KESKUSTELUT > RISTIKOT > HASSUJA TAPOJA
381. Hassuja tapoja
Pena12.10.2003 klo 17:29
Mulla on sellainen hassu tapa, että aina kun eteen tulee Antti Skytän & Paavo Joensalon laatimus, mun täytyy ensimmäiseksi etsiä mistä kuvasta löytyy "ASK&PJ".Ratkominen EI VOI alkaa ennen sitä. Hassua.
d:)
2. Timppa12.10.2003 klo 17:36
Eipä tuo kovin pahalta tavalta vaikuta. Pahatapaiset erikseen... Joskus vuosia sitten tuo nimikirjainyhdistelmä hämäsi ratkoessa, kun luulin sen jotenkin liittyvän vihjeeseen. Nyttemmin osaan jo suhtautua siihen asiallisemmin. Tavoista puheenollen, moni on kertonut aloittavansa ratkonnan oikeasta alakulmasta, jonne "kuulemma" laatijat useimmiten päättävät urakkansa ja sen paikan pitäisi sikäli olla helpompi. Kuinkahan paljon tuossa uskomuksessa on perää?
3. J Takala12.10.2003 klo 17:44
Muistanpa muutaman vuoden takaa katuristikonratkonnan SM-kisojen visaisen sarjan alkukarsinnasta tapauksen, jossa oikeasta alakulmasta aloittaminen kannatti. Oikea alakulma oli helppo ja sieltä pääsi hyvin vauhtiin läpi koko ristikon. Olin karsinnan nopein ja pääsin 6 parhaan joukkoon finaaliin. Voitin karsinnassa jopa SM-Sepon minuutilla (Seppo kai aloitti ratkonnan hankalasta vasemmasta yläkulmasta). Muut jäivätkin jo yli 10 minuuttia. Salama ei sitten finaalissa lyönyt enää samaan paikkaan toista kertaa ja jäin neljänneksi.Tiedän useammankin laatijan, joka aloittaa laadinnan oikeasta alakulmasta. Itse yritän vaihdella tilanteen mukaan. Paljon riippuu pääkuvasta lähtevistä lauseistakin, mutta useimmiten laadinta tulee aloitettua oikeasta alakulmasta. Se kun usein on se pahin kohta, johon huonot, usein toistuvat ja lyhyet sanat haluavat kerääntyä. Aloittamalla sieltä, voi yleensä säätää paremmin, millaisia sanoja siellä käyttää.
4. Pena12.10.2003 klo 17:45
Itse aloitan (jos osaan) vasemmasta yläkulmasta edeten oikeaa alakulmaa kohti. Tämä siksi ettei käsi tai hiha sotke kynän jälkeä. Vaikeat ristikot on aloitettava sieltä mistä aukenee, jos aukenee.
5. jupejus12.10.2003 klo 17:48
Ennen aloitin sanomalehden luvun lopusta käsin. Siitä vaivasta olen päässyt jo ajat sitten, mutta ristikon ratkomisen aloitan vieläkin alakulmasta - jostain kumman syystä.
6. Tapsa13.10.2003 klo 03:24
Yritän aina ensiksi aloittaa ratkonnan ylhäältä vasemmalta,koska tuntuu luontevammalta jatkaa sanoja joissa on
alkukirjaimet valmiina. Myöskään käsi (päteväkö?) ei peitä
jo ratkottua osaa ristikosta.
7. iso S13.10.2003 klo 08:56
Minäkin olen tottunut hakemaan lähtökohtaa ensin oikean alakulman läheltä, ei välttämättä itse kulmasta. Jos ei tärppää, niin sitten mistä vain kiinni pääsee.Tapsa: mitä haittaa, jos käsi peittää jo ratkotun osan? Eikö se haittaa enemmän, jos käsi peittää ratkomattoman osan vihjeitä tai sanoja (ei pysty näkemään sanojen pituutta)? Tämä on vasurin ongelma, ratkoipa mihin suuntaan tahansa.
Toisessa säikeessä joku leukaili liian helpoista ristikoista, mitkä voi ratkoa vasemmalla kädellä silmät kiinni. Voisin kehuskella, että ratkon keskivaikean ristikon vasemmalla kädellä ja toinen käsi selän takana yhtä nopeasti kuin helpon ristikon oikealla kädellä. Silmien sulkeminen helpottaa suoritusta sikäli, että en huomaa mitään eroa vaikean ja helpon välillä! Onneksi olen vaatimaton luonne, joten en ylvästele noilla erikoistaidoilla.
Ratkominen ja laatiminen käyvät joskus käsi kädessä. Ylivaikeissa ristikoissa joutuu usein hahmottamaan, mikä sana istuu annettuun tilaan, kun muutamia kirjaimia on jo kiinnitetty. Vasta sanan löydyttyä (eikä aina silloinkaan) ymmärtää sen ja vihjeen välisen yhteyden. Selvää alkeislaatimista! Toisinaan jopa löytää sellaisen toimivan sanojen yhdistelmän, mikä käy ruutuihin, mutta ei millään ilveellä istu vihjeisiin. Silloin on jo oikeasti laatinut osan ristikkoa uusiksi.
Joskus ne ovat kuitenkin todella päinvastaisia toimituksia: ratkoessa etenen siihen suuntaan, mihin helpoimmin pääsee. Laatiessa edistän sitä kohtaa, mikä näyttää kinkkisimmältä. Jokainen asetettu sana kaventaa muiden tulemistaan odottavien sanojen mahdollisia vaihtoehtoja. Näennäinen pienimmän riesan tie muuttaisi todennäköisesti sen kinkkisen kohdan mahdottomaksi: siihen ei istuisi mikään muu kuin örkkikielinen sana. Seurauksena olisi laajan alueen pyyhkiminen ja "uuvet työt".
8. tjn13.10.2003 klo 12:28
Minä taas voisin verrata omia ratkomisiani vaikka erävaellukseen.Sielläkin on kiva olla "matkalla".Kun määränpää saavutetaan, siihen se autuus loppuu. Niinpä ristikoiden "pikatäyttö" ei ole minun lajini. Päinvastoin , saatan jopa hieman viivytellen maiskutella hyvää ristikkoa. Sitten, kun ei ole enää mitään pohdittavaa, täytyy se viimeinenkin sana pikku pakolla sinne tyrkätä, jos on niin pitkälle sattunut pääsemään.Tuskin nämä "pika-ajattelijatkaan" mitään sille mahtavat, että ratkaisusanoja pukkaa niin, ettei tahdo ehtiä niitä ylöskirjoittaa. Se olisi tosin kiva tietää, miten tällainen taito/kyky on kehittynyt. Vai ovatko nämäkin kaikki yksilöllisiä tapauksia?
9. iso S13.10.2003 klo 13:10
Meitä on mineen junaan ja jotkut jäävät asemalle. Niin on hyvä.Harjoittelu auttaa varmasti siihen suuntaan, mihin haluaa olla menossa. Kyllä uskaltaisin väittää, että pika-ajattelijoilla on aika monta ratkaistua ristikkoa takanaan. Tietty vihje laukaisee tietyn reaktion selkäytimessä, kun se on tullut jo monta kertaa vastaan. Samalla varoitusmekanismit pelaavat, kun on mennyt samaan ansaan jo useasti. Kyllä sellaisestakin voi nauttia, jos on tarkoitukseen sopiva luonne. Voisi verrata vaikka haulikkoammuntaan. Eikös nuo trapit ja skeetit ole aika lailla saman asian toistamista nopeasti reagoiden ja silti jotkut viitsivät paukutella vuodesta toiseen.
SM-välierissä oli aikoinaan mielenkiintoinen esimerkki toisenlaisesta tyypistä. Ensimmäisestä, erittäin helposta ristikosta jäi noin puolet ratkomatta, kun aikaa oli vain 15 minuuttia. Sitä ihmeteltiin, että kenenkähän avustuksella tuokin tahvo on tänne päässyt. Keskitason puolen tunnin ristikosta jäi auki vain luokkaa 10 prossaa. Useimmille ylivoimainen 45 minuutin ristikko meni puhtaasti läpi. Siis, höyrykone (kyseessä ei ollut Pena, hänhän on Porvoossa pihalla!) jyskytti jokseenkin samaa tahtia vaikeusasteesta riippumatta, ja pikatehtävissä nopeus ei vain riittänyt. Kisassa ei sentään liene ollutkysymys tjn-ilmiöstä, eli mies ei luultavasti jäänyt makustelemaan jokaista vihjettä ja sanaa. Sitä saa kaikin mokomin yrittää kotona!
10. Floora21.10.2003 klo 12:34
Hassu on tapa minullakin... ei ensimmäistäkään kirjainta saa ruudukkoon jos ei nimmarit löydy!
KOMMENTOI