KESKUSTELUT > RISTIKOT > KUINKA RATKOT?
1539. Kuinka ratkot?
Antti Viitamäki18.4.2005 klo 02:16
Tätäkin on varmasti muodossa tai toisessa, jonkinlaisen otsikon alla jo kysytty ja käsiteltykin, mutta en löytänyt.Eli:
Kerro siitä, miten ratkot ristikoita.
Apukysymyksiä:
1) Päätätkö sen hetken, kun alat ratkoa? Vai ajaudutko siihen hommaan? Käykö Sinulle esimerkiksi niin, että huomaat yllättäen lehdessä ristikon ja alat etsiä kynää?
2) Valmistaudutko ratkontaan? Tarvitsetko oman lempikynäsi tai lempituolisi? Otatko jo valmiiksi esiin jonkin lähdeteoksen tai laitatko taustalle jotain musiikkia? Keitätkö kahvit, avaatko lakupussin? Ratkotko ruokapöydässä? Ratkotko muiden ihmisten läsnä ollessa? Ratkotko junassa/bussissa/raitiovaunussa/kävellessä?
3) Miten kohtaat ristikon ensimmäistä kertaa? Silmäiletkö sitä ensin kauttaaltaan? Arvioitko, onko se ylipäätään ratkomisen arvoinen? Vaikuttaako tehtävän ulkonäkö ratkontafiiliksiin?
4) Käytätkö lyijykynää vai kuulakärkikynää? Jos edellistä, kuluuko paperi puhki kumittamisesta? Jos jälkimmäistä, tuleeko paljon sotkuisia ruutuja? Kirjoitatko epävarmoja sanoja ensin himmeästi?
5) Pyöritteletkö/napsutteletko/pureksitko kynää? Hyräiletkö? Mutisetko? Kiroiletko? Kiljahteletko? Jäykistytkö johonkin tiettyyn asentoon? Kramppaako selkäsi, puutuvatko jalkasi? Päädytkö outoihin asentoihin?
6) Jos tehtävässä on pääkuva ja ratkaisulausekkeita, pähkäiletkö niitä jonkin aikaa vai syöksytkö saman tien jonkin kulman kimppuun? Luetko kaikki vihjeet läpi ennen kuin edes otat kynän käteen, vai saatatko ristikon jo melkein ratkettuakin löytää vielä vihjeitä joita et ole selkeästi rekisteröinyt?
7) Etsitkö monikoita, verbejä, fakkivihjeitä, varmoja nimiä? Yritätkö kenties löytää jotain sanaleikkiä, josta voisi olla ratkaisusanan keksimisen jälkeen koko lailla varma?
8) Huomaatko usein lukeneesi vihjeen väärin? Onko tämä johtunut epäselvästä käsialasta tai pienestä fontista? Vai oletko vain lukenut huolimattomasti? Onko moni asia yhtäkkiä loksahtanut paikoilleen, kun virheen on tajunnut?
9) Saatatko ratkonnan alkuvaiheessa (siis ristikon ollessa vielä enemmän tyhjä kuin täysi) jäädä pitkäksikin aikaa miettimään jotain tiettyä vihjettä?
10) Minkälainen vaikeustaso miellyttää? Löydätkö iloa "läpikirjoitettavista" ristikoista? Kokeiletko ratkoa niitä esimerkiksi pelkästään muistinvaraisesti (ei siis kynällä)?
11) Minkälaiset vihjeet miellyttävät? Muistatko esimerkkejä vihjeistä, jotka todella riemastuttivat?
12) Etsitkö risteäviä sanapareja vahvistamaan toisiaan ennen kuin alat kirjoitella kirjaimia ruutuihin? Muistatko esimerkkejä tällaisista sanapareista?
13) Ratkotko "laatimalla", eli mietitkö sanojen rytmiä, vokaalien ja konsonanttien vuorottelua, eri sanaluokkien sanojen rakenteita? Pähkäiletkö sokkeloisissa kohdissa, että miten laatijan olisi kannattanut ristikko laatia jotta sanat olisivat mahdollisimman hyviä? Laitatko summamutikassa kirjaimia ruutuihin vain hahmottaaksesi kokonaisuutta jostakin näkökulmasta?
14) Uppoudutko ratkontaan? Jääkö puolison puhe joskus kuulematta? Minkälaiset asiat ristikossa ja esimerkiksi ratkontaympäristössä saattavat häiritä Sinua?
15) Kysytkö apua muilta läsnäolijoilta? Ihmetteletkö vihjeitä heille ääneen? Auttaako se koskaan?
16) Ratkotko kimpassa? Oletko hyvä kimpparatkoja? Saatko omia ideoita muiden heitoista vai vaivutko apatiaan?
Saa vastata joka ikinen, saa kertoa omin sanoin ilman numerointeja, saa mennä prikulleen numeroinnin mukaan.
(Jatkakaa kysymyslistaa, jos sieltä puuttuu jotain mielestänne olennaista.)
:-)
2. RA18.4.2005 klo 03:11
Olipaskin "kauhean puutteelllinen" tuo kysymyksenasettelusi... Ehdottomasti on lisättävä mm. kysymykset siitä, mitä tapahtuu, kun ristikko on jo ratkottu?
Roskiin? Postitetaan? Kopioidaan? Säilötään? Jotta voi palata vanhoihin ja kerrata oivalluksia? Vai mitä?
;-) (varmuuden vuoksi... taidanpa laittaa toisenkin) ;-)
3. iso S18.4.2005 klo 08:11
Jestas, tuo ei varmaan tullut hatusta, piti ihan ajatellakin! Pienine unohduksineenkin (mm. RA:n havaitsema) osoittaa melkoista perehtyneisyyttä ratkonnan monivivahteiseen olemukseen. Lisäisin vaikkapa kakkoskohdan kylkiäiseksi kysymyksen "tarvitsetko oman lempilehtesi tai -laatijasi?"Nyt en ehdi vastata, mutta ehkäpä myöhemmin.
4. Ritu18.4.2005 klo 12:22
Talvikautena lyijykynä, pyyhekumi ja sohva. Kesällä muutoin sama, mutta sohva vaihtuu pihakeinuun. Alustana toimii kovakantinen karttakirja.Joitakin vieraampia sanoja tarkistan kirjoista. Nettiä en ole oppinut ratkonnan apuvälineenä vielä juurikaan käyttämään. Tai enemmänkin asenteeni estää sen. Mitä enemmän käytän apuvälineitä, sitä vähemmän ristikoista on minulle iloa.
Jos kyseessä on ristikkolehti, josta joudun tarkistamaan sanoja, teen sen vasta lopuksi. Eli niiden sivujen laitoihin laitan ruksin, jotka kaikki sitten lehden valmiiksi tullessa tarkistan yhdellä kertaa.
Lähes poikkeuksetta aloitan ristikon jostain kulmasta. Pahana tapana minulla on jäädä pähkäilemään sitä pitkiksi ajoiksi, ja huomata sitten, että jostain toisesta kulmasta olisin päässyt huomattavasti nopeammin liikkeelle.
Helpoissa ristikoissa saattaa usein käydä niin, että ensimmäisen yleissilmäyksen ristikkoon tekee vasta siinä vaiheessa, kun tarkistaa, että jäikö tyhjiä ruutuja. Eli osa vihjeistä saattaa jäädä kokonaan huomaamatta.
Visaisissa joutuu hakemaan apua joka vihjeestä ja jättämään ne monesti yön yli "hautumaan".
Viimeaikojen vihjeistä on jäänyt mieleen SM-ristikoiden " ei vasen eikä oikea?" (välikäsi) sekä kuvavihje parista mäyräkoirasta (olutkori). Uusimmassa Sanasepossa myöskin Rosenbergin Sepon ristikko " Soppaa", ja siitä pääkuvasta tulevat hauskat sanailut ja sanat jäivät naurattamaan. Huumori on piristävä lisä ristikoissakin.
Lempilehtiä ja -laatijoitakin on, mutta ei niitä aina varta vasten tule lähdettyä hakemaan. Silloin kun ratkontahimo iskee, sitä täyttää sen ristikon, mikä eteen sattuu, huonommankin. Sama kuin jos kahvihammasta pakottaa, kyllä silloin kelpaa se pannun pohjalla seissyt palanut kahvikin. Pääasia kun sitä vaan saa.
Niistä jäävä jälkimaku vaan vaihtelee.
Itselleni ratkonta on kausiluonteista. Ennen SM-alkueräristikoita takanani oli puolentoista vuoden totaalinen tauko. Nyt sitten taas on meneillään kausi, jolloin täytetään kaikki mitä eteen tulee ja mitä töiltä ehtii.
Joskus aikoinaan palkinnoilla oli iso merkitys. Lähetin lähes jokaisen ratkomani ristikon. Ja mitä isommat palkinnot, sitä varmemmin tulin lehden kaupan hyllyltä valinneeksi.
Nyt palkinnoilla ei juurikaan ole merkitystä. Sitä ratkoo ratkomisen ilosta. Helppoja ristikoita ei tule juurikaan arvontoihin enää lähetettyä. Visaisimpia ristikoita tulee silloin tällöin postitettua, ne kun ovat enemmänkin sellainen "kunnia-asia". Varsinkin jos niitä on otsa hiessä pähkäillyt monta päivää.
Ja yksi tärkeä asia oli päästä unohtumaan. Lyijykynä, kumi ja ristikkokaan ei ole täydellinen nautinto, jos siitä yhdistelmästä puuttuu se pari pannullista tuoretta kahvia :)
5. Egon18.4.2005 klo 13:01
Huhhuh mikä lista. melkoisen täydellinen. Huomasin heti monia samoja piirteitä omassa ratkonnassani. Vastailen kunhan kerkiän koota ajatukseni.
6. airisto18.4.2005 klo 13:44
Ratkon yleensä lehdistä, joita posti yms. kotiin tuo. Lauantaisin on yleensä sangen hauskaa ratkoa ristikkoa, kun on linja-autokin tulossa ja monikaistaisuus hämmentää kulkuneuvojonojen ja muualta olevien liikennevirtojen melskeessä ;). Kevyitä->pumpuli, näät? (Asianomainen voisi auttaa, jos olen "metsässä "). Yleensä katson helpot "fakkisanat", koetan löytää monikot, verbit (a, ä, ata, ätä, ua, yä) jne.Kerrassaan mukavaa ajanvietettä.
7. Egon18.4.2005 klo 23:15
1. Yleensä minulla on vakioajat, jolloin alan ratkoa ristikoita. Arki-iltaisin, sunnuntaipäivisin ja joskus myös muuna sopivana aikana.2. Ratkon yleensä kotona keittiön pöydän ääressä vakiopaikallani. Ensin etsin sopivan pehmeän lyijykynän ja pyyhekumin. Keitän teetä ja yritän löytää sopivan mukavaa suuhunpantavaa kuten piparia, suklaakeksejä ym. Sorrun myös joskus ratkomaan ruokapöydässäkin.
3. Ensin silmäilen ristikon yleisvaikutelman. Mikäli se ei näytä houkuttelevalta se saattaa jäädä ratkomatta, useimmiten tulee kuitenkin ratkotuksi.
4. Käytän aina lyijykynää. Pyrin aina ensin selvittämään mielessäni useampia sanoja, ennen kuin kirjoitan niitä. Kummailen mahdollisimman vähän.
5. Istuskelen ja mietiskelen ja hörppäilen teetä. Joskus saattaa kuulua äännähdys "Ahaa!", muutoin kyllä olen hiljaa.
6. Aloitan yleensä vasemmasta yläkulmasta, mutta jos en saa sieltä kiinni, siirryn vasenta laitaa alaspäin, kunnes saan jostakin vihjeestä yliotteen.
7. Etsin monikoita ja fakkivihjeitä.
8. Aikani jotakin vihjettä pähkäiltyäni, huomaan lukeneeni vihjeen huolimattomasti jopa useaan kertaan, ennenkuin hoksaan pöllöyteni. Tämän jälkeen todellakin moni ihmeellinen ratkaisusana onkin saanut oikean muodon.
9. Yleensä en mieti kovin kauan alkuvaiheessakaan yhtä vihjettä, mikäli se ei heti aukea. Mikäli ratkaisu jää siitä kiinni, jätän asian hautumaan ja yritän myöhemmin palata asian pariin.
10. Ratkon yleensä helpohkoja ja keskivaikeita, 1,5 - 2,5 palloisia. Kolmepalloiset ovat minulle liian vaikeita, eivät aukene muutamaa sanaa lukuunottamatta. Joskus ratkon myös niitä läpikirjoitettavia kynällä en muistinvaraisesti.
11. Hyvät vihjeet miellyttävät. Sellaisista en pidä, missä on esim. sorsankuva>anas, aasinkuva>aasi, jne. eli tylsistä fakkivihjeistä.
12. Etsin aina ensin sanapareja, jotka vahvistavat sen, että olen oikeilla jäljillä.
13. Joskus mietin ratkaisusanojen vokaalien ja konsonanttien vuorottelua koettaessani selvittää sanoja, mutta te laatijat vaikeutatte hommaani keksimällä juuri siihen kohtaan ratkaisusanan, joka ei mitenkään vastaa normaalia vokaali/konsonanttijakaumaa.
14. Saatan uppoutua ratkontaan niin, että en muista katsoa telkusta aikomaani ohjelmaa saati sitten kuule vaimoni pyyntöä "haluaisitko tiskata?".
15-16. En ratko kimpassa, enkä kysele muilta paikallaolijoilta apua.
17. Useimmiten ratkotut ristikot jäävät lojumaan lehtipinkkaan. Joskus kuitenkin saatan lähettääkin ristikon (varsinkin jonkin nettiristikon, kun lähettäminen on niin helppoa). Tämä ratkontahan on minulle kuitenkin lähinnä ajankulua.
Että silleen! :))
8. EJlo20.4.2005 klo 09:08
Kirjoittelin jo pitkät pätkät omia ratkonta menetelmiä ja olin juuri päättämässä tekelettäni, kun teksti vain otti ja hävisi ruudulta. Painoin ilmeisesti jotain väärää nappia ja possa oli eikä löytynyt. Delete-nappiin en kuitenkaan koskenurt. Laitankin enää siitä aikaan saannoksesta loput, jos vaikka kone oli sitä mieltä että liika on liikaa. - Mieleen jääneitä vinkki- ratkaisu yhdistelmiä tulee aina silloin tällöin. Kuitenkin mainitsen tässä nyt vain pari esimerkkiä: Iltis-Kovis parin vuoden takaa: "Ei toimi suotta" oli TURVEVOIMALA. Monta vuotta sitten Hesarin ristikossa oli kuva Mac Donalds' in pyöristetystä M- kirjaimesta, johon tuli HAMPURILAISÄMMÄ.
9. Eki20.4.2005 klo 09:14
Yleensä, jos kirjoitan pitkästi, teen sen heti tai jossain vaiheessa kirjoitusohjelmaan ja maalaan sieltä tänne. Esimerkiksi unohtamalla lähettäjän nimen tilan tyhjäksi ei lähetettyään saane mitenkään tekstiään palaamaan.
10. iso S20.4.2005 klo 09:20
Olisiko tuossa jotain selainkohtaisia eroja? Hajaliemisenä ihmisenä unohdan useinkin lähettäjän nimen tyhjäksi. Tulee virheilmoitusKaikkia pakollisia kenttiä ei ole täytetty. Tarkista: Lähettäjä
ja sen jälkeen joko linkistä "Palaa takaisin" tai selaimen Back-valinnalla pääsee takaisin. Teksti on kiltisti tallella. Vai olisiko tekstin pituudella jotain merkitystä?
11. Eki20.4.2005 klo 09:31
Minulla palatessa on tyhjää vain. Liian pitkän muistaakseni palauttaa, en nyt jaksa kokeilla.
12. iso S20.4.2005 klo 11:15
Tässä minun ratkojaprofiilini. Mikään ristikollinen ei ole vierasta eli aina ei mene juuri näin, mutta pääperiaatteessa:1) Päätän ratkontahetken itse. Joskus tilaisuus tekee ratkojan.
2) Ei mitään valmisteluja eikä rekvisiittaa, kimppuun vain. Muut ihmiset eivät ole este. Jos jostain syystä olen laumaliikennevälineessä pitemmällä matkalla niin ilman muuta. Lähinnä lomalennoilla tulee tilanne eteen. Kävellessä saatan hautoa jotain kinkkistä vihjettä.
3) Pääasiassa ratkon tutuista lehdistä, joten arviointi ei ole tarpeen. Yleissilmäys on sekunnin luokkaa: onko kuvaristikko vai ei. Muut lajit hyppään yli, samoin mahdollisesti tiettyjen laatijoiden tuotteet. Ulkonäkö vaikuttaa ehdottomasti fiilikseen.
4) Kuulakärkikynä. Yllättävän vähän tulee pahaa suttua, mutta harvoin helppokaan menee kokonaan ilman vääriä arvauksia tai hulimattomuuksia. Hahmottelen epävarmoja sanoja kevyellä kädellä.
5) Ei tietääkseni mitään erityisiä ulkoisia oireita. Sängyssä selällään ratkoessa tuppaa kädet väsymään.
6) Pääkuvaa yleensä vilkaisen, mutta alkua lähden hakemaan oikean alakulman tienoilta. Yleistä silmäilyä harrastan vain pakkotilanteessa - visaisissa alku ja jatko on etsittävä sieltä mistä sattuu pääsemään kiinni. Poikittaiset vihjeet saattavat hahmottua vasta jälkikäteen, jos yhden suunnan vihjeet ovat ratkeamiseen riittäviä.
7) Etsin mitä tahansa sellaista mistä voi olla kohtalaisen varma. Ellei löydy niin sitten valistunut arvaus himmeästi.
8) Kuinka usein on usein? Tätä sattuu. Osittain syy on ristikossa, osittain silmissä, osittain silmien takana eli luen huolimattomasti ja tavu tai kirjain katoaa tai ilmestyy tyhjästä. Tietenkin auttaa kun älyää lukea oikein.
9) Ei alkuvaiheessa ole tapana jäädä yhtä kohtaa hieromaan. Joko ratkea tai sitten etsin vauhtia muualta.
10) Keskitaso on miellyttävin, ettei yhteen ristikkoon tärväänny liikaa aikaa ja silti on jotain mukavaa koukkua joukossa. Visaisista saa harvoin muuta mielihyvää kuin sen että tähän ei eläin pysty. Tietynlaista itse-elvistelyä siis. Hyvät helpot ovat ok, niistä saa jotain ihme kicksejä kun näkee tuloksesta miten kivuttoman tuntuisesti hyvät sanat on saatu ristiin. Pelkkien valmiiden ratkaisujen katsominen ei jostain syystä tehoa yhtä hyvin.
11) Monenlaiset, suorat ja kierot; parhaita ovat sellaiset missä on jotain yllättävää huumoria ja joka tapauksessa niin että ratkeamisen jälkeen ei jää mitään epämääräistä tunnetta että onkohan tämä näin vai kenties jotain ihan muuta.
12) Visaisemmissa pitää mielellään saada arvaukselle poikittaista tukea. Helpoissa voi roiskaista yksittäisen sanan suoraan vihjeestä.
13) Jos ei muuten etene niin pakko yrittää äärimmäisiä keinoja, kuten ajattelua. Yksittäisiä kirjaimia en laita summanmutikassa. Hätätilassa voi etsiä monikkoja ja verbejä ja katsoa saisiko niiden loppukirjaimia arvaamalla ideoita poikittaisiin.
14) Uppoudun aika hyvin. Puolison puheisiin on muutenkin valikoiva kuulo. Ristikoissa häiritsee tuhruisuus, epämääräiset ja virheelliset vihjeet ja pahimman luokan fakkisanat. Ratkontaympäristö häiritsee jos se vaatii minulta reagointia.
15) Harvoin kysyn, vähän useammin ihmettelen. Joskus auttaa pelkkä ääneen lausuminen, joskus toisella (yl. vaimo) on kyseisen erikoisalan tietoa mikä minulta puuttuu.
16) En kimppaannu, minulle ratkonta on yksilölaji.
17) Ratkon omaksi ilokseni ja laadintaharrastuksen opetusmateriaaliksi. Ratkottuja en normaalisti lähetä enkä säilytä.
13. IiKoo21.4.2005 klo 08:27
Talvisin sunnuntai-iltapäivä Hockey Nightin aikana on se paikka, jolloin yleensä aloitan koviksen ratkonnan. Kesällä sitten F1-kisat ovat samassa paikassa. Ovat molemmat niin tylsää katsottavaa yksistään, ettei selviä ilman ristikkoa. Saas nähdä, miten ensi talvena oikein pärjää, kun kiekko menee lisämaksulliselle kanavalle. Mitään erityistä paikkaa ei ole, mistä aloitan. Pitää yrittää etsiä joku paikka, josta saa pari sanaa ristiin.
Ristikonratkonnan hauska puoli on minusta siinäkin, että täysin väärillä sanoilla saattaa saada ristikon aukeamaan. Toissaviikkoinen Alf oli pitkään pöydälläni eikä tullut mitään. Sitten vasempaan laitaan laitoin kaksi sanaa allekkain ja siitä se ristikko aukesi. Sanoissa ei muuten ollut mitään muuta oikein kuin alkukirjaimet, mutta sehän riitti tässä tapauksessa!
KOMMENTOI