KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > LUONTOILTA
1128. Luontoilta
HooTee7.10.2004 klo 19:26
Olen muutaman päivän seurannut näytöstä ,jota en ole ennen nähnyt.Pihaamme kiertää orapihlaja-aita,jossa oli tänä vuonna "mahottoman" paljon marjoja.
Sitten lensi iso Tilhi-parvi joka muutamassa tunnissa putsas koko aidan marjoista....tämän olen nähnyt ennenkin..mutta ..
sitten nämä nälkäiset linnut siirtyivät omenapuihin,joissa oli vielä jäljellä melekonen määrä omppuja.
Tätä ..että Tilheille kelpaa omputkin ,sitä en ole koskaan ennen nähnyt.
Onko luontoihmisiä paikalla...onko tämä Tilheiltä normaali käytöstä ? Olis kiva tietää
Ollaan asuttu tässä pirtissä 25 vuotta ja eka kerran linnut kävi omppuvarkaissa.
2. Jouni7.10.2004 klo 20:12
Herra Google antaa ymmärtää, ettei tämä ole poikkeuksellista. Tilhi on linnustomme ainoa hedelmänsyöjä. Sen ravintoa ovat marjat ja puutarhahedelmät.http://www.credo.fi/lastenmaa/linnut/tilhi.htm
3. HooTee7.10.2004 klo 20:20
Sieltähän se vastaus tuli...oli mulle uutta tietoa..ja saattaa olla miksi ne kävivät omppujen kimppuun,että täälläpäin on huono pihlajanmarjavuosi....
4. Antti Viitamäki8.10.2004 klo 01:19
Sitä tiemmä tapahtuu useamminkin, että linnut popsivat käyneitä marjoja. Muistan, miten joitakin vuosia sitten mainittiin lehdessä erään todella ison tilhiparven törttöilleen kännipäissään oikein kunnolla. Mikäs siinä, sopii kai niidenkin joskus vaihtaa vapaalle?
5. matts8.10.2004 klo 08:45
Kyllä meilläpäin myös rastaat syövät hedelmiä. joten ei kai tilhi ainoa hedelmänsyöjä ole.
6. Mervi8.10.2004 klo 10:20
Meillä käy orava luumu"varkaissa". Vekkulinoloista katseltavaa.Kurre tekee työtään leikkien. :)
7. Satunnainen8.10.2004 klo 10:41
Kyllä mustarastaille maistuu omena oikein hyvin, samoin muille rastaille! Talven yli puussa olleet edellisen vuoden omenat maistuvat myös.
8. Antti Viitamäki8.10.2004 klo 11:20
Ja kun näin sanoja syynäävällä saitilla ollaan, niin eikös ne ole marjatkin hedelmiä...? :-) Minkälaiseen määrittelyyn olette tottuneet?
9. Eki8.10.2004 klo 11:27
Hedelmä Korhonen?
10. Pena8.10.2004 klo 11:45
Onhan näitä, epähedelmiä ja puolimeheviä käpyjä! :-)"Kaikki marjat ovat oikeastaan hedelmiä. Marjat jaetaan varsinaisiin marjoihin, luumarjoihin, kerrannaisluumarjoihin ja epähedelmiin. Kasvitieteilijälle vadelma ja mansikka eivät ole oikeita marjoja, mutta tomaatti, kurkku ja meloni ovat. Kuitenkin puhekielessä marjoiksi kutsutaan kaikkia pienehköjä, pyöreitä ja meheviä hedelmiä.
Varsinaisten marjojen siemenet ovat niin pieniä, ettei niitä syödessä huomaa. Luumarjojen siemenet ovat suojassa kovan kuoren alla. Luumarjassa on vain yksi siemen. Kerrannaisluumarja muodostuu useista erillisistä luumarjoista. Kerrannaisluumarjoja ovat lakka, vadelma, mesimarja ja lillukka.
Suomalaisten marjojen luokittelu:
Varsinaisia marjoja ovat
puolukka, mustikka, karpalo, juolukka
Luumarjoja ovat
tyrni, variksenmarja
Kerrannaisluumarjoja ovat
lakka, vadelma, mesimarja, lillukka
Epähedelmiä ovat
mansikka, ahomansikka, pihlajanmarja
Puolimeheviä käpyjä ovat
katajanmarja"
11. annairam8.10.2004 klo 13:05
Siis "Oma maa epähedelmä, muu maa varsinainen marja".Tässähän pian kompastuu kerrannaisluumarjanvarsiin!
12. Matti8.10.2004 klo 15:04
Meillä orava söi kaikki karviaiset. Oli hassun näköistä, kun suu ei mahtunut kiinni, vaan keskelle jäi pyöreä rengas. Jotenkin se kuitenkin sen sisuksiinsa taikoi.Ei jääty karviaisia suremaan. Oli niin kiva näytös.
13. Floora8.10.2004 klo 15:14
Minä katselin eräänä syksynä ikkunastani oravan akrobatiaa kun se söi auringonkukan siemeniä. Kukka nuukotti "naama" maata kohti ja orava roikkui takajalkojensa varassa pää alaspäin kukan reunalla. Välillä se keikautti yläkroppansa kukan keskustaa päin ja nappasi eturaajoillaan siemenen. Sitten se laskeutui takaisin ylösalaisin-asentoon ja nakersi siemenen suuhunsa.
Aikansa voimisteltuaan orava nousi ketterästi kukan päälle huilimaan (liekö veri pakkautunut päähän?) ja hetken päästä taas aterialle. Sillä kertaa helppoa ruokaa. Pikkulinnut eivät uskaltaneet tulla syömään laisinkaan, tämä orava piti harakatkin kurissa!
14. Kaitsu8.10.2004 klo 15:30
Noihin Penan listaamiin epähedelmiin kuuluu myös omena
15. Reino8.10.2004 klo 17:55
HooTee.....Olen myös seurannut Tilhien käytöstä syksyisin ja asunut 50 vuotta Omenapuiden keskellä,enkä ole moista nähnyt.Kyllä oli minullekin uusi tieto,että Tilhit putsaisivat omenapuut.
Marjapuskat ja Pihlajat ovat kyllä kelvanneet.
16. Marco Poloinen25.4.2009 klo 20:32
Monta syksyä ja kevättä on ehtinyt kulua säikeen edellisistä kirjoituksista. Aiheena luonto ei kuitenkaan vielä ole mennyt pois muodista.Nyt jo täällä ylempänäkin Suomea on lumipeite parin viime päivän aikana saanut kyytiä ja pellot alkavat olla paljaana. Sulamisvesistä muodostuu mökin nurkalta n. varttikilometrin päähän luonnontekojärvi, jossa nytkin jo näytti olevan monilukuisesti ryplääjiä. En ole ollenkaan mikään lintutuntija, mutta useaa sorttia lokkeja ainakin ja seassa muutama Anas- suvun edustaja.
Joutsenia ei vielä näkynyt, mutta veikkaanpa, että vuorokauden sisällä on ensimmäiset niistäkin omaan suht. rauhalliseen tapaansa uiskentelemassa ja lammikon vieressä toisiaan kaulailemassa. Ja "huutamassa"! Näistä hetkistä alkaa se nykyisin jokakesäinen mekkala, josta vielä pari vuosikymmentä sitten ei tiennyt paljon mitään. Ensin on tämä kevään monilukuinen levoton ja kovaääninen porukka, joka harvenee ja ja hiljenee pariskuntien hakeutuessä pesimäsijoilleen. Syksyä kohti porukka taas kasvaa ja möykkä lisääntyy. Joskus onnistuvat säikäyttämään ihan todella lentäessään Stuka- laivueen lailla kattoja viistäen ja sitten ränkäisemällä juuri kohdalla. Kauniita ovat katsella, mutta (liikaan) kauneuteenkin turtuu.
Pellolla, mainitsemani lammikon lähettyvillä kuovit ja töyhtöhyypät viilettivät kilpaa, jotain tärkeää kai niilläkin oli mielestään työn alla. Rastaat mylläsivät monilukuisena seassa ja kävipä varisten vähemmistövaltuutettukin suorittamassa tilannearvion.
Satuin kiikareineni paikalle juuri kun kuusi kurkea - ehkä kevään ensimmäiset - suorittivat juhlallisesti parin kiekan mittaisen tutustumislennon ja jatkoivat sitten matkaansa metsän taa. Saattoi mukana olla pariskunta, joka on jo vuosien ajan pesinyt tuossa ihan lähellä. Jotenkin kurjet tuntuvat joutsenia ylväämmiltä eläimiltä ja ovat "sydäntä lähellä", eikä se pelkästään johdu niiden vähäisemmästä lukumäärästä. Pitkin kesää on vähän sellainen "etuoikeutettu olo", kun saa suht. läheltä seurailla pariskunnan elämää. Eikä siinä välttämättä kiikaria tarvita; jos edelliskesien malliin menee, niin polkupyörän selästä niitä voi hiljakseen ajellen katsella parinkymmenen metrin päästä.
Ja kesymmässäkin luonnossa tapahtuu: Yli 15- vuotias (leikattu) kattini kiipesi just omenapuuhun päivystämään. Kummasti vain on jokakeväiseen tapaan myötäänsä tarkistettava, näkyisikö naapurin kollia, että pääsisi sen kanssa yökausiksi nujakoimaan. Ja viimein herjaamaan sieltä puusta käsin alapuolella väheksityksitulemistaan ja itsetunto-ongelmiaan valittavaa poikaparkaa.
Kummaa aikaa tämä kevät. Muutamassa päivässä tapahtuu tosi paljon. Ja kaipa sitä itsekin on jotenkin hyvillään, kun on taas kerran pitkästä talvesta selvinnyt. Kummaa siinäkin mielessä, että se saa meikäläisenkin tämmöisiä kirjoittelemaan. Enhän minä oikeasti ole edes luontoihminen.
17. [MarcoP]25.4.2009 klo 20:38
[Tämä tulla tupsahti näköjään ristikkopuolelle. Jospa ylläpito heittää jossain sopivassa tilaisuudessa aidan yli]
18. jpq25.4.2009 klo 20:57
Hootee: luontlo ihminen ilmoittautuu paljon jälkikäteen en vaan tiedä tarpeeksi näistä jutuista ja mutta uskoisin luonnossa paljon korvike ruokaa eläimillä miksikö jonain vuosina ijonkun asian sato tms on heikompi.
19. Maikki25.4.2009 klo 21:08
Marco P. Täällä napapiirillä nähtiin kevään ensimmäiset joutsenet tänä iltana. Onko meillä kevät edempänä kuin teillä? En itsekään ole mikään erityinen luonto-ihminen, mutta jotkut asiat tekevät kevään, niin kuin joutsenet. Samoin on myös talven. Ne kokoontuvat lähelle kotiani ennen muttoaan etelään.
20. Marco Poloinen25.4.2009 klo 21:27
Kävin tarkastamassa tilanteen ja järven jäällä tuntuivat huutelevan. Joten paikalla on ainakin joitakin. Onhan niitä saattanut täällä jo lennellä aiemminkin , en vain ole liiemmin päivystänyt. Yleensä ovat tulleet "lampeen" uimaan, mutta ei äskenkään näkynyt.
21. Marco Poloinen26.4.2009 klo 09:33
Näkyi herrasväki kokovalkoisissaan suvainneen laskeutua rahvaan joukkoon. Jokseenkin koko muu porukka oli siirtynyt kuivalle maalle varpaitaan lämmittelemään, kun taas joutsenpariskunta uiskenteli tiiviissä siipituntumassa.Myös toinen kookas pari oli ilmaantunut sitten viime näkemän. Koosta päätellen jonkun sortin hanhia ovat, tummia ja melko pitkäkaulaisia. Näkyivät tykkäävän keskinäisen kivan harrastamisesta enemmän maakynnessä.
22. Marco Poloinen26.4.2009 klo 17:40
Nyt ovat sitten hra ja rva Kurkikin turvallisesti laskeutuneet kesänviettotanhuvilleen. Nälkä näytti tulleen matkalla, mutta hyvin myös näytti olevan sängen juuressa syötävää.Päätän raporttini. Täältä tähän.
23. TJV26.4.2009 klo 17:55
Mainitsin pari viikkoa sitten punarinta Matista, joka oli saapunut.Sitähän ei itse asiassa pysty sanomaan, kumpaa näki, Mattia
vai Maijaa. Joka tapauksessa Matti näytti aikovan itsestään
faijaa. Pesätarvikkeita kannettiin siihen malliin.
Punarinnan käytös on hyvin katu-uskottavaa. Valpas, pirteä
lintu. Kohtapa sitten saakin metsästää hyönteisiä poikasille
ihan urakalla.
24. Jaska26.4.2009 klo 18:30
Eilen oli Lammaslammella vakituisesti pesivien heinäsorsien ja tukkasotkien seuraksi piipahtanut ilmeisesti vain vierailutarkoituksessa tavikoiras. Puolisokandidaattia ei näet näkynyt. Olisihan se mukavaa nähdä tavipoikueenkin seilaavan lammella kesemmällä.
25. TJV26.4.2009 klo 19:25
Kauempana sijaitsevien reviirien täytyttyä tuli täällä Espoossakymmenisen vuotta sitten pihalinnuksi sepelkyyhkykin. Sama
ilmiö kuulemma on koettu Ruotsissa jo vähän aikaisemmin.
Vielä viime vuonna aivan pihapiirissä pesi yksi pari. Nyt on jo
kaksi pesää rakenteilla melko lähekkäin. Niin, että molemmat
näkyvät ikkunasta. Yleensä, kun mitä tahansa muuttolintua
seuraa, tuntuu siltä, että samalla paikalla kasvaneet palaavat.
Kaikki linnut tarvitsevat lentääkseen vahvat rintalihakset.
Sepelkyyhkyllä eritoten vaikuttaa olevan sellaiset. Yksilöt ja
sukupuolet vaikuttavat melko yhdennäköisiltä ja -värisiltä.
Tässä suhteessa ero lähisukulaiseen puluun on huomattava.
Niistä melkein joka yksilön väritys vaikuttaa poikkeavan
toisesta.
26. Matti26.4.2009 klo 20:47
Kun lumi talven lintulaudan alta oli sulanut, kaksi sepelkyyhkyä tonki auringonpaisteeessa auringonkukansiemenläjää. Kovin olivat samannäköisiä, mutta kai silti eri sukupuolta.
27. PP29.4.2009 klo 20:12
Tänään näimme ensimmäisen voikukan Myyrmäen kirjaston kupeessa. Ihan iso lehtiruusuke ja n. 15 cm:n korkuinen vana eikä kukassakaan ollut moittimista. En muista ennen huhtikuussa nähneeni. Joissakin pensaissa on jo sormenpään kokoiset lehdet ja aurinkoisella postitalon seinustalla oli morsiusangervon muutama oksa jo kukassa.Käenrieskat ovat kukkineet jo viikon.
28. jpq29.4.2009 klo 20:46
Täällä jo 2viikkoa sitten noin arviolta joutsenet nähtiin ja eilen näin ekat valkovuokot. harmi kun sinivuokkoja on niin vähän tässä lähialueella noh varma en ole kanta on kasvussa hieman ehkä siksi harmi että ympäristö on ankeahko isohko mätäs noita olisi ihana kuvata. ps. kuvaan omiksi tarpeiksini (lähinnä) mutta yksi mille on "omaa kysyntää" on tuo.
29. Jaska29.4.2009 klo 22:21
Eilen uiskenteli Varistonniityn lammikossa (15 a) telkkäpariskunta. Kehotin sitä tulemaan Lammaslammelle (9 ha) pesimään.
30. PP30.4.2009 klo 08:34
jpq: Olen tehnyt näillä seuduilla (Länsi-Vantaa) huomion, että sinivuokkokanta on lisääntynyt huomattavasti parissakymmenessä vuodessa. Silloin sai olla onnellinen, jos keväisin onnistui näkemään muutaman. Nyt niitä näkyy jo isoin kasvustoin sellaisissakin paikoissa, missä ei odottaisi.
Metsä Myyrmäen vesitornin ympäristössä oli todella kaunis, kirkkaankeltaisia leskenlehtiä, valkovuokkoja ja sinivuokkoja runsain mitoin.
N. 25 v. sitten asuin Espoon Laajalahdessa Tarvaspään tuntumassa. Alueella oli vain yksi metsäpläntti, jossa kasvoi sinivuokkoa. Kauhukseni huomasin, että siihen ruvetaan rakentamaan. Puut oli jo kaadettu. Hädissäni tein päätöksen, että vuokot on pelastettava. Hain kotoa korin ja pienen lapion ja kaivoin jäljelläolevat sinivuokkopuskat koriin. Istutin ne tonttimme laidalla olevaan saman metsätyypin metsään. Seuraavana keväänä entisellä kasvupaikalla oli komea paritalo, joka erikoisuudellaan sai huomiota julkisuudessakin, mutta meilläpä kukkivat sinivuokot.
31. Sensuroitu1.5.2009 klo 13:11
Terkkuja Mantelitielle. (Saas nähdä, sensuroiko ylläpito tämän tekstin toistamiseen)
32. Marco Poloinen3.5.2009 klo 18:40
Mukava oli seurata eilen ikkunasta jänistä, joka lounasti puolenkymmenen metrin päässä ikkunan alla. Otus oli muilta osin kesävärityksessään, mutta korvat olivat vielä täysin valkoiset ja loistivat kuin neonvalot. Arvelin mielessäni, että saattaapa olla hieman vaikeaa liikkua kyseisessä asussa "inkognito". Kun läheisellä tiellä tulla jyristeli traktori, elukka painautui tosi matalaksi maata vasten ja veti pitkät valkeat korvansa vaateriin tiiviisti kylkiään vasten. Sen verran hyvin maastoutuminen korvista huolimatta onnistui, että siihen tuskin olisi kiinnittänyt huomiota, jos ei olisi ennestään tiennyt olinpaikkaa.
Eipä siihen monta päivää menne, kun "look" on korvienkin osalta ajanmukainen.
33. PP4.5.2009 klo 09:09
Me näimme oravia kesäpuvussaan. Yhdellä oli kuitenkin vielä talvipörröhäntä. Hupaisa näky.Jaska tuolla aikaisemmin puhui Varistonlammen tavipariskunnasta. Eilen oli tavanomaisten sorsien, telkkien ja tukkasotkien joukkoon eksynyt haapanapariskunta. Kaikki muut olivat pareittain, mutta sorsaherrat uiskentelivat yksin. Vaimot lie hautomassa. Sorsaisäthän eivät osallistu siihen puuhaan, vaan saavat n. kuukauden viettää huoletonta poikamieselämää. Ne ovat mielestään jo antaneet oman panoksensa kertalaakilla.
34. Maikki9.5.2009 klo 00:55
Liki valkoinen metsäjänis, päässä ja selässä hieman ruskeaa kesäväritystä, bongattu juuri napapiirillä.
35. PP9.5.2009 klo 08:26
Me vuorostamme näimme eilen kaksi oravaa, toinen ihan ruskea, toinen vielä täysin harmaa. - Tuomen kukat ovat ihan puhkeamaisillaan, vaahterat kukkivat kellanvihrein kukin ja rentukat ovat todella upeita väriläikkiä vielä muuten ankeiden purojen ja ojien kasvustossa. En ole muuten ikinä nähnyt niin suuria valkovuokon kukkia kuin tänä keväänä enkä niin paljon.
36. Maikki9.5.2009 klo 10:42
Suomi on todeeella pitkä maa. Meillä paikoin viekä lunta,tosin vain ojien pohjilla, maa lähes musta, joet osittain jäässä. Yhdestäkään kukkivasta, tai edes taimesta ei ole tietoakaan.
37. PP9.5.2009 klo 11:16
Joo, olen kiinnostuneena lukenut kirjoituksianne ja muistellut samalla pohjoisemman elämäni keväitä. Ei valko- eikä sinivuokkoja puhumattakaan vuorijalavista tai luonnonvaraisista vaahteroista. Niitä ei kerta kaikkiaan ollut niillä leveysasteilla silloin. Voikukat ja rentukat mm. ilmestyivät vasta ihan toukokuun lopulla. Täällä on jo nyt voikukkia kaikkialla ja luonto on vihreää. Koivut ovat vihreitä, ei enää mitään hiirenkorvia. Tämän päivän sade saa uusia ihmeitä aikaan. Eilen nimittäin metsä jo hieman tuoksui 'kuivalle' ihan kuin hellepäivinä kesällä.
38. Jaska10.5.2009 klo 15:35
Valkovuokkojen kukat ovat tänä vuonna paikoin huomattavasti isompia kuin ennen. Mittasin tänään yhden silmiinpistävän teriön halkaisijan. Se oli peräti 4,5 senttiä. Ennätyskö?
39. TJV16.5.2009 klo 11:55
Aurinkoisia, lämpimiä päiviä olen odotellut, jotta Jaskan löydönsaattaisi panna paremmaksi. Olin tänään varustautunut
Tiimari-lukulasein ja mittanauhoin. Ei oikein tärpännyt, jäivät
alle 4:n sentin. Osui kuitenkin lopulta silmään reilun 5:n sentin
yksilö, ihan mittasin kahteen kertaan. Aikaa riittää tuonkin
mitan lyömiseen, kukinta jatkuu vielä. Toisaalta jo näkyy
voikukkaa hahtuvilla.
Vähän matkan päässä kuulin myös korpin laulavan. Joku voisi
väittää sitä muuksi, mutta ei se ainakaan hyräilyä muistuta.
Noita lintuja on ainakin kolme lähistöllämme. Se kolmas on
ilmeisesti viime kesän pesinnästä peräisin ja saattaa silläkin
nyt olla oma kaveri.
Viikolla näin fasaanikukkojen mittelön. Kävelin viereen ja otin
6 - 7 kuvaa kännykälläni. Kun rupesin katselemaan kolmen
metrin päästä saamiani otoksia, huomasin vain viimeisen
kuvan lauenneen. Olin itse siis yhtä paljon keskittynyt niiden
taisteluun, kuin ne, enkä huomannut painaa laukaisijaa
riittävän pitkään. Yhtään kanaa ei ollut seuraamassa vieressä,
toisin kuin metson soitimella, jonne isä vei vuonna viiskyt.
40. Eki16.5.2009 klo 12:43
Minun työmaallani selvässä enemmistössä ovat edelleen räkättirastaat. Kaikenlaista lentäjää kyllä käy aika ajoin juomassa suihkulähteestä virvoittavan kulauksen. Hehkuvan punainen punatulkku on tämän vuoden uusi tulokas. Pari hyvää kuvaa siitäkin jo sain. Naapurin pihalla vipeltävät usein fasaanit ja jänöset. Oraviakin kiipeilee välillä lähipuissa.
41. TJV16.5.2009 klo 13:15
Punatulkku on saanut nimensä koiraan mukaan, mutta hienoon toisenkin sukupuolen väritys. Pitkään et pääse niitä enää
seuraamaan. Ottavat pesinnän ajaksi hatkat ja palaavat
pihapiireihin vasta myöhään syksyllä.
Rusakot täällä Espoossa viihtyvät turhankin hyvin pihoilla.
Pensasaidat ja puut voi kuitenkin suojata verkoin. Se ei sitten
enää auta, kun citykani ehtii Stadista tänne. Kaivelee kehveli
maahan käytäviä ja sitä on sitten paljon vaikeampi torjua
kiusanteosta.
42. Arska17.5.2009 klo 23:20
Laitoin keittiön ikkunan kukkalaatikkoon (ikkunan ulkopuolella) talvella auringonkukansiemeniä linnuille. Lintujen lisäksi ruokailijana on käynyt säännöllisesti piskuinen hiiri! Tulee lähes päivittäin "lounasaikaan" n. klo 11-12. Kerran hiirellä oli ruokailukaverina orava. Sulassa sovussa aterioivat! Pelottaa vaan koska kissa(t) hoksaa hiiren...
43. Olavi Kivalo18.5.2009 klo 00:21
Leppoisasti lepertävät vanhat ukot luonnosta. Tässä yksi leperre lisää. Punatulkku on ranskaksi bouvreuil eli 'häränoloinen'. Ranskalainen näkee punatulkussa sen robustin siluetin: iso pää ja paksu niska, kun taas me kiinnitämme huomiota sen poikkeavan sävyiseen punaväriin. Mitä muuten tulkku tarkoittaa? (paitsi tuliainen lasten slangissa)
44. HT18.5.2009 klo 09:46
Härkään viittaa englanninkielinenkin nimi, bullfinch, "härkäpeippo". Härkäpeippo taas on brambling.Tulkku ilmoitetaan vanhaksi murresanaksi, jonka pohjalta on tullut nykyinen punatulkku. Arvellaan, että kyseessä olisi onomatopoeettinen nimitys, tulkuttaa-verbistä lähtöisin, vähän samaa lajia kuin tiltaltti. Mutta: "Toisaalta vastaavanlaisia linnun nimityksiä on myös ruotsissa: grantolk 'laulurastas', tolk, tulk mm. 'sirriäinen; viklo' ", eli voisi olla lainaa.
Lähteet: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja; Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja.
45. Jaska18.5.2009 klo 18:57
Selittäkääpä vielä ruotsin punatulkku, domherre.
46. Jaska18.5.2009 klo 19:07
No eipä tarvitsekaan. PP kaivoi selityksen Wikipediasta.
47. Pena18.5.2009 klo 19:26
"Kuinka päätäistä päästiin eroon, vai päästiinkö ylipäätään? Mitä kotieläimiä keskiajalla pidettiin, miten kanat ja siat mahtuivat kaupungin katukuvaan? Ja mitä vähemmän toivottuja vihulaisia kuhisi kotinurkissa?"
Keskiajan luontoilta huomenna Radio Suomessa klo 19.06 - 20.30.
48. RA18.5.2009 klo 22:00
Pari oravajuttua:Kaksi oravaa juoksenteli peräkkäin katuvalotolppien välistä lankaa pitkin. Etumainen huomasi minut ja stoppasi niin äkkiä, että jälkimmäinen törmäsi etumaiseen. Molemmat tekivät erinäisiä kiepahduksia, mutta pysyivät - tietenkin - langalla. Etumainen sätti toista äänillä, mitkä muistuttivat kiroilua.
Pihalla on monta isoa koivua. Oravat hyppelevät niissä kesät-talvet. Varsinkin talvella, kun lehtiä ei ole puissa, niiden hulluus / taituruus näkyy hyvin. Ne saattavat hypätä puusta toiseen näin maallikon silmin ihan älyttömästi: Paksulta oksalta useita metrejä johonkin tulitikun paksuiseen varpuun. Hetki keinuntaa heiveröisen varvun varassa ja sitten varpua ylös ja uusi hyppy.
Monet kerrat olen mielessäni huutanut, että "ET kyllä hyppää! Mene alakautta!"
49. Maikki18.5.2009 klo 23:05
Kun tässä nyt on noita oravatarinoita, niin lisätää vielä yksi.Pienenä tyttönä kotona asuessani, meillä oli niin hatara vintti, että oravat pääsivät sinne sisään. Tekivät poikueensa sisätiloihin ja juoksentelivat yöt läpeensä, että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Ne jopa kesyyntyivät siinä määrin, että söivät ikkunalaudalla suoraan kädestä.
Kerran sattui, että kissamme huomasi asian, ja hyppäsi ikkunan alla olevalle pöydälle. Siitäkös orava säikähti niin, että hyppäsi sisään jääkaapin päälle, ja edelleen peremmälle huoneistoon. Kissa tietysti perässään. Kotonani oli paljon kirjoja jo siihen aikaan, ja orava huomasi pelastuksen olevan lähellä, kun ennätti kirjahyllyjen päälle. Siinä sitten vaanivat toisiaan. Kissa lattialla ja orava hyllyillä edestakaisin juoksennellen. Tilanne tuntui mahdottomalta, mikä neuvoksi. No, ensin kissa toiseen huoneeseen ja sen jälkeen hutkittiin orava ulos ikkunasta. Ihmiset olivat tyytyväisiä, kissa tuskin, oravasta ei tietoa.
50. Matahari18.5.2009 klo 23:11
Komea kettu teki äsken kunniakierroksen pihan ympäri. Häntä oli tuuhea ja muutenkin oli hyväkuntoisen näköinen. Lieneekö käyttänyt hyväkseen pihapiirissä asuvien rusakoiden poikuetta, kun niistä tuntuu joku puuttuvan. Säikäytti haukahtamalla sopivasti pari poikaa, jotka olivat luvattomasti pihagrilliämme käyttämässä. Osoitti, kuka täällä on isäntä (tai emäntä).Näin se luonto on lähellä keskellä kerrostalorykelmääkin alle kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tosin saaremmehan ON kauneinta Helsinkiä!
51. Jaska24.5.2009 klo 18:36
Tänään osui PP:n silmään rehevästä ojanvarresta jättimäinen valkovuokon teriö. Mittanauha paljasti sen läpimitaksi millilleen huikeat 6 cm. Julistan sen täten SE:ksi.
52. TJV24.5.2009 klo 18:50
PP: tä ja Jaskaa onnittelen. On se muhkea!
53. TJV27.5.2009 klo 17:53
En epäile PP:n ja Jaskan lajituntemusta. Mieleeni tuli kuitenkinhuikea ajatus, joka saattaisi järkyttää tieteellistä maailmaa.
Menisi National Geographicin väeltä teet väärään kurkkuun,
jos pääsisimme sähköttämään tiedon heille. Kyseessä voi
nimittäin olla hyvin harvinainen ukonkalveavuokko, jonka
ainoasta esiintymästä Reininmaalla ei ole uskallettu laajemmin
kertoa. Muuten luonnonystävät Gertrud ja Fritz epäilemättä
yrittäisivät siirtää niitä kotipuutarhoihinsa. Kenties laji olisi
tuhon partaalla!
Ehkä vantaalainen matkailija on laskenut rinkkansa Saksasta
tullessaan tuon ojan penkalle ja alkanut nauttia viimeisiä
eväitään Myyrmäen tienoilla. Silloin tuo koppisiemen on voinut
varista rinkansaumoista ja jatkonhan me voimme kuvitella.
Ukonkalveavuokkoa ei ole tohdittu edes Wikipediaan panna.
Se eroaa valkovuokosta enemmän alppivuokon suuntaan,
mutta sen lehdet muodostuvat neljästä sahalaitaisesta
lehdykästä. Erityisenä tuntomerkkinä on tuo valtaisa, Saksassa
aina 8 cm:iin saakka yltävä teriö. Täällä ei sovi ihmetellä, jos
mitta jää kuuteen.
54. Matti27.5.2009 klo 20:24
TV:ssä pyöri aikoinaan Valehtelijoiden klubi, jota veti Helge "Heguli" Herala. Erinäköisistä oudoista esineistä kerrottiin niiden käyttötarkoitus, ja muut selitykset paitsi yksi olivat aivan tuulesta temmattuja. Se oikea piti arvata.Sama idea voitaisiin toistaa kasvi- ja eläinlajeille. Yllä TJV:n esitys voisi olla kova sana.
55. PP27.5.2009 klo 20:59
Meidän valkovuokkomme oli ehdottomasti Anemone nemorosa. Sen ympärillä kasvoi valkeana mattoja tuhansittain samaa lajia. Näitä suuria oli siinä samassa ryppäässä monia, mutta tämä sattui katselemaan tielle päin ja näin heti, että se oli runsaasti yli viisi senttiä läpimitaltaan. Meillä oli mittanauha mukana ja millilleen 6 cm se oli. Paikka oli aika kostea ja varjoisa ja kuuluu lähinnä Hämevaaraan.Meidän pikku perheeseemme on osunut kaksi luontohullua yksilöä. Juuri eilen pohdimme, kuinka aina vain vieläkin löytyy lajeja, joita emme kumpikaan tunnista. Tieteelliset nimet alkavat unohtua, mutta suomalaiset nimet ovat keskivertosuomalaista paremmin hallussa. Jos löydämme oudon kasvin, tutkimme, montako terälehteä kukassa, millaiset lehdet, miten lehdet asettuneet jne. Heti kotona etsimme kasvin kirjoistamme.
Alkuviikosta löysimme molemmille tuntemattoman kasvin. Nimi oli kuitenkin tuttu, litulaukka (Alliaria petiolata). Sillä on valkoiset isot, hiukan sipulille tuoksuvat kukat ja lehdet kuin nokkosella.
56. RA28.5.2009 klo 01:31
Täällä Hämeenlinnan seudulla kasvaa sellainen harvinaisuus kuin kylmänkukka. Itse tiedän vain yhden paikan Ahvenistolla ja pakkohan se on joka kevät-kesä käydä bongaamassa.Ihan tavallinen kukka, mutta sekä varressa että kukassakin on ohuita karvoja, jotka saavat kasvin näyttämään kuin se olisi jäässä tai huurteessa. Kaunis on.
57. PP28.5.2009 klo 08:26
Hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens) kasvaa ainoastaan Salpausselän harjuvyöhykkeellä Kanta-Hämeessä. Se muistuttaa vuokkoa ja kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) onkin nimeltään toinen kylmänkukka, joka kasvaa Suomessa, idempänä kuin hämeenkylmäkukka. Kukat ovat punertavat kun taas hämäläisillä ne ovat sinertävät tai siniset. Molempia olen päässyt ihailemaan vain kuvissa ja ne ovat tuon pörröisyytensä takia viehättävimpiä kukkia, jotka pyörivät päivittäin taukojen aikana kuvaruudullani.
Videolla on tällä hetkellä enää pienen karsinnan jälkeen n. 800 kasvia nimineen.
58. Matti28.5.2009 klo 11:39
Ex-appiukon tontin vieressä metsässä, Nastolassa, kasvoi muutamia kangasvuokkoja. Hän yritti siirtää yhden tontillensa, runsaan maapaakun kera, mutta kukka otti nokkiinsa ja kuoli. Ex-appiukko on jo itsekin ollut manan majoilla kauan, joten häntä ei pääse enää syyttämään rauhoitettuun kasviin ryhtymisestä.
59. TJV28.5.2009 klo 12:20
Olen ihmetellyt, kun pääkaupunkiseudulla ei kangasvuokkoasilmiini ole osunut. Katsoin Wikipedia-artikkelin sekä
Kasviatlaksen kangasvuokon levinneisyys Suomessa - sivun.
Näkyy olevan niin, että Nastolan naapurikunnasta peräisin
olevat havaintoni ovat minulle kenties edelleen helpommin
löydettäviä kuin ne kaksi-viisi lähempänä olevaa. Eivät kuki
kauan, jos haluaa nähdä tänä vuonna. (kaksi-viisi tarkoittaa
k.o. sivun ympyröitä).
60. Aksu28.5.2009 klo 14:16
Muistan, että kangasvuokkoja esiintyisi vain Salpausselän harjuilla ja vain Hämeestä itään päin. Kylmänkukka kuuluu Hämeen harjuille.Kangasvuokkoja olen nähnyt kukkivina sekä kukkimisen jälkeen. Paikat pitää tietää, ettei vain astu päälle, ovat aika huomaamattomia ja lähellä maata suikertavia.
61. RA29.5.2009 klo 18:45
Ilmiö ei liene harvinainen, mutta kerronpa:Täällä Hämeenlinnan keskustassa on parikin sorsaemoa päättänyt nyt jo toisen kerran, että mikäpä sen parempi paikka pesälle kuin keskusta ja kävelymatkan päässä rannasta. - Viime keväänä toisen sorsaemon ja poikueensa viipotusta pesältä kohti rantaa vartioi palokunta. Emo oli hieman harkitsemattomasti valinnut rantautumisajankohdaksi neljän ruuhkan. Tänä keväänä poikue rantautui viisaammin hiljaisena helatorstaina. ilman saattoväkeä.
Tänä keväänä toisen sorsaemon ja hänen poikueensa tietä turvasivat kiinteistössä työskentelevät ihmiset. Saattue eteni arvokkaasti ja pikkusorsien pulahdus Vanajaveteen sai Hotelli Vaakunan terassiväeltä aplodit.
62. Jaska29.5.2009 klo 23:37
Tänään tuli nähdyksi kesän ensimmäinen sorsapoikue yllättävässä paikassa. Heinäsorsaemo ja yhdeksän poikasta uiskentelivat tihiömme päätien varrella olevan ojan suvannontapaisessa, jonka pituus on kolmisenkymmentä metriä ja leveys enimmillään kolme metriä. Lammaslammen väljemmille vesille on lyhintä tietä matkaa yli puoli kilometriä, ja sinne päästäkseen porukan on ylitettävä em. päiväsaikaan varsin vilkkasti liikennöity tie. Vaarallista.Tuossa ei vielä ollut mitään ihmeellistä. Sen sijaan kummastelimme kovasti pesueen koostumusta. Yhdeksästä poikasesta neljä oli emonsa (ilmeisesti!) värisiä vaaleanharmaanruskeita, pituudeltaan n. 25 senttiä. Viisi muuta olivat selvästi tummempia ja pienempiä, alle 20 senttisiä. Voivatko ne tosiaan olla samaa poikuetta, vai ovatko kukaties "adoptoituja?" Lausuntoja, arvon ornitologit!
63. Jaska30.5.2009 klo 18:15
Tänään lammen kaislikossa vipelsi emo ja useita poikasia. Toivottavasti saadaan havainto myös avovedestä, niin voidaan päätellä varmemmin, oliko eilinen porukka. Saattoi hyvinkin olla. Olisikohan emo ollut niin fiksu, että johti poppoonsa perille yöllä.
64. TJV4.6.2009 klo 13:55
Eilen illalla meteorologi Petri sanoi, että lämmin ilma lähti meiltäpois. Näin teki, ja asteet ovat 15-20 vähemmän kuin ne,
joihin saimme hiukan tottua . Ja niinhän me jo vallattomasti
simuloimme kesää. Vaatii sitten vain vähän enemmän luontoa
tai vaatetusta, jos haluaa ikkunoiden ulkopuoleltakin tarkkailla
luontoa.
Jaskan heinäsorsapoikueeseen ei ornitologeilta kuulu vastausta.
Olen joskus katsellut haahkojen suuria poikasmääriä merellä.
Tuntuu siltä, että naaraat vuorottelevat vartioinnissa.
65. HT19.6.2009 klo 10:28
Jaska 29.5.2009 klo 23:37:"Sen sijaan kummastelimme kovasti pesueen koostumusta. Yhdeksästä poikasesta neljä oli emonsa (ilmeisesti!) värisiä vaaleanharmaanruskeita, pituudeltaan n. 25 senttiä. Viisi muuta olivat selvästi tummempia ja pienempiä, alle 20 senttisiä. Voivatko ne tosiaan olla samaa poikuetta, vai ovatko kukaties 'adoptoituja?' Lausuntoja, arvon ornitologit!"
Kalevassa tänään:
"Loismuniminen on sinisorsille yleistä, eli useampi naaras voi munia samaan pesään. Naaras voi myös laskea muniaan toistenkin pesiin, vaikka sillä olisi omakin pesä."
"Toisena mahdollisena syynä Pöysä pitää pesueiden sekoittumista. ' Poikaset saattavat hairahtua väärän emon matkaan vesille lähdettyään. Sekoittumisen tulee kuitenkin tapahtua ensimmäisen viikon aikana. Myöhemmin emo ei mielellään adoptoi mukaansa toisten poikasia.' "
66. TJV4.5.2015 klo 21:06
Olisiko ennätysaikaista, mutta en olisi uskonut ellen juuri omin silmin olisi nähnyt. Mustarastapariskunta ruokki pihanurmikollamme äsken poikastaan!
67. TJV6.8.2022 klo 19:41
Stena-vainaasta tuli mieleeni, että Peter Freuchen kertoi eskimoiden kielessä olevan sanan, joka tarkoittaa miestä, joka on tappanut ensimmäisen mursunsa. Se merkitsee Grönlannissa suunnilleen samaa kuin virkatutkinto taikka kisällinnäyte Tanskassa. Kun hän tämän uroteon on tehnyt, hän saavuttaa oikeuden esittää mielipiteensä miesten välisissä neuvotteluissa.Paljon muutakin mielenkiintoista viime vuosisadan alun sikäläisistä tavoista Freuchen kertoo
noilta ajoilta, jolloin hän ja hyvä ystävänsä Knud Rasmussen perustivat kauppa-aseman, jonka he nimesivät Thuleksi.
KOMMENTOI