KESKUSTELUT > RISTIKOT > JOULULAHJAKIRJAT
629. joululahjakirjat
mats5.1.2004 klo 10:23
Voiko täällä keskustella kirjoista/kirjallisuudesta?Luin joulun aikoihin tuon S. Hawkingsin uuden Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, G v Wrightin muistelmat ja vielä kesken olevan Raittilan Atlantiksen.
Kyllähän se SH:n teos on ymmärrettävämpi kuin Ajan lyhyt historia mutta täytyy sanoa että braanit pisti hilseen liikkeelle ja olkapäitä sai putsata joka aukeaman jälkeen. Kohta luen sen uudellen jos jotain aukeaisi lisää. Jorihenrikin muistelmat ovat valloittavaa luettavaa. On suorastaan nautittavaa lukea kielellisesti täsmällistä ja ajateltua tekstiä. On uskomatonta kuinka paljon ihmiselämässä voi tehdä (sohvaperunat kirjojen ääreen siitä heti). Atlantiksen alun perusteella voi jo sanoa ettei Raittila tälläkään kerralla petä. Kertokaa omista lukuhetkistänne (pliis ei kirjan/kirjailijan nimikilpailuja - oma palsta niille). Hyvää uutta - kuluvaa vuotta.
2. Eki5.1.2004 klo 10:37
Että saako keskustella kirjoista. Avaan omalta osaltani kertomalla kirjon tutumman synonyymin: spektri.Haaveilen jo ajasta, kun palaan kirjojen pariin. Nuorena tuli ahmittua.
3. Kaitsu5.1.2004 klo 10:52
Minä olen par'aikaa lukemasssa Mikael Karvajalkaa/el Hakimia kerran taas uudelleen. On mielenkiintoista miten saman teksin ymmärtää eri tavoin eri ikäisenä. Ensimmäisellä kerralla noita kirjoja luin vain seikkailuna. Myövemmin on mm. tarinan historialliset, poliittiset ja uskonnolliset tasot auenneet minulle.Kirjoja siis kannattaa lukea myös uudelleen. Useimmat ovat lukeneet lapsena Jules Vernen tarinoita, mutta perehtykääpä niihin aikuisena ja pyrkien lukemaan myös ns. rivien välit.
4. Jouni5.1.2004 klo 11:04
Minä luin Panu Rajalan Senaatin Ratsumiehen.Aamulehden arvostelussa kerrottiin, että Rajala suunnittelee suvustaan kirjasarjaa. Hänen arveltiin pyrkivän täyttämään Kalle Päätalon jättämän aukon Suomen kirjallisuudessa.
En tiedä millaisen aukon Päätalo jätti kun en milloinkaan ollut ihastunut hänen tuotantoonsa. Myös Rajalan kirja jätti vähän haljun olon.
Dekkareista kiinnostuneille sanoisin, että Henning Mankell on rautaa. Hyvä Ruotsi!
5. Hui hai5.1.2004 klo 11:10
Näin wannabee-kirjastotätinä tarkistin vuoden lopussa henkilökohtaisen lainatilastoni:- 896 lainaa
- 94 noudettua varausta
+ oppikirjat yliopiston kirjastosta
+ vuoden aikana ostamani kirjat (n. 60kpl)
6. Jouni5.1.2004 klo 11:46
Siis miltä ajalta tilastosi on Hui hai?Kai tiedät mitä hui on venäjäksi.
7. Kaitsu5.1.2004 klo 12:04
Itseasiassa se taitaa olla "huja" perusmuodossaan.
8. jupejus5.1.2004 klo 12:11
Ja kuullut sen sanottavan muodossa 'huija'
9. tjn5.1.2004 klo 12:27
Huima tuo Hui hain tilasto !Pidän itseäni kirjaston tehokäyttäjänä, mutta arvioisin silti oman tilastoni jäävän n. 1/4:een yllänähdystä.
Kerro nyt Hui hai, teetkö myös jotakin muuta päivän mittaan kuin luet kirjoja (ja täytät ristikoita?) ? :)
10. iso S5.1.2004 klo 12:32
Johdannoksi pari nettiotetta:Patricia Cornwellin Scarpetta -romaanien päähenkilö ja samalla minäkertoja on tehokas ja työteliäs Virginian osavaltion kuolinsyyntutkija, poliisiylilääkäri Kay Scarpetta. Romaanien teho perustuu suurimmaksi osaksi Scarpettan moniulotteiseen hahmoon. Scarpetta selostaa piinallisen tarkasti esim. ruumiinavauksia. Cornwell tekeekin tarkkaa ja huolellista taustatyötä kirjojensa eteen, sen kyllä lukijakin huomaa. Sarja rakentaa fiktiivistä maailmaa, jossa
havainnollistuu moni nykyajan ongelma. Cornwellia kiinnostavat erityisesti huipputeknologia ja hulluus.
Cornwellilta ilmestyi marraskussa 2003 uusi ja
12. Kay Scarpetta -dekkari Raatokärpänen.
Suomennos ilmestyy lähes yhtä aikaa alkuteoksen Blowfly kanssa.
Lukutoukasta on kuoriutunut ristikkohullu, joten lukeminen on jäänyt viime vuosina vähälle. Nyt viikonloppuna luin vaimon pyynnöstä tuon Raatokärpäsen. Vaimolle jäi joitakin asioita hämäräksi, joten hän halusi toisen mielipiteen.
No mikäpä ettei, bestseller-myynnille on perusteita. On myös perusteita väittää, ettei tätä tulla pitämään maailmankirjallisuuden merkkiteoksena. Sellainen maku jäi, että kirjailija haluaa diivailla nippelitiedoilla, shokeerata ällöillä yksityiskohdilla ja lisäksi ajattelee jo kirjoittaessaan elokuvaoikeuksien myymistä.
Kiire näkyy useina painovirheinä. Useimmat eivät haittaa. Yhdessä kohtaa piti miettiä, puhutaanko todella betonista (ei) vai Bentonista (kyllä). Painovirheestä ei liene kysymys, kun puhutaan siitä mitä tapahtuu alligaattoria suolinnettaessa. Suolistamisesta olen kuullut ja suolinnustosta, mutta suolintaminen ei ole minulle tuttua puuhaa.
Kyllä Cornwellia voi lukea ajankuluksi kuntopyörän selässä. Loppuratkaisustakin pääsimme yksimielisyyteen, mutta sitä en paljasta.
11. Jouni5.1.2004 klo 12:38
Se sana on venäjäksi хуй eli 'huj' tai хуя eli 'huja'. Täysiä synonyymejä.
12. Hui hai5.1.2004 klo 14:34
Siis tilasto oli kuluvan vuoden = 2003.Sisältää myös videot/cd:T/sarjakuvat.
Ja kyllä. Ehdin juosta tyttöjen perässä, käydä ravintoloissa, elokuvissa. Harrastaa liikuntaa. Ja kaikkea muuta mitä ihmiset nyt yleensä harrastavat.
Salaisuuteni on nopeassa lukutaidossa.
13. Sopuli5.1.2004 klo 15:42
Hyvä Mats, kun aloitit tämän. Kai yhteen säikeeseen kirjatkin mahtuvat.Kaikki Raittilat olen lukenut eikä ole mies pettänyt kertaakaan. Tosin Atlantiksen kuuntelu(!) on vasta alullaan. Kuuntelen kirjoja korvalappustereoilla, kun uni ei tule, mutta ei enää jaksa lukea. Kotityöt sujuvat kirja korvilla rattoisammin, samoin lenkkeily.
Raittilaahan ei nauramatta lue. Suomalaisen sähköinsinöörin seikkailut Roomassa (Ilmalaiva Finlandia), lestadiolaisseurat (Ei minulta mitään puutu) ja suomalaiset Venetsiaa pelastamassa (Canal Grande) - hykerryttävän hyvää.
Tyttöihmiseksi minulla on varsin miehiin menevä kirjallinen maku. Nauttinut olen Antti Tuurin Pohjanmaa -sarjasta ajallisesti alusta asti. Uusi Jerusalemko se oli, missä pohjalaiset huijataan lakkorikkureiksi Kanadan hiilikaivoksiin.
Juha Seppälän novelleihin iskeydyn aika ajoin uudestaan. Työttömät tikapuita myymässä, maalaispoika Islannissa bodauskisoissa...kirpaisevan traagisen absurdia tarinaa.
Joululoman antoisin oli Johan Bargumin Jäähyväisiä. Lyhyitä tarinoita ihmisistä, joiden elämät jotenkin hipaisevat toisiaan. Lopussa itketti.
Bargumin kirjoista ennenkin tullut tunne, että jotakin tärkeää tapahtuu juuri nyt, mutta mitä? Siinä se on läsnä, mutta jää suoraan sanomatta ja askarruttamaan.
Joululahjaksi sain Elizabeth Georgen uusimman ruotsiksi; lempparidekkaristeja, ja ruotsiksi, koska dekkarit on helppo tapa oppia kielt. Mankellit ja monet muut on päässyt lukemaan ennen kuin ne on suomennettu.
14. Vanha Ratkoja5.1.2004 klo 19:13
Keskellä kuvassa Jukka Virtanen.Lukematon on teos, ellei sitä vaimo ole jo lukenut.
15. AD II6.1.2004 klo 00:27
J. Virtanen. Taattua Jämpppsänkoskelaista tavaraa!
16. Sopuli7.1.2004 klo 13:50
Lukuhetkistä piti kertoman. Se kai on kirjojen kanssa sama kuin muussakin: tunteita herättävät asiat muistaa.Ulla Lena Lundbergin romaani Sade ja Göran Tunströmin Kimallus olivat yhden joulun tapauksa. Muuten en erottaisi sitäkään joulua muista.
Yksi junamatka palautuu mieleen siitä, että ääneen nauroin Tuurin Pohjanmaata.
Saision Betoniyö järkytti, muistan lukemisen ajan ja paikan: työpaikalla pitkälläni kokolattiamatolla. Ajat on muuttuneet, ei enää mattoja eikä luppoaikoja työpaikoilla.
Pohjantähteä kuuntelin koiraa lenkittäessä. Kuljen joen rantaa, Veikko Sinisalo äänessä, äkkiä fleksi (se pitkä liukuva naru) nykäisee ja pysäyttää.
Mikä koiralle tuli? Katson taakseni, remmi johtaa laiturilta alas jokeen, koiraa näy missään.
Karvaturri oli lipsahtanut veteen (pudotusta toista metriä), minä jatkanut matkaa kuulokkeet korvilla mistään tietämättä. Ja matkan päässä pari äijää näki koko tapauksen, naureskelivat, mutta eivät tulleet auttamaan. Yhden pikkulapsen äidin kanssa saatiin kiskotuksi koira joesta.
17. Matti7.1.2004 klo 16:37
Luin Henning Mankellilta ensiksi Palomuurin. Se oli mielestäni niin huono, että päätin jatkossa karttaa Mankellia. Mutta kun tutut vaan kehuivat ja tytär jätti matkalukemistonaan olleen toisen Mankellin, luin sen, ja se olikin hyvä! Wallander on hyvin kuvattu, sille on annettu luonnetta. Kirjan nimeä en muista, mutta naispuolinen sarjamurhaaja siinä lopulta jäi mankeliin.Sopuli, koirajuttusi oli hyytävä. Kyllä itsellänikin joskus flexin toinen pää unohtuu, ja niinpä naru kulkee siististi esteenä kävely/pyörätien poikki.
18. mats8.1.2004 klo 08:30
Raittilan Atlantis on makea lukukokemus. Siitä vaan euroopan syrjäkylä, Suomi, elämyspuistoksi ja pellot pusikoiksi. HR on tehnyt rajusti taustatutkimusta (mm. pietarin matka -kertomus) ja muutenkin ns. asiavirheitä, jotka joskus haittaavat joidenkin kirjailijoiden uskottavuutta (ei välttämättä kirjojen), ei juuri esiinny. Omaan alaani liittyvät tiedot ja sanasto on täsmällistä. Mutta nippelitiedon oikeellisuushan ei tee kaunokirjallisuutta. Raittila tuntuu olevan omalla "maallaan" Saimaan ympäristössä. Atlantis on viime vuosien parhaita romaaneja. Ota ja lue.
19. J Takala8.1.2004 klo 09:22
Ensimmäinen lukemani Mankellin kirja oli Väärillä jäljillä ja se oli niin hyvä, että kaikki muutkin saman kirjailijan dekkarit oli luettava. Siinä taisi käydä kuitenkin niin, että satuin lukemaan ensimmäisenä sen parhaimman kirjan.
20. Sopuli8.1.2004 klo 12:39
Naisista yksi parhaita on Pirjo Hassinen. Ihmetytti suuresti, kun Mansikoita marraskuussa ei aikoinaan päässyt edes Finlandiaehdokkaaksi.Suosittelin kerran kapakassa yhdelle naiselle (opettaja ammatiltaan). Ei ollut lukenut Pirjo Hassiselta mitään , koska niissä kuulemma on vain erotiikkaa. Kuulemma!
Varmasti on erotiikkaa, saisi olla elämässäkin paljon enemmän. Mutta Hassisella siihen yhdistyy äly, ihmismielen syvyydet ja loistava kirjoittaminen.
21. Sopuli8.1.2004 klo 12:52
Hei dekkarien ystävät, kertokaa lemppareitanne. Kun yhden hyvän nimen löytää, tulee ahmituksi kaik minkä käsiinsä saa. Ja taas pitäisi löytää uutta.Itse olen Mankellin lisäksi tykännyt monesta pohjoismaalaisesta: Håkan Nesser, Åke Edwardsson, Aino Trosell, Karin Fossum, miksei Anne Holtkin.
Onko joku lukenut Matti Yrjänä Joensuun uusimman. Itse en vielä, olen aina pitänyt Joensuusta, ihmisenä ja kirjailijana, mutta uusin on kuulemma niin synkkä, että en ole kiirehtinyt kirjastosta tilaamaan.
22. Matti8.1.2004 klo 13:41
Sopuli, onko Donna Leon tuttu?Kiva tyyli ja upeasti kuvattu Venezia taustalla.
Entä Ken Follet tai Frederick Forsyth? Ihan luettavia kumpikin. Folletin uusimmat jo vähän tusinatavaraa.
23. Floora8.1.2004 klo 13:51
Juuri eilen illalla sain Mankellin uusimman loppuun. Ei ihan parhaasta päästä, mutta taattua Wallander-laatua kuitenkin, tällä kertaa Linda-tyttären kertomana.Uusin Lehtolainen on vielä lukematta, mutta useita Nessereitä ja Leoneja on takana jo. Samoin Karin Fossumit. Liza Marklundin uusinkin on vielä hankkimatta. Älkääkä unohtako Pentti Kirstilää ja Hanhivaaraa!
Raatokärpäsen (Cornwell) siirsin sivuun liian puisevana, täytyy ottaa uusi yritys joskus toiste, kun talo on hiljainen.
Kertokaa lisää dekkarivinkkejä, alennusmyynnit ovat tulossa!
24. Pekka Pietari8.1.2004 klo 15:51
Tässä omakohtaisia vinkkejä ns. etnodekkareista tykkääville:- Tony Hillermanin navajo- ja hopi-inkkaridekkarit
- Ellis Petersin Veli Cadfael -dekkarit keskiajan luostarimiljöössä Englannissa
- Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit japanilaisessa kulttuuriympäristössä
Michael Connelly on USA:ssa palkittu jännärikirjailija. Patricia Cornwellin jalanjälkiä kulkee Cathy Reichs. Ruotsin parhaisiin murhamammoihin kuuluu myös Inger Frimansson, jonka uusinta kirjaa Alastomien naisten saari luen parhaillaan.
25. Floora9.1.2004 klo 10:28
Eurodekkari?Aloitin eilen illalla Ilkka Remeksen Ikiyön... yö oli jo pitkällä ennenkuin maltoin laskea kirjan käsistäni, sata sivua jäi täksi illaksi. Ensimmäinen Remes minulle, mutta pakko on varmaan kipaista kirjakauppaan etsimään lisää!
26. Pekka Pietari9.1.2004 klo 12:31
Floora, jos pidit Ilkka Remeksestä, pidät todennäköisesti myös Taavi Soininvaaran jännäreistä.Remekseen voi tutustua tarkemmin hänen nettisivuillaan osoitteessa http://www.ilkkaremes.com, Taavi Soininvaaraan osoitteessa http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/kirjail ijat/soininvaara.htm .
27. J Takala9.1.2004 klo 12:41
Soininvaaralla on tapana kertoa kaikesta niin tarkkoja teknisiä yksityiskohtia, että jossain vaiheessa se alkoi ainakin minua häiritä. Jos toinen kirjailija kertoo, että "hänellä oli taskussaan revolveri", niin Soininvaara sanoo saman asian suunnilleen näin: "Hänellä oli 60 % puuvillaa ja 40 % tekokuitua sisältävän Aros 40B -pukunsa taskussa, jonka sisäpuoli oli erikoispäällystetty silkkiä mallia Ae33, 44-kaliiperinen Smith & Wesson 329PD, jossa oli 6 ammusta."
Ihan jännittäviä kirjoja Soininvaara silti kirjoittaa. Remeksen kirjoissa on kuitenkin enemmän toimintaa ja vähemmän yksityiskohtia.
28. iso S9.1.2004 klo 12:53
Ihan uteliaisuuttani tarkistin, että aseen malli on todella olemassa. Ilmeisesti silkkikään ei ole Takalan päästä. Mutta onpa ihmeellistä leväperäisyyttä jättää arvailun varaan, millaisia ammuksia Smith & Wessonissa oli. Tiedoista puheenollen, tämä on suuri päivä ratkonnalle: Tieto-Finlandian sai Sana.
29. J Takala9.1.2004 klo 13:10
Ammuksista en huomannut mallia laittaa. Silkkimalli oli kylläkin keksitty, mutta hyvä kun kelpaa. :D
30. Eki9.1.2004 klo 13:30
Iso S, jos kävisit chatissa, olisit jo päässyt keskustelemaan Sanasta!
31. iso S9.1.2004 klo 13:37
Sanasta: mies, tä? Työ haittaa harrastuksia, chatti vaatisi intensiivisempää läsnäoloa kuin mihin on työaikana mahdollisuuksia ja omalla ajalla inspiraatiota. Täällä voi välillä käydä kurkkaamassa, kun kone raksuttaa sillä aikaa. Sanoisin silti turkulaista termiä käyttääkseni "salapitte".
32. Eki9.1.2004 klo 13:45
Aika moni pitää töissä chattiakin koko ajan auki... Nooh, ei väkisin!
33. Pena9.1.2004 klo 13:50
Eki, onko tosiaan semmoisia työpaikkoja, että ehtii chattailla?d:-)
34. Eki9.1.2004 klo 14:04
Pena, elävä esimerkkiPena, living for instance erkki
35. Sopuli10.1.2004 klo 13:46
Kiitos vinkkauksista. Kokeillaan. Paitsi Soininvaaran taidan jättää väliin: liikaa numeroita lauseessa, ja merkkimaailma muutenkin ärsyttää. Donna Leonit on luettu, dekkareiden parhaimmistoa. Voi aistia Venetsian, ja entäs ne komisarion upean vaimon kokkaamat kolmen ruokalajin ateriat.
Cornwallista luovuin, alkoi ällöttää se luiden kaivelu. Tasokin laski. Lehtolaiselle käynyt samalla tavoin, Tappava Säde oli hyvä, jatkossa petyin.
Inger Frimansson ei ole tuttu. Vielä.
Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä ei ole tavanomainen dekkari, mutta dekkariksikin voisi sanoa. Jännittävä, salaperäinen, upeasti kirjoitettu.
Minette Waltersista olen pitänyt, Häpeänaamio ehkä parhaita. Suru tuli puseroon, kun Colin Dexterit loppuivat.
36. Hui hai15.1.2004 klo 11:30
Ihan käsittämättömän hauska tietokirja!Voin suositella kaikille, jotka ovat joskus vastustaneet jotain tai tuskastuneet niihin ikuisiin kaikesta valittajiin.
HYLLYPAIKKA Luokka 90.2 TUR
PÄÄTEKIJÄ TURUNEN, Ari
NIMEKE Ei onnistu! : jälkiviisasta vastustamisen historiaa / Ari Turunen
JULKAISUKIELI suomi
JULKAISUTIEDOT Helsinki : WSOY, 2001
ULKOASU 252 s. : kuv. ; 21 cm
ISBN/HINTA 951-0-25363-4 (sid.) : 164 FIM
ASIASANAT uudistukset
innovaatiot
muutos
vastustus
konservatismi
ennakkoluulot
historia
kulttuurihistoria
KOMMENTOI