Ovi

Mikä on ovi? Ovi – tieteelliseltä nimeltään uksi – on seinään tehdyssä reiässä eli oviaukossa saranoiden varassa enemmän tai vähemmän naristen kääntyvä tai mahdollisesti kääntymättä jäävä, kyseisen reiän eli oviaukon sulkeva tai avonaiseksi jättävä laite. Tämä määritelmä on jokaisen syytä painaa tarkoin mieleensä, sillä puheena olevasta aiheesta pidetään koe huomenna ennen todistusten jakoa.

Kuten kovin hyvin tiedetään, ei kovin hyvin tiedetä, kuka, missä ja milloin on keksinyt oven. Edellisen määritelmän perusteella tuntuu kuitenkin luonnolliselta ajatella, ettei ovea olisi keksitty, ellei ensin olisi keksitty seinää ja sen jälkeen oivallettu tehdä seinään reikää. Jotkut tosin väittävät, että ensin on ollut olemassa reikä, jonka ympärille sitten on rakennettu seinä. Tämä olettamus jää kuitenkin vaille tieteellistä pohjaa, sillä tosiasiahan on – kuten kaikki hyvin tiedämme – että reikä on aina reunojensa armoilla.

Jos jollakin esitelmän tässä vaiheessa on pallo hukassa, voin lainata omaani.

Entä mikä on Valtionrautateiden suhde oveen? Se on todella läheinen. Mikäli lähetetään rautateitse ovi paikkakunnalta toiselle, VR kuljettaa tuon oven ovelta ovelle.

Seuraavaksi on syytä tarkastella oven osia. Ovessa on yleensä ovenripa. Havaintovälineen puuttuessa meidän on tyytyminen Pakkasen Ripaan, joka kurssin päätösjuhlassa esitelmöi meille PITKÄRIPAISESTA ja sen tuhannesta ja yhdestä onneen vievästä tuotteesta.

Paitsi että ovi itse on reiässä eli oviaukossa, voi myös ovessa olla reikä, jopa kaksikin. Näitä reikiä ei ole syytä sekoittaa keskenään. Alempi ja yleensä suurempi on se, josta laskut ja muu jobinposti tungetaan sisään järkyttämään mielenrauhaamme. Ylemmästä eli pienemmästä reiästä kyseinen saaste ei sen sijaan mahdu sisään, sillä se on tehty avainta, tiirikkaa ja tirkistelijöitä varten.

Ovessa on myös joskus ovikello, jolla voi haluttaessa soittaa kappaleen KWAI-JOEN SILTA, siitäkin tosin ainoastaan ensimmäisen nuotin.

Istuessani kerran Kölnin tuomiokirkon portailla ruokkimassa työttömiä kirjekyyhkysiä, näin kauniin naisen. Se, mitä sen jälkeen tapahtui, ei liity oviin ollenkaan, joten pitäytykäämme siis alkuperäisessä aiheessa.

Nyt avaamme oven historiaan, ja nimenomaan OVEN historiaan, sekä siirrymme ajassa taaksepäin keskiajan ja uuden ajan taitteeseen.

On varhainen aamu 31. lokakuuta vuonna 1517. Erään saksalaisen pikkukaupungin asukkaat heräävät kesken makeimpia aamu-uniaan kauhistuttavaan paukutukseen. Jyskytyksen syynä ei ole krapula. Syypää siihen ei ole myöskään ratsupoliisi King. Martti Luther, dominikaanimunkki, saa aikaan tämän helvetillisen metelin hakkaamalla vasaraa ja nauloja hyväkseen käyttäen 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon OVEEN.

Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen tästä tapahtumasta, eikä oven ratkaisevaa osuutta voine kukaan kieltää. Epäuskoiset tosin väittävät, että ellei ovea olisi ollut, olisi Luther yksinkertaisesti kiinnittänyt teesinsä sinitarralla kirkon ikkunaan. Tämän sinitarrateorian tekee kuitenkin mahdottomaksi eräs pikku seikka: kirkon ikkunat ovat niin korkealla, ettei Luther olisi niihin mitenkään yltänyt. Onneksi käytettävissä kuitenkin oli ovi, jonka vaikutus historian kulkuun on todella merkittävä.

Voidaanko enää sanoa muuta, kuin että mitä olisikaan elämä ilman ovia?!

Kiitän teitä, hyvät kuulijani, että tarkkaavaisesti olette jaksaneet seurata esitelmääni. Lisäksi kiitän kirjailija Eeva Joenpeltoa, joka ilman korvausta on antanut minun käyttää lähdeteoksena kirjaansa VETÄÄ KAIKISTA OVISTA.

Lopuksi haastan teidät sävellahjaan oven hinnalla. Toivekappaleena on Hortto Kaalon MIKSI OVET EI AUKENE MEILLE?!

Kalle P.