Kalajuttu

Eräänä kauniina kesäaamuna päätin lähteä järvelle Onkimaan onkimaan. Niinpä sorvasin ongen ja kirjoitin siihen kissakalan kokoisilla kirjaimilla: MADE IN FINLAND.

Nyt jo ajelen Hummerillani Monninkylän halki. Tsiikaan tuttuja paikkoja. Vasemmalla on maanviljelijä Maivan talo. Näkyvät olevan hevosetkin ulkona. Katseellani mittailen niiden säkiä ja turpia.

Oikealla asuu seppä Seipi, joka on kova ukko pajattamaan. Juttelee pihalla pastori Pasurin kanssa. Pasurilla näkyy olevan kädessään albakori. Huvittuneena muistelen hänen serkkunsa, pastori Sillin toilailuja televisiossa.

Pienen selänteen päällä asuu suutari Harjus. Suutarin tytär näkyy leikkivän barbeilla pihlajapuun alla. Pojankossi on kiivennyt pihlajaan. Suutari itse seistä töröttää pihalla ja minut nähdessään nostaa kätensä. Tervehdin Amia, vanhaa keilakaveria joka on kelttien sukua. Kuuleman mukaan jouluaattoisin pukki kopistelee suutarin eteisessä ja huutelee: "Onko täällä kelttejä lapsia?"

Kauempana näkyy koulu. Vieläköhän opettaja Sardelli opettaa matikkaa?

Pian jo olenkin Isojärven rannassa. Satka veteen, sätkä huuleen, onki pyytämään. Toivon että tulee tonni kalaa. No, kilo hailiakin riittäisi.

Ja alkaahan niitä tulla. Ahvenia, särkiä, säyneitä, taimenia, salakoita.

Sitten saan latuskaisen kalan joka on niin kaunis että päätän antaa sille kauniin nimen; Tanja.

Saankohan tuolta lumpeenlehden vierestä mitään? Saan, mutta kuhan vain.

Välillä uppoan rantaliejuun ja haisaapas ryyppää vettä kuin kännikala. Vesi turskaa saappaassa kun kävelen.

Seuraava kala on kiertynyt A-kirjaimen muotoiseksi. Tästä päättelen että se on ateisti.

Mikäs nyt nousee? Onko tonko? Tokkopa lienee.

Vastarannalla asuu kirjailija Kiiski. Lähellä Kiiskin taloa on armeijan harjoitusalue. Alokkaat ovat joutuneet äksiisiin. Äänet kuuluvat hyvin koska järvi on ölvi. Toivottavasti alokkaita ei simputeta. Jos joku alokas uskaltaa väittää vastaan, hän on piikkimonni. Jos niin käy, sitten juoksee koko monniparvi! Sen tiedän kokemuksesta. Mutta jos monnit käyttäytyvät terävästi, ovat he särmäneuloja.

Lisää kaloja tulee: Lieksasta puhallettu vaskikala, soutajia pakoon uinut sulkava, Kalajoen läheltä monta lohta ja.

-Päivää! kuuluu takaani. Vähän säpsähdän. Käännyn katsomaan ja näen kalamiehen verkko olallaan.
-Päivää. Hieno verkko sinulla.
-Niin on. Tämän teki minulle näyttelijä Sari Havas.
-Todella upea, kehun. -Eikö sinulla pitkäsiimaa ole?
-Ei. Olen velaton, ukko vastaa ja lähtee köpöttelemään veneelleen.

Satka alkaa olla täynnä joten päätän lähteä. Kasaan ongen, mutta sitten tulee ongelmia. Sumppuun tarttuessani sieltä kuuluu:
-Hei, päästä meidät pois täältä!
Säikähdän. Mistä lähtien kalat ovat oppineet puhumaan? Onko tämä kummitusneulan tekosia? Katson tarkemmin ja päällimmäisenä näen kauniin kalan.
-Tanja Kampela, sinäkö täällä huutelet? kysyn.
-Minä, ja sinun täytyy päästää meidät pois. Meillä on vielä paljon tehtävää järvessä. Minunkin pitää päästä kalastamaan ääniä. Olen pyrkimässä kalojen eduskuntaan.
-Vai että kalankin pitää päästä kalstamaan, ihmettelen.
-Älä vaan sano että Harri Holkerikin on järvessä. Hehhee!
-Älä naura meille, Tanja pahastuu. Et uskokaan mitä kaikkea järvessä tapahtuu. Harrikin oli täällä mutta järvi kävi hänelle liian pieneksi. Nykyään Holkeri ui isoissa vesissä rauhanneuvottelutehtävissä.

No niin, tässä sitä nyt ollaan. Nälkä kurnii, ja minä kun jo haaveilin paistetusta kalasta. Tosin en olisikaan raaskinut kaunista kampelaa perata.

Avaan sumpun ja sanon:

-Olen herkkämielinen enkä raaski teitä syödä. Uikaa vapauteen. Toivon että saat paljon ääniä, Tanja, ja pääset vesikansanedustajaksi.

-Kyllä me ainakin häntä äänestämme, laulavat kuorossa Simpeleen siiat.
-Niin minäkin. Ja haluan Tanjan avustajaksi eduskuntaan, sanoo Kirsi Lahna.
-Kiva päästä vapauteen. Tuo irstas ruutana kouri minua sumpussa!

Näin nolosti tässä nyt sitten kävi. Kalat puhuivat minut ympäri. Tyhjä satka kädessäni kävelen autolle päin.

-Hei, älä vielä mene!

Käännyn ja näen Tanja Kampelan polskivan rantaan päin. Rantakiven viereen päästyään hän sanoo:

-Jos kalastaa haluat niin pyydystä haukia. Ne ovat ilkeitä, pelottelevat ja syövät meitä. Joutavatkin vähemmäksi!
-Kiitos neuvosta, kaunis Tanja.

Kampela kääntyy ja pärskäyttää vielä vettä silmilleni ennen kuin katoaa pinnan alle. Tosin hymyssä huulin, kuin pusukala.

Ajelen Monninkylää kohti ihmeissäni ja häpeissäni. Annoinkin puhua itseni ympäri. Avaan radion ja tilanteeseen sopivasti Nelma Guppy laulaa siellä mollivoittoista lauluaan.

Suutari Harjuksen talon kohdalla hiljennän. Mitä ihmettä hän puuhaa pihalla? Mieshän on purkamassa räjähtämätöntä pommia! Kaasuttelen äkkiä pois ja kurvaan maanviljelijä Maivan talolle.

Maiva tuleekin saman tien ulos, kurkistaa Hummerini takapenkille ja sanoo:
-Eipä tainnut olla kala syönnillään kun sumppu on tyhjänä takapenkillä?
-Eipä ollut, ei, kiemurtelen. En halua tunnustaa olevani ympäripuhuttavissa.

Saitana pidetty maanviljelijä sanoo:
-Nooh, minäpä käyn sinulle kanalasta tiun munia.
-Kiitos, sitä juuri meinasinkin kysyä.

Laitan munat autoon kun Maiva alkaa haastamaan:
-On se jännää tuonkin kalastamisen kanssa. Joskus vuosia sitten kävin Isojärvellä
ongella. Sain, oikeastaan aika paljonkin, mutta sitten tapahtui käsittämätön juttu: joku harri holkeri puhui koko saaliin vapaaksi! Sen jälkeen olen käynyt siellä vain uistinta vetämässä. Haukia tuleekin tosi hyvin. Joskus tuntuu siltä että toiset kalat oikein harhauttavat hauet uistimeen. Kävitkö sinä Isojärvellä?

Tuota pelkäsinkin, kysyy juuri sitä mistä en halua puhua.

-E-en. Tu-tuolla pienellä lammella vain, änkytän. Sitten vasta älyän ettei pieniä lampia ole lähimaillakaan. Vimmastun itselleni, olisinpa pitänyt turpani kiinni!
-Kiitos tiusta, täytyy mennä, sanon hätäisesti ja lähden. Vilkaisen peiliin ja näen Maivan katsoa virnottavan perääni. Tietää pirulainen että kävin kuin kävinkin Isojärvellä!

Ajelen kotiin Linnajoelle, ohjaan auton parkkiin ja kiipeän asuntooni. Hetken päästä pääsen syömään vihdoin. Vastoin tahtoani päättynyt kalareissu alkaa jo huvittamaankin. Olisinhan voinut Maivalle tunnustaa. Kertoihan hänkin avoimesti tulleensa ympäripuhutuksi. Emme pysty skitareita jallittaa. Skitarit jallittaa meitä!

Syön paistettua munaa, nostelen lisukkeeksi el dorado-purkista tunaa, juon mehua tetrasta. Tanja Kampelan ehdotus haukien pyydystämisestä alkaa tuntua kiinnostavalta. Lainaisikohan rumpali Rautu virveliään?

Pena