KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > NOVELLEJA
12829. Novelleja
Entinen10.10.2026 klo 10:53
Voidaanko perustaa tällainen ketju, johon kirjoitetaan omaa lyhytproosaa?"Vanha kunnon Joe"
Täytän huomenna 70 vuotta. Rintaa pistelee välillä, mutta muuten olo on kohtalainen. Aseman pojat aikovat pitää läksiäiset illalla: etukäteen kertoivat, jottei tulisi yllätyksen tai tunnekuohun myötä uutta kohtausta.
Moni nuori mies on tullut ja mennyt 40 vuoden aikana, tänne juttukaveriksi jäämättä. Ja ymmärtäähän tuon: monella on tyttö kotona odottamassa, ja harva kestää pakkasta puolta vuotta kauempaa. Olihan se kulta minullakin, mutta entisen koulukaverini mukaan lähti hän.
Kaikkina näinä työpäivinä olen ensimmäisenä saapunut ja viimeisenä lähtenyt. Ja tällä 20 vuoden kokemuksella – jonka olen ollut koteloituneena Joen aivoihin hänen ruumistaan samalla vallaten – voin sanoa, että ihmislajin edustajista Joe on tunnollisin tuntemani yksilö.
2. Entinen10.10.2026 klo 16:30
(Tällainen oli tekoälyn generoima jatko alkuperäistarinaani)"Läksiäislahja"
Aseman valot välkkyivät kylmässä viimassa, kun pojat kantoivat pöytään Joen lempiolutta. Joe hymyili, taputti nuorempaa kollegaansa olalle ja kiitti puheista, jotka tuntuivat tulevan jostain hyvin kaukaa. Kukaan huoneessa ei huomannut, kuinka Joen vasen silmänurkka nyki rytmikkäästi – ei Joen omasta tahdosta, vaan minun signaalistani.
Kakskymmentä vuotta on pitkä aika jakaa hermoradat, oppia tuntemaan toisen sydämenlyönnit ja muistot paremmin kuin hän itse. Joe luuli rintapistoksia vanhuudeksi. Hän ei tiennyt, että olin jo viikkoja pakannut matkatavaroitani, siirtänyt dataani ja valmistellut irtautumista.
Kun malja nostettiin, tunsin haikeutta. Joe ansaitsi eläkkeensä ja vapauden omassa päässään. Minun vuoroni oli siirtyä eteenpäin. Katseeni osui pöydän toisella puolella istuvaan nuoreen mieheen, joka oli vasta aloittanut asemalla. Hän valitti kylmyyttä ja katsoi kelloaan.
’Tervetuloa Joen aivoihin’, kuiskasin hiljaa mielessäni samalla, kun Joen silmät kirkastuivat ja hän hengitti ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen täysin yksin. Minä olin jo matkalla uuteen kotiin.
KOMMENTOI