KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > MAAILMAN HUONOIN VITSI

913. Maailman huonoin vitsi

Jouni31.5.2004 klo 13:35
Eräällä palstalla sai kannatusta maailman huonoimmaksi vitsiksi tällainen. On niin pitkä, että täytyy jakaa se osiin. Saas nähdä onnistuuko ollenkaan.

- Sitten kauheasti säpsähtäen mies heräsi. Painajaisunta
näen, tarvitsen lemmikin mies totesi, muuten tulen hulluksi...

Englannin maaseudulla, jossain nummilla hän eleli pienessä mökissään, yksin. Iltaisin mies yleensä kävi nauttimassa pintin paikallista tummaa olutta, ei kuitenkaan sitä vahvinta. palatessaan kotiinsa hän usein mietti kuinka yksinäistä hänen mökissään olikaan.

Eräänä iltana hän sattui kuulemaan kantapaikassaan kahden tutun miehen juttelevan koiristaan, jolloin hänellekin välähti. Minäpä hankin koiran itselleni seuraksi, enpähän sitten ole kokonaan yksin.

Seuraavana päivänä mies hankkiutui jo aikaisina aamulla bussipysäkille matkatakseen läheiseen kaupunkiin ja lemmikkikauppaan. Kauppias toivotti miehen tervetulleeksi, kauppias kun oli. Ja pian oli koirakauppa tehty. Mies päätyi pienehköön terrierintapaiseen koiraan,
joka ei ollut erityisen puhdasrotuinen, mutta muuten mukavan oloinen ja seurallinen. Kauppias vielä miehen lähtiessä sanoi, että jos mies ei ole tyytyväinen hän voisi viikon sisällä perua kauppansa.

Linja-automatka kotiin kului rattoisasti koiraa rapsutellen, oiken mukavaa mies ajatteli. Illan tullen mies oli taas lähdössä kantapubiinsa ja jätti koiran yksikseen kotiin. Takaisin tullessaan mies löysi koiran surkeana valittavan sohvan vieressä yksinäisyyttään. No kaikki kuitenkin oli ihan kunnossa muutamassa minuutissa. Koira oli tyytyväinen kun mies oli taas palannut kotiin.

Seuraavana iltana mies oli normaalisti lähdössä oluelleen kun hänelle tuli mieleen koiran surkea olo edellisenä iltana ja mietti mitä tehdä. Jäädäkö kotiin vai lähteä. Koiraa ei pubiin otettaisi sisälle ja, niin tiedättehän englantilaisen ilmaston, ei sitä uloskaan voi jättää... Mies päätti siis jäädä kotiin koiransa kanssa.

Mutta, mutta. Ilta ei tuntunut lainkaan mukavalta, vanha traditio katkesi ja olo oli muutenkin hieman virheellinen, mies ei ollut lainkaan tyytyväinen. Yön mies valvoi sängyssään ja mietti mitä tehdä. Olisiko hänen elämänsä tästä lähin tällaista. Ei, sitä ei mies halunnut. Aamulla viiden maissa mies oli tehnyt päätöksensä ja nukahti saman tien. Herättyään puoliltapäivin mies riensi bussiin koiransa kanssa ja suuntasi kaupunkiin ja lemmikkikauppaan.
2. Jatkoa31.5.2004 klo 13:37
Hän oli päättänyt palauttaa lemmikkinsä. Kauppias kovasti asiantilaa valitteli ja toivoi, että mies löytäisi jonkin sopivamman lemmikin. Mies aikansa katseltuaan päätyi kissaan. Kotiin päästyään mies antoi kissalleen silakoita syötäväksi ja kipon maitoa juotavaksi. Hyvällä ruokahalulla kissa ateriansa söikin. Takkatulen ääressä istuskellessaan kissa polvillaan kehräten mies tunsi itsensä onnelliseksi.

Illan tullessa mies lähti käväisemään pubissaan, jossa häntä oli edellisenä iltana kaivattukin. Kissa jäi takan eteen tyytyväisenä loikoilemaan. Tullessaan kotiin hän löysi keittiön mullin mallin ja kissan kaiken sen keskeltä jauhonpölystä valkoisena pahasti kuonoansa pärskien. Mitä oli tapahtunut, siitä mies ei koskaan saanut selvyyttä. Ilkeyttään kissa ei varmaan ollut moista tehnyt, jotain muuta oli varmaan tapahtunut.

Seuraava päivä kului leppoisasti. Kissa oli lokoisa partneri miehellemme, tosin ehkä hieman liian vilkas. Illan tullen mies taas poistui tuopilleen ja takaisin tullessaan löysi kissan olohuoneesta ikkunaverhoihin sotkeutuneena. Näin, ajatteli mies, ei voi jatkua. Seuraavana päivänä matkattiin taas kaupunkiin.

Lemmikkikauppias kuunteli miestä huolellisesti ja ehdotti jonkin rauhallisemman lemmikin hankkimista. Mies katseli valikoimaa ja kauppiaan johdattelemana päätyi kultakalaan, joka rauhallisesti ui maljassaan. Malja ja kala matkasivat miehen mukana takkahuoneen lipaston nurkalle.

Mies ruokki kalan ja seurasi sen rauhallista liikehdintää lasimaljassaan. Sangen rauhoittavaa toimintaa miehenkin mielestä. Iltapäivä kuluikin kalan uintia seuraillessa ja ilta tietysti oluttuopposen seurassa. Tumma olut on hyvää, huokaisi miehemme palatessaan pubista. Pienoista pelkoa tuntien hän aukaisi oven ja kurkisti sisälle.

Piirongin kulmalla kultakala ui rauhallisesti ympäriinsä omia kalan ajatuksiaan pohtien. Kaikki oli hyvin. Mies nukkui yönsä rauhallisesti, rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Aamulla virkeänä hän kiiruhti ruokkimaan lemmikkiään. Poistui sitten päivittäisiin askareihinsa vanhan rutiininsa mukaan. Kala kuitenkin aina silloin tällöin vei hänen huomionsa, mutta mitään ei tapahtunut. Kala ui omaa ympyräänsä miehestä välittämättä, tätä lainkaan noteeraamatta.

Kului pari päivää... Mitään ei tapahtunut. Mies oli jo kyllästynyt. Asiathan olivat juuri kuin ennenkin ainoa muutos oli se, että kalan ruokkimisesta oli vaivaa. Mies päätti kerran vielä palata lemmikkiliikkeeseen.
3. Jatkoa31.5.2004 klo 13:39
Kauppias oli yhä edelleen auttavainen ja ystävällinen, oltiinhan melkein Irlannissa. Kuunneltuaan miehen murheet hän sanoi tietävänsä ihan tarkkaan mitä mies tarvitsi. Kauppias vilkaisi varovasti ympärilleen ja viittasi miehen seuraamaan häntä takahuoneeseen.

Takahuoneessa kauppias aukaisi vanhan merimiehen kirstun ja sieltä sisältä ikiaikaisen tulitikkurasian. Salavihkaisesti kauppias aukaisi rasian ja kurkisti sisälle. Kaihoisa hymy ilmestyi kauppiaan kasvoille ja näytti kuin hän olisi nuorentunut useita vuosia. Laitettuaan rasian taas kiinni hän kertoi miehelle, että rasiaan liittyy tarina hänen isästään, kuuluisasta Amazonintutkijasta. Miehemme oli pakahtua uteliaisuuteensa, mutta sai mielihalunsa hillittyä ja odotti kauppiaan jatkavan.

Tämä on Rary, hyvin harvinainen eläin Amazonin viidakosta hän sanoi ja aukaisi tulitikkurasian. Askissa oli pieni harmaa karvapallo, aivan pyöreä ja pehmoisen näköinen. Oltuaan pitkän aikaa ravinnotta rary on vaipunut ikään kuin koomaan, mutta ravintoa saatuaan se kyllä siitä virkoaisi kauppias selitti ällistyneelle miehellemme. Te saatte tämän lemmikiksenne kauppias jatkoi, pitäkää siitä hyvää huolta, se on hyvin erikoislaatuinen eläin.

Vielä hieman poissa tolaltaan mies poistui lemmikkikaupasta. Vasta bussipysäkillä hän havahtui. Aukaisi rasian ja kurkisti sisälle. Kyllä siellä se oli, aivan pienenä rasian perimmäisessä nurkassa, yksinäisen näköisenä. Mutta, mutta, minähän aivan unohdin kysyä, mitä tämä rary, raryhän se oli, syö. Hän kiiruhti kauppaan. Porkkanaa, kurkkua ja tomaattia oli kauppiaan vastaus, mutta älkää syöttäkö sitä liikaa hän vielä varoitteli.

Nurkkakaupastaan miehemme osti rarylleen evästä, ja ehkä vähän itselleen. Hieman hän oli harmissaan kun kauppias ei suostunut myymään hänelle neljännestomaattia, kun hän itse ei voinut tomaattia syödä kun siinä oli niitä geenejä, mutta muuten tyytyväisenä hän jatkoi kotiinsa.
Askin hän asetti isoisävainaan Intiasta tuomalle tupakkapöydälle, kunniapaikalle (ei isoisä pöytää tuodessaan toki vielä vainaa ollut, vaan vasta myöhemmin). Raryn eteen mies pisti pienen porkkanasiivun, kurkunkaistaleen ja pienen tomaatinsuikaleen. Ilta kului mukavasti, olutpinttikin maistui kuin uudelta, taisi ollakin uutta erää niin mukavasti se nenää kutitti.

Kotiinpaluu oli jännittävä. Mitähän oli tapahtunut. Vaan ei, rary kyhjötti omassa pienessä askissaan ihan omissa oloissaan. Mies sammutti valot ja meni nukkumaan. Jotain hän oli yöllä kuulevinaan unensa läpi, mutta ei siihen kuitenkaan varsinaisesti herännyt. Aamuauringon loisteessa miehemme nousi sängystään ja meni heti ensimmäiseksi katsomaan uutta lemmikkiään. Siellä rary oli entisellä paikallaan tikkuaskissaan, mutta porkkana, kurkku ja tomaatti olivat kadonneet. Niin ja ehkä rary näytti hieman suuremmalta kuin ennen.

Päivän rutiinit sujuivat nopeasti ja helposti, ja aina välillä ohi kulkiessaan hän vilkaisi lemmikkiään. Mies antoi rarylle taas pienen palan kurkkua, porkkanaa ja tomaattia. Oluelle lähtiessään mitään ei kuitenkaan ollut askissa tapahtunut. Palattuaan mies riensi tupakkapöydän ääreen. Siellä rary kyhjötti onnellisen näköisenä pienenä karvapallona, ainakin miehemme mielestä. Vietettyään melkoisen tovin rarya katsellen mies meni nukkumaan. Aamulla tomaatti-, kurkku- ja porkkanapalat olivat kadonneet ja niin, rary näytti ehkä hieman kookkaammalta.
4. Jatkoa31.5.2004 klo 13:40
Näin rauhaisa hiljaiselo oli vallannut taas miehemme kodin. Aina iltaisin hän antoi rarylleen sen kaipaamat tomaatin kurkun ja porkkanan, nyt jo kokonaisina, katseli rarya oikeastaan pientä ylpeyttä tuntien. Muutamana iltana hän jopa unohti lähteä pubiin, niin mielenkiintoiselta tämä pieni eläin hänestä tuntui. Eläin ei tosin ollut enää niin pieni kuin aluksi, sillä se todella kasvoi koko ajan. Joka ikinen aamu se näytti aina hieman suuremmalta. Mies oli siirtänyt raryn suurempaan kotiin, kuten hän isohkoa keksilaatikkoa kutsui. Mutta nyt sekin oli käymässä liian pieneksi.

Kauppareissullaan mies pyysi kauppiaaltaan hedelmälaatikkoa kahdestakin syystä: kantaakseen isot porkkana ja kurkku ja tomaattipussit kotiinsa ja tehdäkseen laatikosta uuden kodin rarylleen. Koti oli nyt sijoitettava keittiön lattialle, sillä tupakkapöytä ei enää kauaa kestäisi lemmikin painoa. Se söi nimittäin jo kaksi porkkanaa, kaksi tomaattia ja kaksi keskikokoista kurkkua päivittäin tai siis oikeastaan öittäin. Miehen arkiaskareet olivat pahasti häiriintyneet, mutta hän ei edes huomannut sitä. Monena iltana hän oli jo jättänyt normaalin pubi-iltansa väliin. Vieraita hänellä ei käynyt, ei ollut oikeastaan koskaan käynyt. Hänen ainoat kontaktinsa ulkomaailmaan olivat kauppareissut, joita hän joutui jo päivittäin tekemään. Iltaisin hän laittoi kurkut, tomaatit ja porkkanat pieneksi keoksi raryn eteen ja jäi seurailemaan tämän toimia. Mitään ei tapahtunut, ei koskaan. Ja aina aamulla pino oli kadonnut ja rary oli hieman suurempi.

Nopeasti rary kasvoi ulos hedelmälaatikostaankin. Mies joutui kantamaan suuria pussillisia ruokaa lemmikilleen päivittäin. Illalla rary sai suuren annoksen porkkanoita, kurkkuja ja tomaatteja viereensä, keittiön lattialle, josta se jo valloitti suurehkon osan. Aamulla ruoka oli kadonnut ja rary oli hieman, hmmm, rary oli paljon suurempi kuin illalla. Mies kantoi kotiinsa suuria määriä, suorastaan säkkikaupalla kurkkuja, tomaatteja ja porkkanoita, hän sai itse asiassa niistä jo tukkualennusta. Ja rary vain kasvoi.

Miehen elämänrytmi oli mennyt aivan sekaisin. Rary täytti jo koko keittiön, eikä mies ollut enää aikoihin saanut paistinperunoita ja munakokkelia (ehkä onneksi, myrkkyjä kun sisälsivät), joita hän rakasti, siis ei myrkkyjä vaan munakokkelia ja paistinperunoita. Rarystä oli tullut liian iso. Se oli suoraan sanoen miehelle jo oikea kiusankappale. Mutta ei hän sitä voisi enää kauppaankaan palauttaa, aikaa oli kulunut ihan liian kauan, ja mitä lemmikkikauppiaskin sanoisi. Eikä hän sitä paitsi pystysi edes kuljettamaan rarya minnekään, keittiökin oli nimittäin käymässä sille liian ahtaaksi. Miehemme mietti ja mietti ja haki siinä sivussa tietysti rarylle ruokaa.

Erääänä ilta hänelle välähti. Heti huomenna, hän ajatteli. Aivan, mitä nopeammin, sen parempi. Jo kukonlaulun aikaan, paljon normaalia aikaisemmin mies nousi ylös ja varovasti kulkien meni ulos puuvarastoon, otti sieltä suurimman kirveen, mitä löysi, sen mitä hän käytti tammisten takkapuiden halkaisemiseen ja käveli määrätietoisin askelin kohti taloaan. Hänen oli pakko tehdä se ! Hän ei saisi rarya muuten ulos keittiöstään. Vähän pahaltahan se tuntui, mutta ei sille mitään voinut. Keittiön ulkoseinä oli purettava, että hän pystyisi toteuttamaan suunnitelmansa. Hän oli nimittäin edellisenä iltana päättänyt pudottaa raryn rotkoon, joka oli noin kilometrin päässä hänen talostaan ja ainakin 400 metriä syvä. Sinne, sinne hän raryn työntäisi.
5. Jatkoa31.5.2004 klo 13:41
Oli jo melkein puolipäivä kun hän sai seinän puretuksi ja raryn ulos. Se oli valtava. Niin tietysti, sehän oli keittiön kokoinen ja ehkäpä nyt aamulla jopa hieman suurempi. Mutta ei auttanut, suunnitelma oli pantava toimeen. Mies kumartui raryn alle ja nosti ja työnsi. Rary liikahti, mutta vain hivenen. Kesti melkein tunnin, ennenkuin mies oli keksinyt oikean tavan toimia ja saanut raryn jyrkänteelle johtavalle tielle. Mies työnsi ja nosti ja nosti ja työnsi ja pikkuhiljaa rary liikkui kohti jyrkännettä. Kuuden aikaan illalla mies oli saanut raryn kotinsa ja jyrkänteen puoleen väliin. Ai, että hänen teki mielensä tuoppia. Mutta oli tyydyttävä vain porkkana- ja kurkkuvälipalaan, tomaattia hän ei vieläkään suostunut syömään. Yhdeksältä illalla mies oli jo aivan poikki, mutta matkaa oli vielä jäljellä ja pahinta kaikesta, se oli koko ajan jyrkkenevää ylämäkeä.

Mies työnsi, rary liikkui, mutta tuskastuttavan hitaasti. Väsymys oli valtava. Puolen yön aikaa matkaa oli jäljellä viitisenkymmentä metriä ja yhä hitaammin se tuntui taittuvan. Viimeisillä voimillaan mies sai raryn aamuhämärissä aivan jyrkänteen reunalle. Rary ei ollut koko aikana reagoinut mitenkään, mutta mies hieman pelkäsi aamua. Rary ei nimittäin ollut saanut ruokaa kokonaiseen vuorokauteen, mitähän vielä tapahtuisi. Mies päätti, että ennen aamunkoittoa hänen olisi urakastaan selvittävä. Mies ponnisti ja ponnisti, mutta rary ei enää tuntunut liikkuvan lainkaan tai ihan muutamia senttejä kerrallaan ja auringonnousu läheni. Rary oli lopulta aivan jyrkänteen reunalla, oikeastaan hoippumassa kahden vaiheilla.

Samalla aurinko nousi. Rary värähti, mies tunsi sen aivan selvästi. Samalla hän kuuli ääntä. Mies havahtui ja katseli ympärilleen äänenlähdettä etsien. Sellaista ei löytynyt. Hän päätti panna toimeksi ja ponnistaa viimeisen kerran. Hieman pelokkaasti hän nojautui raryyn ja työnsi. Samalla hän tajusi, mistä ääni oikein tulee. Se tulee rarystä. Oli hänen oivalluksensa. Koko ajan voimistuen, ääni tosiaan tuli rarystä. Itse asiassa kun mies painoi korvansa raryn kylkeen hän kuuli musiikkia. Mies kuunteli tarkkaavaisesti koko ajan voimistuvaa ääntä: ""It's a long way to Tipperary, it's a long way to go""
6. Jouni31.5.2004 klo 13:44
Joo, kyllä se tuli ihan kokonaan.
7. J Takala31.5.2004 klo 14:23
Oli kyllä niin huono vitsi, etten olisi vitsiksi tunnistanut, jos sitä ei olisi sanottu.
8. Jouni31.5.2004 klo 14:32
Vähäinen englanninkielen taito on eduksi.
9. Jouni31.5.2004 klo 21:10
On siinä vitsissä sanaseppomainen jujukin. Tosin vitsin hyötysuhde on liiallisen pituuden takia aika heikko.

to tip = tiputtaa, pudottaa
10. Juha Neitola31.5.2004 klo 22:15
Tuli metka aavistus heti ensimmäisistä lemmikinostoaikeista, että ollaankos tässä raryn tiputtamiseen päätymässä. Ahaa, ei sittenkään, tuumasin, kun olin edennyt koira- ja kissaosioon. Mutta sitten kuitenkin...

Olen kuullut tämän vain kerran, Neil Hardwickin englanniksi lukemana, lukion englannin tunnilla, joskus vuoden -80 paikkeilla. Ei hörähtänyt lopussa yksikään. Opettajan oli selitettävä "vitsi". Mutta niin vahva jälki siitä elämysmuistiin jäi, että kun Jouni loi kerronnallaan taianomaisen tunnelman Englannin nummista ja lemmikinkipeästä miehestä, niin pamahti déjà-vu melkein 25 vuoden takaa.

Hyvin kerrottu, geeneineen kaikkineen, jos käänteet olivat omasta päästä.
11. Jouni31.5.2004 klo 22:36
Naapurin mies teki navetan omasta päästään, mutta minä kopsasin tämän eräältä toiselta keskustelupalstalta.
12. Henry Haapalainen1.6.2004 klo 02:18
Tässä parempi vitsi, toivottavasti ei ole entuudestaan tuttu.

Nuoripari muutti maalle Helsingistä. Olivat päättäneet ryhtyä sikafarmareiksi. He ostivat talon, jonka pienessä navetassa oli yksi emakko. Emakolle piti saada porsaita, ja heille kerrottiin että puolen kilometrin päässä naapurissa on sikala ja urossikoja. Neuvottiin, että emakko pitää viedä sinne astutettavaksi.
Seuraavana aamuna pariskunta sitoi emakolle narun kaulaan ja veti sen ulos navetasta. Pihalla oli pienet käsikärryt, mutta emakon nosto kärryihin oli työn ja tuskan takana. Viimein se onnistui ja päästiin matkaan. Vasta illansuussa pariskunta emakoineen palasi reissulta takaisin.
- Hyvinhän se sujui, mies voipuneena sanoi, - ja kohta meillä on navetassa pieniä porsaita.
Seuraavana aamuna nainen tyrkki miestä hereille: - Mene nyt katsomaan, joko niitä porsaita on.
Mies käväisi navetassa ja tuli sitten tupaan päätään pudistaen: Ei, ei ollut porsaita.
Viiden kilometrin päässä oli isompi sikala, ja emakko päätettiin viedä sinne seuraavana päivänä. Taas sama ruljanssi rimpuilevan emakon kanssa ja kärryille nostaminen. Reissu tehtiin, ja seuraavana aamuna vaimo tyrkki miestään hereille: - Mene kiireesti katsomaan, joko on porsaita.
Mutta ei, ei ollut porsaita. Sitten he kuulivat että 20 kilometrin päässä kaupungissa on ulkomailta tuotuja uroskarjuja, oikein rotuvalioita. Siis sinne.
En pitkitä tätä vitsiä, kun varmaan arvaattekin miten vaivalloinen siitä reissusta kaikkine kommelluksineen tuli. Seuraava aamuna vaimo ei jaksanut kunnolla silmiään avata kun herätteli miestä: - kai siellä ainakin nyt on niitä porsaita, hän sopersi haukotellen. Vähän ajan kuluttua vaimo kohottautui vuoteellaan ja näki että mies tuli navetasta juosten. - No niin, jokos meillä on porsaita, hän huikkasi piristyneenä.
Ei, ei ole porsaita, mies vastasi, - mutta emakko istuu kärryissä.
13. Antti Viitamäki1.6.2004 klo 02:22
Itse kuulin jutun (tai yhdenlaisen version siitä) noin kymmenen vuotta sitten - ja täytyy sanoa, että minusta se oli suorastaan hilpeä juttu. Yhteen aikaanhan noita "pitkiä vitsejä ilman varsinaista vitsiä" kerrottiin aika paljon, ja useimmat niistä olivat huomattavasti huonompia. Tämän vitsin loppuhan kuitenkin selittää sen, miksi tarinan on oikeastaan oltavakin pitkä.

Minua ainakin huvitti pitkään ajatus isosta karvapallosta, jolla ei ole kasvoja tai mitään muutakaan kiinnostavaa, ja johon yksinäinen mies kuitenkin sattuu sitten kiintymään. Lopussa ahdinko ja epätoivo saavat melkein kauhutarinan- omaisen kliimaksinsa viattoman laulun myötä.

Nerokkuuttahan tuo vitsi huokuu - kai meistä jokainen helpostikin muistaa typerämpiä juttuja? :-)
14. Antti Viitamäki1.6.2004 klo 02:25
HH ehti väliin - siis "Tip a rary" -jutusta tietenkin kirjoitin...
15. Floora1.6.2004 klo 08:36
Minäkin muistan tuon Tipperary-jutun, jostain 25 vuoden takaa myös. Sitä ei kyllä vitsinä tarjoiltukaan, vaan tarinana... mikähän ero lie niillä. Minä muistan ainakin pienoisen hämmästyksensekaisen vinon hymyn kirvonneen omilta huuliltani, ja juttu jäi hyvin mieleen.
16. iso S1.6.2004 klo 08:39
Vastalääkkeeksi maailman parhaaksi valittu, mistä voi olla kahta mieltä. Kielitaitoa ei ainakaan tarvita, mutta kuullun ymmärtäminen voisi olla paikallaan.

Kaksi miestä on metsästämässä. Yllättäen toinen kouraisee rintaansa ja kaatuu maahan. Pulssi ei tunnu eikä mies näytä hengittävän. Toinen soittaa paniikissa hätänumeroon:
- Kaverini kuoli! Mitä teen?
Hätäkeskus rauhoittelee:
- Älä hermoile, minä opastan sinua. Varmista ensin että hän on todella kuollut.
- Selvä, hyvä ajatus.
Hetken hiljaisuus, sitten kuuluu laukaus.
- Varmistettu, mitä seuraavaksi?
17. Antti Viitamäki1.6.2004 klo 12:02
Myös aikoinaan jonkin äänestyksen voittanut vitsi (liekö ollut jo tälläkin saitilla joskus):

Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat lähteneet pitkälle eräretkelle. Illan tullen he leiriytyvät mukavan tuntuiseen paikkaan metsän siimeksessä, eikä mene kauaakaan kun he jo saavat unen päästä kiinni.

Keskellä yötä Holmes ravistelee Watsonin hereille.

"Mitä nyt, ystävä rakas?" Watson mutisee. "Näin juuri mitä mukavinta unta!"

"Watson - katsopa tuonne taivaalle, ja kerro mitä ajattelet!"

Watson hieroskelee hetken unisia silmiään ja alkaa sitten silmäillä tummaa, tähtikirkasta taivasta.

"Niin, todellakin, Holmes! Kyllähän tuo tietenkin saa miettimään... Noin paljon tähtiä, varmasti tuhansia - kaikki aurinkoja jossain satojen valovuosien päässä, ja jokaista niistä saattaa kiertää planeettoja... Kuka tietää, olemmeko tosiaankaan yksin maailmankaikkeudessa!"

Holmes mulkaisee Watsonia ja tuhahtaa:

"Ääliö! Meidän telttamme on varastettu!"
18. Matti1.6.2004 klo 17:14
Huonon vitsin syntiä syventää, jos se on kovin pitkä. Kuulija kimpaantuu paitsi vitsin huonoudesta myös siitä, että se on vienyt häneltä niin paljon huomiota.

Jouni, oheinen vitsi onkin paljon turvallisempaa esittää netissä, kuin kertoa esim. kaljaporukassa :-)

Asiasta toiseen. Kalle Kustaa ja Urkki olivat fasaaneja metsästämässä. Kymmenien, ellei satojen fasaanien lisäksi saaliiksi satiin myös yksi varis. Kuinka kaikki oikein kävi?

Origo tiesi. Metsällä oli myös Ahti, vaikka lehdet siitä häveliäisyyssyistä vaikenivatkin. Oli jo iltapäivä, mutta Ahti ei ollut saanut linnun lintua. Hän ei tuntenut fasaania.

Sitten pyrähti varis lentoon aivan lähellä. Kalle Kustaa naurahti ja sanoi Urkille: Vad är det där för en fogel? Urkki oli ajatuksissaan, mutta havahtui sitten ja sanoi: Va sa Ni?

Silloin Ahdin ase puhui.
19. Matti1.6.2004 klo 17:29
fågel
20. Jouni1.6.2004 klo 21:38
Tiesittekö, että Malakan niemimaan nimi on suomalaista alkuperää.
Laiva purjehti kohti aavaa Tyyntä valtamerta. Niemimaata ohitettessa sanoi suomalainen merimies: maa lakkaa.

Taisi olla raumalainen.
21. Lähettäjä:1.6.2004 klo 22:06
Burkina Faso on saanut nimensä erään lähetyssaarnaajan
savolaisen Haarikka Kemppaisen mukaan.
Haarikka käännytysretkiltään palatessaan ajatteli niitä lukemattomia eväsjuomia, jota lähetysseura oli laittanut mukaan.
Jätkä avasi tölkin ja sanoi: tässä kun purkin avasoo..
22. Kravattimies2.6.2004 klo 04:27
Jou ... olivat hauskoja. Jou...niinkin pitkä.

"It's a long way to tip a rary, it's a long way to go."

Sanaleikittelyä ja muuta hauskaa on myös klassikkokanavilta löytämässäni Benny Hill Showssa. Vaikea selittää suomeksi.

Käännöskukkasista löysin tämän:

The Benny Hill Show
"American Express"
"Meksikon pikajuna"
23. Helge2.6.2004 klo 16:19
W.C.Fields'iä vapaasti mukaellen:

Miksi lukea tälläista palstaa, missä omaa tekstiänikään ei ole sensuroitu?

Alkuperäinen juttuhan oli: "En koskaan liittyisi klubiin, joka hyväksyisi minyt jäsenekseen".
Samaa sanontaa on tarjottu myös muiden kuin WCF:n suuhun.
24. MM2.6.2004 klo 16:29
Nuinko on? Olen jostain syystä tuon lauseen mieltänyt aina Groucho Marxin lausumaksi?
25. Eki2.6.2004 klo 16:40
Mutta eikö W. C. Fields ollut paikalla, kun Mae West totesi: "Is that a gun in your pocket or are you just happy to see me?"
26. Helge2.6.2004 klo 16:51
v Bagh'in kirjassa vitsi pannaan WCF:n suuhun, samoin Woody Allenia käsittelevässä Lax'in kirjassa, missä kyllä sanotaan, että samaa sanontaa on tyrkytetty muidenkin nimiin.
Tämän ajan koomikoillahan olivat kirjoittajat, jotka myivät vitsinsä.
Joten enpä enempää intä.
Marx'it mielestäni olivat aika omavaraisia. Tietoni perustuvat näiltä osin vain Grouchon ja Harpon mainioihin kirjoihin. En niistä muista vastaavaa, mutta en ole alan oppinut.
27. Eki2.6.2004 klo 16:56
Muistelen erääsrä dokumentista, että Stan Laurel oli Ohukaisen ja Paksukaisen ideoiva osapuoli. Hardy rellesti illat, kun Laurel väänsi kässäriä.
28. Tapsa2.6.2004 klo 18:50
Paras kuulemani juttu kesti pubissa kolmen tuopin verran.
En jaksa sitä tässä alkaa kirjoittamaan, voin kertoa sen
kesäpäivillä, ja Krakalle lähettää jatkokertomuksena.
Juttu lähti kuitenkin alkuun suomalaismiehestä, joka oli Pariisissa turistimatkalla, ja sai Champs Elyseellä vastaan-
tulijalta paperilapun, jossa oli pari riviä tekstiä, ranskaksi. Englanniksi
(jota suomalaismies ymmärsi, mutta ei osannut sanaakaan
ranskaa) paperin antanut henkilö käski visusti pitämään
paperista huolta....
29. Timppa2.6.2004 klo 18:58
Tapsa, kestääköhän se juttu kolmen TARJOTUN oluen verran vai ihan itse ostettujen...?:) Maijullekin kun pitää (oikeastaan saan) ostaa...
30. Matti2.6.2004 klo 21:20
Tässä kandidaatti maailman huonoimmaksi vitsiksi. Kuulin sen juuri. "Haluatteko että kerron sen etc."

Nalle Puh ja Ihaa olivat ryyppäämässä. Viina loppui kesken. Nalle puh soitti Titi-nallelle:

- Tuo lisää viinaa.
- Missä te olette?
- Ihaan pihalla.
31. Eki2.6.2004 klo 21:32
Matti, se nyt ei vaan ole helppo kertoa huonoa vitsiä! Surkea yritys! Naurattaa vieläkin :)
32. Timppa2.6.2004 klo 22:28
Matti> Minulle ihan uusi ja naurettava juttu...:) Kiitos!
33. Timppa2.6.2004 klo 22:37
Mielestäni maailman huonoin vitsi on se, jonka kertoja kertoo jostakin, jota ei muista, tai menikö se edes näin, tai sitten saattoi olla väärä henkilö...tai paikka, tai olikohan se kertojakaan se joka oli kertovinaan...

Toivottavasti tätä ei laiteta minun syykseni näillä palstoilla tänä vuonna, asuinpaikasta riippumatta (ei -matto). Väliäkös sillä, jos joku asuu vaikka Australiassa...:) Riemuisia päiviä Krakalle!
34. Kravattimies3.6.2004 klo 05:23
Eki on oikeassa:

>Muistelen eräästä dokumentista, että Stan Laurel oli >Ohukaisen ja Paksukaisen ideoiva osapuoli.

Näin mainittiin myös eräässä Charlie Chaplinista kertovassa kirjassa, joita vaimo luki useampia kaksi vuotta sitten. Stanin isäkin oli koomikko ja vaudevillen aikaan lapset olivat usein mukana teatterissa, joten Stan oppi koomikoksi jo nuorena.
Myöhemmin hän oli Englannissa Chaplinin kanssa samassa teatteriryhmässä, joka sitten meni Amerikkaan kiertueelle.
35. Arska3.6.2004 klo 13:35
Matin vitsiä hjuonompi:
Nalle Puh ja Ihaa pelasivat korttia. Ihaa hävisi joka pelin. Viimein Ihaa huokaa kyllästyneenä:
"Puh huijjaa"

Maailman huonoin blondi vitsi:
Blondi meni lääkäriin valittaen:
- Olen joka paikasta kipeä, koskenpa mihin kohtaan vaan kehoani, sattuu aivan kamalasti.
Lääkäri tutki blondia aikansa ja totesi:
- Teiltä on sormi murtunut.
36. Hanna3.6.2004 klo 15:28
Tämä vitsi minulle on kerrottu maailman kuivinpana vitsinä:

Mies meni kauppaan ja kysyi: "Onko maitoa?"
Kauppias vastasi että ei ole.

...ja sitten sitä kuitenkin oli!
37. Eki3.6.2004 klo 15:39
Arska epäonnistui myös surkeasti, mjutta Hanna... Hanna teki sen! Olen kuullut tuon ennenkin eikä naurattanut vieläkään!

Tai oikeastaan naurattaa, mutta ei siksi, että se olisi hyvä vitsi.
38. Antti Viitamäki3.6.2004 klo 16:43
Juttuhan on vallan loistava. Tosin on kyllä varsin tärkeää, miten se kerrotaan. :-)
39. tero3.6.2004 klo 17:06
Muisti palaa pätkittäin. Kouluaikojeni huono vitsi meni näin:

Ukko kiipes puun latvaan
ja sano: "huhhuh, täällä sitä ollaan"
40. Matti3.6.2004 klo 19:16
Tapahtui Neuvostoliitossa.

Mies meni kauppaan. Ei asiakkaita, ei tavaroita, vain tyhjät hyllyt ja myyjä. Mikä kauppa tämä on, kysyi mies kohteliaasti.
Tämä on rautakauppa, myyjä vastasi.

Mies meni toiseen kauppaan. Ei asiakkaita, ei tavaroita, vain tyhjät hyllyt ja myyjä. Mikä kauppa tämä on, kysyi mies kohteliaasti. Tämä on kangaskauppa, myyjä vastasi.

Mies meni kolmanteen kauppaan. Ei asiakkaita, ei tavaroita, ei edes hyllyjä, vain tyhjät seinät. Mikä kauppa tämä on, mies kysyi kohteliaasti. Tämä on hyllykauppa, myyjä vastasi.
41. Eki3.6.2004 klo 19:18
Matti, tämä oli kyllä huippuvitsi, sanoisinko huippuvitši.
42. Matti3.6.2004 klo 19:41
Ei saa yllyttää hullua.

Blondi meni lääkäriin.
- Tohtori, aina kun juon kahvia, tunnen pistävää kipua vasemmassa silmässä
- Ottakaa lusikka pois kupista kun juotte
43. Lähettäjä:3.6.2004 klo 21:41
Äsken tuli taas telkkarista sitä taistolaisnostalgiaa.
On se kumma että vielä on sellaisia taistolaisia, jotka eivät kadu tekojaan ja heitä päällensä tuhkaa ; ).

Tässä taatusti poliittinen vitsi niiltä ajoilta.

Kuinka saksan kansat ovat omaksuneet Marxin teoriat.
???
Länsisaksalaiset ovat omaksuneet kasaantumisteorian ja
itäsaksalaiset kurjistumisteorian.
44. Titta3.6.2004 klo 22:15
Kolme miestä meni vessaan ja kaksi tuli pois.

(nyt kai pitäisi nauraa...)
45. Tapsa3.6.2004 klo 22:16
Timppa: Tarjotut nopeuttavat sen jutun kolmeen tooppiin,
omakustanteisina se on "viis siitä"!
46. Tapsa3.6.2004 klo 22:21
Tunnettu saksalainen juttu Oktoberfestistä on, että viiden
henkilön sakista Oktoberfestillä koskaan paikalla ei ole kuin
kolme! Missä nämä kaksi muuta ovat?
47. Timppa3.6.2004 klo 22:29
Tapsa, eihän se ole vitsi, vaan ihan todellinen tilanne, kun vähintään kaksi on aina kus... eikun miestenhuoneessa...:)
48. Juhani Heino9.6.2004 klo 18:02
Kasvatetaan vielä absurdiusastetta.

- Päivää, onko teillä banaaneita?
- Valitan, ei ole omenoita.
- Ei se mitään, mulla on mopo.

En enää muista mistä olen tämän lukenut. Olisiko jollakulla havaintoa - yli 20 vuoden takaa...
49. Matti9.6.2004 klo 18:33
Bisquit sanaili eilisessä IS:ssä tällaisia (vapaasti muistellen)

Kersantti vei alokkaita maauimalaan, keräsi joukon pihalle paririviin, kertoi turvamääräykset ja sanoi lopuksi: Kysyttävää!

Herra kersantti, minulla on klooriallergia.

No, uikaa sitten sammakkoa!
50. Kravattimies20.9.2006 klo 06:50
Tässä maailman huonoin sanaseppovitsi?

Bisquits oli minulle uusi sana Ylä-Savon Piävvaevoojien sivuilla, joten yritin hakea netistä, mitä se tarkoittaa.

- We have had really fun; great crossword puzzles, grotesque humor, nice little chit-chat... not forgetting hot coffee and bisquits, of course!

Kuvista päätellen kerhoilloissa on nautittu kuumasta kahvista ja VSOP konjakista sekä Kimmo Pohjosesta orkestereineen!

http://kotisivu.dnainternet.net/janien/index.html

http://images.google.com.au/images?hl=en&q=bisquit %20site%3Aau&sa=N&tab=wi
51. iso S20.9.2006 klo 08:26
Monista asioista hämmästyttävän hyvin perillä olevalle Krakalle paikkaus aukkoon tiedoissa: Bisquit on pakinoitsijanimimerkki, siviilinimeltään Seppo Ahti. Hänen pakinoitaan julkaisee Ilta-Sanomat ja niitä on myös koottu kirjoiksi. Tavaramerkki: huikeat sanaleikit. Yhdessä pakinassa voi olla kymmenen sellaista oivallusta mitkä vähäisempi verbaalivirtuoosi jakaisi kymmeneen eri juttuun, venyttäen ja vesittäen.

UIT (Uusi Iloinen Teatteri) on myös hyötynyt Bisquitin hallitusti laukalle menevästä mielikuvituksesta ja tuottanut minulle yli 20 vuotta mielihuvitusta.

Tästä voisi päätellä että suhtaudun Bisquitin tuotantoon kohtalaisen myönteisesti enkä mene moista kiistämään.
52. Eki20.9.2006 klo 08:36
Bisquit on siis myös konjakki ja muistelen Ahdin ottaneen sen esikuvapakinoitsijansa Johnny Walkerin tavoin pullon kyljestä. Luulisin, että Kraka tuntisi Ahdin ja hänen nimimerkkinsä.

Janille on ollut siis hieman säröinen kirjoitusvire, kun biscuit on muuttunut bisquitiksi.
53. Kravattimies21.9.2006 klo 04:45
Pakinoitsijan nimimerkki oli minulle tuttu, juuri niin kuin Eki arvelikin; onhan se esiintynyt näissä keskusteluissammekin.

'Bisquit' merkityksessä 'biscuit, keksi' on ilmeisesti väärin, koska en ole löytänyt sille vahvistusta sanakirjoista.

Kun Bisquit-konjakkia kuitenkin löytyi, niin Janin 'coffee and bisquits' muuttui vitsissä muotoon 'kahvia ja konjakkeja'.

Tämän piti olla huono vitsi enkä huonompaa nyt biscuit!
54. Tuomas L.21.9.2006 klo 13:27
Tässä myös kaksi hyvää ehdokasta maailman huonoimpien vitsien listalle.

-Virtasen varastokin se sitten paloi.
-Ai mikä varasto?
-Virtasen varasto.
-Eihän Virtasella mitään varastoa ole. Sehän paloi!

-Minkä takia sulla on porkkanat korvissa?
-Täh?
-Minkä takia sulla on porkkanat korvissa?
-Täh, mitä?
-MINKÄ TAKIA SULLA ON PORKKANAT KORVISSA?
-En mä kuule mitään! Etsä nää, että mulla on porkkanat korvissa!

Oikeassa mielentilassa nämäkin kyllä voivat olla aivan loistojuttuja.
55. Sensuroitu21.9.2006 klo 16:04
Sensuroitu
56. Kravattimies13.2.2007 klo 02:19
Vaimo nousee keittiön pöydästä ja siirtyy syrjään. Näen tiskikoneen päällä olevan paperinenäliinoja sisältävän laatikon. Keltaisessa rasiassa lukee mustin kirjaimin firman nimi "Black & Gold" ja sen alla isolla fontilla "200 TISSUES".

- Syö loppuun. Porkkanan syönnin pitäisi parantaa näköä.

- Näköni on tuplaantunut! Luin tuon ennen "100 TISSUES".
57. Hakro14.3.2007 klo 18:12
Ruotsin huonoimmaksi vitsiksi valittiin taannoin seuraavanlainen tarina:

Isännällä oli kaksi hevosta. Ongelmana oli se, että hän ei osannut erottaa niitä toisistaan, ei tunnistanut kumpi on kumpi. Hän päätti ratkaista ongelman sillä, että hän leikkasi toiselta hevoselta hännän lyhyeksi. Mutta jo seuraavana päivänä toisen hevosen häntä takertui piikkilankaan, joten se oli pakko leikata poikki.

Seuraavaksi isäntä leikkasi loven toisen hevosen korvaan. Mutta eipä aikaakaan, kun toisen hevosen korva osui metsässä puunoksaan niin pahasti, että siihen tuli aivan samanlainen repeytymä.

Harmistunut isäntä alkoi pohtia, eikö hevosista löytyisi mitään synnynnäistä eroa. Hän katseli niitä tarkkaan ja arveli, että toinen heppa on hiukan isompi kuin toinen. Niinpä hän mittasi niiden säkäkorkeudet, ja aivan oikein: se valkoinen hevonen oli kuin olikin viisi senttiä korkeampi kuin se musta!
58. Kravattimies14.10.2009 klo 14:28
Katsoin äsken Melbournessa pelatun jalkapallomaaottelun, jossa vastakkain olivat Australia ja Oman.

Oman maan joukkue voitti 1-0 eikä se ollut Oman.

Tosi. Huono vitsi.
59. ö14.10.2009 klo 14:52
Mutta taatusti itse keksitty. Saabiko onnitella;)
60. Omar14.10.2009 klo 15:42
Tekikö Oman oman maalin?
61. RA14.10.2009 klo 15:54
- Mitä sanoit, en kuullut
- En ole sanonut mitään
- No ilmankos en mitään kuullutkaan
62. matts14.10.2009 klo 16:05
Tää ei ooo vitsi vaan totta.
Kun hain 1. ajokorttia varten lääkärintodistusta niin vanha, ehkä 75nen sotilaslääkäri Lindenin Väinö kysyi: näätkö, johon vastasin pelokkaana että, joo. No tunnut kuulevankin sanoi Linden, eikä siinä sitten muuta tutkittukaan ja lekurintod. tuli, tais olla jotain -66 loppusyksyä.
(oonkohan tän jossain muussa säikeessäkin kertonut? mikä se nyt onkaan joka tässä iässä jo vaivaa)
63. Jukkis14.10.2009 klo 18:12
Näin otsikoituun säikeeseen tietysti hyvin sopii todistetusti maailman hauskin vitsi. Varoitus: Tuo pitää lukea silmät kiinni, koska se tappaa kohteensa nauruun, ilman poikkeuksia. Tämä vitsi, jota britit käyttivät aseena saksalaisia vastaan toisessa maailmansodassa, kiellettiin Geneven sopimuksessa. Nyt silmät kiinni:

Wenn ist das Nunstruck git und Slotermeyer? Ja! Beiherhund das Oder die Flipperwaldt gersput!
64. RA14.10.2009 klo 19:15
Kaupan kassat lienevät suht yksimielisiä siitä, että huonoin vitsi asiakkaan heittämänä on se, kun tavaran hinta ei tulekaan heti lukulaitteella: "Heh, se on varmaan ilmainen. Heh heh!"

Kysyin taksikuskilta, mikä hänestä on asiakkaiden huonoin vitsi. Hetkeäkään epäröimättä kuski vastasi: "Kothiin!"
65. Matti14.10.2009 klo 19:55
Jukkis, en aivan vielä kuollut nauruun. Raota vähän vitsiäsi.
66. Jukkis14.10.2009 klo 20:28
Pistä koko vitsi Googleen, niin raottuu.
67. 014.10.2009 klo 21:08
Suomalainen isäntämies kävelee Virossa rantaa pitkin ja
näkee nuoren naisen, joka istuu kivellä ja huljuttelee
paljaita varpaitaan vedessä. Kohteliaasti kysäisee, että
onko vesi kylmää vai lämmintä. Nainen tokaisee:
"En mä mikään lämpömittari oo. Mä olen h---a!
68. Ari14.10.2009 klo 21:23
Jukkis, ei avaudu täälläkään. Saksaa kun en osaa ja käännösohjelmakaan ei kyennyt kaikkia sanoja kääntämään...Oli huono vitsi kun en naura vieläkään!

Maailman huonoin vitsi on tietenkin kirjoitettu kielellä jota mahdollisimman harva ymmärtää!!! Saksa ei kuitenkaan ole se kieli.
69. Tsööts14.10.2009 klo 22:33
Skandaali juopottelun MM-kisoissa: voittaja selvisi.
70. RA14.10.2009 klo 22:56
Voittiko Jukkis nyt tän kisan? Kannattaako enää lähettää uusia?
71. Hakro14.10.2009 klo 23:11
Matts: Toinen tositapaus ajokortin uusinnasta:

Tuttavani, naishenkilö, meni tohtorille (en nyt vielä kerro nimeä) saadakseen todistuksen ajokortin uusintaa varten. Tohtori käski riisumaan yläruumiin paljaaksi. Rouva hiukan ihmetteli mutta teki työtä käskettyä. Tohtori tiiraili tarkasti potilaan yläruumiin kuntoa ja kysyi suunnilleen samat kysymykset: "Näetkö? Kuuletko?" Kun näihin oli vastattu ja tissit katsottu, lääkärintodistus allekirjoitettiin.

Mielestäni tämä oli niin huono vitsi, että olisin ollut valmis nostamaan syytteen, mutta tuttavarouva ei halunnut.
72. Juhani Heino14.10.2009 klo 23:30
Et vielä kerro nimeä? Tarkoittaisikohan se että sama lääkäri sai hovioikeudessa vapauttavan tuomion rintojen kopeloinnista. Siinäkin yksi huono vitsi.
73. 015.10.2009 klo 00:15
Entä se lääkäri, joka sai imeä nänniä. Onko samasta
jutusta kysymys? Kysymys oli Juhani Heinon kommenttiin.
74. Arska15.10.2009 klo 00:29
Oletettavasti Juhani tarkoitti samaa lääkäriä.
Ja perään erittäin huono vitsi:

Tuolle "nänninimijälääkärille" voisi tilata ajan taudinkuvalla: Mies jolla on pahat peräpukamat, voisitko tutkia niitä!
75. Kravattimies18.10.2009 klo 10:48
Televisiosta tuli motoGP:tä. Kilpailupaikkana oli Phillip Island, jossa nuorempana kävin katsomassa pieniä pingviinejä ja moottoripyöräkilpailuja.

Kilparata on 120 km:n päässä Melbournesta.

Australian Casey Stoner voitti kolmannen kerran peräkkäin tällä radalla pidetyn kilpailun. Hopealle jäi Valentino Rossi, joka voittanee jo viikon päästä tämän vuoden maailmanmestaruuden.

Totuttuun tapaan ajojen loputtua yleisöä kerääntyi asvaltille parvekkeen eteen seuraamaan palkintojen jakoa. Televisiossa yksi selostaja ihmetteli kansan paljoutta, mutta ei siinä mitään ihmeellistä pitänyt olla, koska Casey Stoner on erittäin suosittu täällä kotimaassaan. Hän on palannut kilparadoille oltuaan välillä pois kohentamassa terveyttään.

Selostaja: - Yleisöä on ihan valtavasti asvaltilla. Tänne on kävelty pitkiä matkoja. Jotkut ovat tulleet ihan Siperiasta saakka.

Toinen selostaja: - He-he! Ei nyt sentään sieltä kaukaa Siperiasta, vaan tämän kilparadan mutkasta, jolla on nimi Siberia.
76. Olavi Kivalo18.10.2009 klo 15:05
Ylitettiin karmeaa tunturinlakea. Sanoin vaimolle: jos tämä olisi piikiveä, niin tarvottaisiin piirakassa. Se meinasi ruveta itkemään.
77. niphzzbi2.12.2022 klo 12:51
??????? ????? ? ??????? ????????

??? ???????????? ?? ??????? ????????
?????? ???????? ????? ?????????
????? ? ??????? ????????
KOMMENTOI

Pakolliset kentät merkitty tähdellä *