Miten palaute on minuun vaikuttanut?

Ennen varsinaista laatijanuraa minuun vaikuttivat eniten olemassa olevat ristikot. Sieltä tuli kopioitua kaikkia maneereja ja omituisuuksiakin. Kun lähetin Iisakille ensimmäisen laatimukseni vuonna 1971, palautteessa Paavo Lukkaroinen sanoi, että amia oli vähän vaikea sana, ainakin piilokirjaimella. Se vaikutti minuun ja sai miettimään, mitkä sanat ovat hyviä ja mitä huonoja ja missä voi käyttää piiloa. Myöhemmässä ristikossa ollut sana Kistna (Intian jokikohan se oli ja piilolla taas) sai myös pyyhkeitä. Uskon, että sain oikeaan aikaan sopivat pehmeää palautetta; se ei masentanut mutta vaikutti pitkään parantavasti.

Yksittäisten huonojen sanojen luetteleminen ei sinällään toki ole paras palautteen muoto, mutta tuolloin se oli minulle tärkeää. Aidot ratkontafiilikset hyvin ilmaistuina ovat arvokkaimpia, kun niistä vain selviää, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Jos laatija on nähnyt tietyissä asioissa paljon vaivaa ja ehkä siksi on aiheutunut heikkouksia, ratkojan olisi hyvä tuoda myös positiivisia puolia esiin, jos on niitä huomannut.

Mitä muuta tulee nopeasti mieleen? Ilta-Sanomien kryptoissa oli aikanaan paljon henkilökuvia vihjeinä, mutta joku ratkoja kirjoitti, että ne ovat tylsiä. Ajattelin, että näin taitaa ollakin ja siitä eteenpäin ei henkilökuvia ole ollut lainkaan. Nykyisin niitä on Katsossa, johon ne istuvat paremmin.

Pelikaanien valokuvilla toteutetut lastenristikot ovat aika monen mielestä olleet liian vaikeita lapsille. Nyt pyrimme juurille ja ainakin osa toteutetaan taas pelkillä väripiirroksilla ja teksteillä. Vaikka täydellistä lastenristikkoa ei ole helppoa tehdä millään tavalla, parhaaseen pitää pyrkiä.

Sokkokryptoja pyydetään sekä Krypto Pelikaanista kokonaan pois tai sinne lisää. Siksi niitä on nykyisin n. joka toisessa numerossa yksi ja joka toisessa kaksi. Jouluksi keksimme Aulikin kanssa Krypton liitteeseen kryptot, jotka ovat sokkoja, mutta niihin löytyy aloitusvihje toisaalta, jos ei sokkona aukea.

Erisnimien runsautta moni on pitänyt huonona ja kyllä se on aika yhtenä valintakriteerinä, kun jotain kulmaa tekee ja on vaihtoehtoja. Erisnimellä ja erisnimellä on toki iso ero. Lempinimien käyttöä kuulee myös kritisoitavan ja niitä tuleekin käytettyä yleensä vain tyyliin Artsi ja Urkki eli tunnetuista kansalaisista.

Kun kuulee, että toinen laatija ei tee sitä tai välttää tätä, on hyvä aina pohtia, olisiko se itsellekin tärkeä asia, jos ei sitä ole ennen tullut ajatelleeksi. Eräs laatija ei käytä Nykäsen arkisanoja kuten aski jne. Toiset käyttävät slangiakin aika vapaasti. Loput löytynevät siltä väliltä. Laatija venyttää vaatimuksiaan yleensä myös sen mukaan, mitä tilanne vaatii. Hyvösen teesi ”olisi hyvä, että jokaiseen ristikon alueeseen pääsisi muutenkin kuin piiloruutujen kautta” on saanut minut tarkkailemaan asiaa, mutta ei se kovin paljon ole laadintaani vaikuttanut.

Ratkojien näkeminen, kuuleminen ja mielipiteiden lukeminen vaikuttaa paljon, vaikkei sitä aina helposti huomaisikaan. On vain käytännössä mahdoton kertoa, mikä mihinkin on vaikuttanut. Siksi yllä olevat jäävät pelkiksi esimerkeiksi.

Tiedän tapauksia, joissa palaute on ollut joko liian rankkaa, ehkä jopa vääränsuuntaista, tai vastaanottaja liian herkkä, kun yksi pieni lause on voinut muuttaa tekijän ristikoita tai estää tekijää yrittämästä parempaa tai laajemmalla sektorilla. Palautteenantajan olisikin hyvä tuntea kohde, sillä ei kai palautteen perimmäinen tarkoitus saisi olla muu kuin tulevaisuuden parantaminen. Joskus tekijästä voi tuntua, että tahdotaan räkyttää, kun edes jotain räkyttämisen arvoista löytyy, vaikka takana on yleensä ratkojan vilpitön tyytymättömyys kyseiseen tehtävän.

Jos palautetta saa keskustellen, se päätyy usein mukavaan kompromissiin. Ei tosin sinä yönä, kun puhelin soi ja tuntematon mies alkoi haukkua tyyliin ”lapsikin tietää, että kengässä ei ole läppää vaan kieli tai iltti”. Mielestäni silloin katsoin Nykäsestä ja yritin selittää, että kirja kertoo sen olevan, mutta kun nyt katsoin uudelleen, siellä ei suoraan puhuttu läpästä ja kengän kielestä yhtä aikaa. Saatoin olla siis väärässä, mutta nöyryys ja lupaus asian pohtimisesta jatkossa ei voinut auttaa vaan puhelu päättyi lopulliseen vihastumiseen. Tuntui, että henkilö halusi vain purkaa vihansa minuun.

Kaivatuinta palautetta saa, kun katsoo vieraan ratkovan tai löytää kapakasta tai odotussalista puoliksi ratkotun ristikon- Ratkontatapahtumaa seuraamalla näkee paljon enemmän sudenkuoppia ristikossa kuin voisi kuvitella. Vastikään Teemun kanssa löysimme IS:n Torstaituplan, jossa Teemun vaikeampi oli ratkottu kokonaan ja minun helpommassa oli yksi alue tyhjänä. Oli pakko todeta, että siinä oli useampia sellaisia sanoja, jotka eivät välttämättä ole helppoja, ellei asioita tiedä.

Yksittäinen palaute voi siis vaikuttaa äärettömän paljon. Mitä enemmän se koskee ristikon liian vähäistä vaikeutta, sitä vähemmän siihen voi vaikuttaa. Vaikeiden ystävät ovat äänekäs vähemmistö, helpompien fanit varsin hiljainen enemmistö. Usein uusi vaikeiden ristikoiden tekijä saa alkuun aika paljon negatiivistakin palautetta. Syy ei välttämättä ole laatijan. Uuteen tilanteeseen joutunut ratkoja saattaa olla vain alkuun ihmeissään uuden tyylin kanssa. Laatijat joskus turhaan kategorisoidaan helppojen tai vaikeiden tekijäksi tai lehden palsta pelkkien vaikeiden temmellyskentäksi. Suomen Kuvalehteen tulee yllättävän paljon palautetta, että linja saisi olla helpompi. Lehden toimituksen kanssakin on kuitenkin tehty selväksi, että SK jos mikä voi kerran kuussa julkaista myös visaisen ristikon ja muut ovatkin sitten jo kohtuullisempia. Silti noista kuukausittaisista herkkupaloista marmatetaan aika paljon ja teilataan koko kilpakenttä hanskat tiskiin lyöneinä tyyliin ”aina liian vaikeita”.

Yksi ristikon tilaajien palaute on jäänyt erityisesti mieleen. Kun tehtävä oli heidän mielestään turhan hankala, kuului kommentti: ”Niin, te kun olette niin hyviä, niin ette ehkä tule ajatelleeksi. että kaikki ratkojat eivät ole samanlaisia...” Ketäs me laatijat ajatellaan, jos ei ratkojia ja etenkin niitä tavallisia ratkojia.

Eki