KESKUSTELUT > RISTIKOT > TIETEELLISEN TUTKIMUKSEN PERIAATTEET
1677. Tieteellisen tutkimuksen periaatteet
Eki14.6.2005 klo 09:27
Tästä on ehdotettu keskusteltavan. Tehdään se oman otsikon alla.Hyväksyn tämän "Ristikot"-aiheiston alaisuuteen, sillä tämä sivuaa aiheiston muita säikeitä.
2. Olavi Kivalo14.6.2005 klo 10:46
Tervehdin ilolla Ekin ennakkoluulottomuutta ottaessaan näin vaativan aiheen keskusteltavaksi oman otsikon alla ei-tieteellisellä forumilla. Koska tavanomainen keskustelu tahtoo jämähtää juupas-eipäs-asetelmiin, ehdotan, kuten ehdotin jo toisaalla, että pyritään käymään avointa dialogia, jolle ominaista on valmius myös (ja erityisesti) omien lähtökohtiensa kyseenalaistamiseen.
3. Hui_hai14.6.2005 klo 12:06
Hyvän tieteellisen käytännön perustava lähtökohta on ideatieteentekemisestä. Joskus sitä on kuvattu tieteelliseksi eetokseksi.Yliopistoon kuuluva voi luopua tieteen koodista, mutta silloin hänen tulisimyös vaihtaa organisaatiota ja ammattinimikettä.Juhani Pietarinen (2002) on eritellyt hieman toisesta näkökulmastatutkimuksen ammattietiikkaa ja määritellyt sen perusvaatimuksiaseuraavasti1.älyllisen kiinnostuksen vaatimus: tutkijan on oltava aidostikiinnostunut uuden informaation hankkimisesta
2.tunnollisuuden vaatimus
3.vaaran eliminoimisen vaatimus
4.rehellisyyden vaatimus
5.julkaisutoiminnan eettinen vaatimus
6.sosiaalisen vastuun vaatimus
7.ammatinharjoituksen edistämisen vaatimus
8.kollegiaalinen arvostus.
-------------------------------------------------- -------------------------
Tieteenharjoituksen eetosta on klassisesti kuvannut R. K.
Merton seuraavilla periaatteilla:
- universalismi,
- kommunismi (tulokset yhteistä omaisuutta),
- pyyteettömyys,
- järjestelmällinen epäileminen
sekä johdettuina ideoina
julkisuus- ja objektiivisuusvaatimus.
-------------------------------------------------- ----------
Se joka plagioi, väärentää tutkimustuloksia tai anastaa toisen tuloksia, on ilman muuta saatettava vastuuseen. Hän on tehnyt väärin ja ansaitsee siitä rangaistuksen.
4. Hui_hai14.6.2005 klo 12:06
jatkuu...----
Tieteenharjoittajan sidonnaisuudet ovat jonkinasteinen pulma. Perinteisesti merkityksellisimpiä yhteiskuntatieteissä ovat olleet puoluesidonnaisuudet. Myös taloudelliset sekä uskonnolliset tai kulttuurisesti merkitykselliset sidokset ovat mahdollisia.
Joskus sidos ilmenee paradoksaalisesti alistettujen harjoittamana käänteisenä rasismina.
Saisivatko vain naiset tehdä naistutkimusta, vain saamelaiset tutkia
saamelaiskulttuuria tai vain vihreät ympäristöasioita? Vastaus on toki ”ei”.
Tässä kohdin tutkijat voivat tehdä väärin, myös kulttuurisesti alistetusta asemasta käsin toimivat tutkijat.
Yhteiskuntatieteellisten julkaisujen kirjoittajatiedoissa ei toistaiseksi ole kaiketi julkaistu sidostietoja. Itse asiassa puoluekannan julkaisemisvaatimusta on aina pidetty kansalaisoikeuksia loukkaavana. Jos yhteiskuntatieteet saavat sijaa entistä käytännönläheisemmässä ja
vahvemmin yksityisintresseihin sidotussa toiminnassa, on mahdollista, että tutkijalta vaaditaan ilmoitusta tyyliin ”A. A., kirjoittaja on Veronmaksajain keskusliiton toimihenkilö, OY B:n osakkeenomistaja...”. IT-alan sovellusten kehittelyssä voisi kuvitella, vaikkapa käyttäjätutkimuksessa, intressien tai sitoumusten ristiriitatilanteen olevan mahdollinen.
Miten ja milloin tulokset saa julkaista, haetaanko patentteja, miten suhtaudutaan epämieluisiin negatiivisiin tuloksiin
--------------------------
5. Hui_hai14.6.2005 klo 12:07
Lähteitä & Kirjallisuutta aiheesta:Allardt, Erik 2002: Tiedeyhteisö ja vallankäyttö. Teoksessa Karjalainen, Sakari
& Launis, Veikko & Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan
eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki, 299–315.
Gylling, Heta Aleksandra 2002: Millaisilla arvoilla tutkimusta voidaan
perustella? Teoksessa Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen,
Risto & Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus.
Helsinki, 70–81.
Hakala, Juha T. 2002: Luova prosessi tieteessä. Gaudeamus. Helsinki.
Kaila, Eino 1928: Beiträge zu einer synthetischen Philosophie. Turun yliopiston
julkaisuja. Sarja B. Osa IV. N:o 3. Turku.
Kalela, Jorma 2002: Tutkijan vapaus historiantutkimuksessa. Teoksessa
Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen, Risto & Pietarinen,
Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki, 177–194.
Kamppinen, Matti 2002: Tutkijan uudet riskit: tiedon kasvu ja muuttuvat
ajalliset rakenteet. Teoksessa Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko &
Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat.
Gaudeamus. Helsinki, 347–354.
Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani
(toim.) 2002: Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki.
Karjalainen Sakari & Saxén Lauri 2002: Vilppi tieteellisessä tutkimuksessa.
Teoksessa Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen, Risto &
Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki,
221–245.
Lagerborg, Rolf 1897: Är den fria forskningen särdeles på det religiösa området
oinskränkt berättigad? Föredrag vid nyländska studentafdelningens i
Helsingfors årsfest den 9 april 1897 af Rolf Lagerborg. Almqvist&Wiksells
Boktryckerie-Aktiebolag. Uppsala.
Lahti, Raimo (toim.) 1992: Biolääketiede ja laki. Sosiaali- ja terveyshallitus,
raportteja 54. VAPK-kustannus. Helsinki.
Latour, Bruno 1987: Science In Action: How to Follow Scientists and
Engineers through Society. Harvard University Press. Cambridge MA.
Launis, Veikko & Sarvas, Matti 2002: Epärehellisyys tutkimuksessa: tilanne
Suomessa. Teoksessa Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen,
Risto & Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus.
Helsinki, 246–256.
Löppönen, Paavo & Mäkelä, Pirjo & Paunio, Keijo (toim.) 1991: Tiede ja
etiikka. WSOY. Helsinki.
6. Hui_hai14.6.2005 klo 12:08
lisää lähteitä...Mäkelä, Pirjo H. 2002: Tutkijan näkökulma. Teoksessa Karjalainen, Sakari &
Launis, Veikko & Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan
eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki, 19–23.
Pietarinen, Juhani 2002: Eettiset perusvaatimukset tutkimustyössä. Teoksessa
Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen, Risto & Pietarinen,
Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki, 58–69.
Pietarinen Juhani & Launis Veikko 2002: Etiikan luonne ja alueet. Teoksessa
Karjalainen, Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen, Risto & Pietarinen,
Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki, 42–57.
Professorin eettiset ohjeet 2001. Professoriliitto.
Raiski, Seppo 1990: Laboratorio, teoria ja parempi elämä. Acta Universitatis
Tamperensis Ser. A vol. 292. Tampereen yliopisto. Tampere.
Reich, Leonard S. 1985: The Making of American Industrial Research. Science
and Business at GE and Bell, 1876–1926. Cambridge University Press.
Cambridge.
Simonsuuri-Sorsa, Marja 2002: Tutkimusetiikka tutkijan koulutuksessa.
Teoksessa Karjalainen Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen, Risto &
Pietarinen, Juhani (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus. Helsinki,
118–125.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002: Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen
loukkausten käsitteleminen. Edita prima. Helsinki.
www.pro.tsv/tenk
Webster, Charles 1975: The Great Instauration. Science, Medicine and Reform
1626–1660. Duckworth. Essex.
7. Hui_hai14.6.2005 klo 13:53
Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Alkuperäinen lähde, josta olen kopioinut/referoinut ylläolevan löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:http://66.102.9.104/search?q=cache:VLvb1zCEzr0J:ww w.ulapland.fi/includes/file_download.asp%3Fdeptid% 3D16936%26file%3D20040910090833.pdf+merton+tiede&h l=fi
8. Olavi Kivalo14.6.2005 klo 15:46
Minun mielestäni keskustelua tieteellisyydestä tällä forumilla ei saisi päästää yleiseksi filosofoinniksi (kaikkein vähimmin toisten filosofointien referoinniksi) vaan se pitäisi mitä pikimmin kytkeä suoraan ristikoiden laadintaan. Siinä kontekstissahan tieteellisyys nostettiin esillekin.Ehdotan seuraavaa lähestymistapaa. Ristikko nähdään tuotteena, ristikon laadinta suunnittelu- ja tuotantoprosessina, laatija tuottajana, ja ratkoja asiakkaana. Tässä kokonaisuudessa laatijan on kyettävä määrittelemään ristikolle asetettavat toiminnalliset vaatimukset ja sen pohjalta toteuttamaan ristikossa sellaiset rakenteelliset ominaisuudet, että vaadittu toiminnallisuus toteutuu ratkontavaiheessa. Tällöin laatijan kannalta keskeiseksi kysymykseksi nousee, mitkä ovat oikeat toiminnalliset vaatimukset (eli mikä on ristikon tarkoitus), jotta ristikko ne toteuttaessaan parhaiten tyydyttäisi ratkojaa.
Kuten tuotesuunnittelussa yleensä, suunnittelijan on tiedettävä asiakkaan tarpeet. Kuitenkaan asia ei ole niin yksinkertainen, että mennään ja otetaan tarpeista selvää esimerkiksi haastattelututkimuksella. Asiakas ei välttämättä kykene määrittelemään, mitä hän haluaa. Silloin suunnittelijan on tiedettävä, ikäänkuin asiakasta paremmin, mitkä tarpeet ovat tai voisivat olla. Tarpeita voidaan siis myös luoda. Laatija voi luoda innovatiivisen ristikon ja ratkoja voi kokea: tällaista juuri olen toivonut (vaikkei ole tiennyt toivovansa).
Viestini on, että tieteellisyyden vaatimus on ulotettava kokonainäkemykseen. Ei riitä, että tehdään joku haastattelututkimus viimeisen päälle jotain tieteellistä metodia noudattaen, mutta kokonaisuus, jota haastattelututkimus palvelee, ei kestä tieteellistä tarkastelua.
9. Eki14.6.2005 klo 15:59
"Asiakas ei välttämättä kykene määrittelemään, mitä hän haluaa.""Laatija voi luoda innovatiivisen ristikon ja ratkoja voi kokea: tällaista juuri olen toivonut (vaikkei ole tiennyt toivovansa)."
Juuri näitä asioita nousi esille ensimmäisessä Sanaseppojen hallituksen kokouksessa, jossa tutkimuksen käynnistystä pohdittiin.
Kahdesta viimeisestä hallituksen kokouksesta olen ollut poissa, joten en tiedä, mitä asiasta on keskusteltu. Toimikuntaan en siis kuulu.
10. Juhani Heino14.6.2005 klo 16:41
Otetaan vielä vähän perusasiaa: yksinkertaistus tieteellisestä menetelmästä.- huomataan jokin ilmiö ja tutkitaan sen ominaisuuksia
- muotoillaan oletus ilmiön selittämiseksi
- oletusta käyttäen ennustetaan joko toisia ilmiöitä tai tämän ilmiön esiintymistä uusissa kokeissa
- kokeilla testataan oletuksen pitävyys - ja tässä ovat tiukimmat vaatimukset: useampia toisistaan riippumattomia tutkijoita ja huolelliset koejärjestelyt
- jos tulokset eivät täsmää, on syytä hylätä oletus tai ainakin korjata sitä
11. PM14.6.2005 klo 17:52
Kun tuo oma ammattinimike sattuu olemaan tutkija, niin en malta olla osallistumatta tähän keskusteluun.Hui_hain vastapainoksi lähestyn tutkimuksen määritelmää vähän kevyemmästä näkökulmasta. Tämä on varmaan monelle ennestään tuttu juttu, mutta kirjoitan sen auki silti, eli...
Jos varastat yhden ihmisen ajatukset, on kyse plagioinnista. Sen sijaan kun varastat monen ihmisen ajatukset, on kyseessä tutkimus.
12. Olavi Kivalo15.6.2005 klo 10:59
Avoin dialogi on tieteenharjoituksen keskeinen metodi. Kaikki avoin dialogi ei ole tieteenharjoitusta. Esimerkiksi konfliktit perheessä (tai kansakuntien välillä) ratkeavat avoimella dialogilla, koska se takaa, että osapuolet sitoutuvat kyseenalaistamaan omat lähtökohtansa ja olemaan puhumatta toistensa ohi. Ehdotin, että pyritään käymään avointa dialogia. Se ei tarkoita, että pyritään harjoittaman tiedettä, vaan juuri tuota, että osallistujat sitoutuvat kyseenalaistamaan omat lähtökohtansa ja olemaan puhumatta toistensa ohi.Jos ajatus, että ristikon laadintaan tulisi soveltaa tieteellistä metodia, tuntuu vieraalta, niin muistettakoon, että kaikkea todellisuutta voidaan lähestyä tieteellisesti. Tieteellinen lähestymistapa parhaimmillan takaa, että ristikon laadinta nähdään koko siinä kontekstissa, mihin se kuuluu, jolloin on toiveita kyetä määrittelemään mitä hyvyyskriteereitä ristikolle ja ristikon laadinnalle tulisi kulloinkin asettaa.
13. Lettu16.6.2005 klo 12:42
Tämän mielenkiintoisen aiheen ympärille ei näytä syntyvän liikehdintää. Miksi? Pelkäävätkö osanottajat menettävänsä kasvonsa ja uskottavuutensa?Kysymys:
Mitä tapahtuu, jos muna onkin viisampi kuin kana!
Vastaus:
Munan pintaan leimataan merkki 'mätämuna'.
Toimenpide: hylätään!
14. Olavi Kivalo16.6.2005 klo 13:49
Odotin tätä kysymystä Lettu. Avoin dialogi kuulostaa yksinkertaiselta: kunhan on avoin. Kokemus kuitenkin osoittaa, että vain harvat lähtevät mukaan mm. mainitsemastasi syystä. Omien lähtökohtiensa kyseenalaistaminen ei olekaan pikku juttu. Suurin osa meistä pelkää kuollakseen vaivalla rakentamiensa varustusten romahtamista. Pelko taas nousee siitä, että varustusten peruspilarit on rakennettu itsepetoksen varaan. Kuulostaa varmaan dramaattiselta, mutta ihminen (päinvastoin kuin eläin) on itsepetoksen mestari.
15. Hui_hai16.6.2005 klo 15:32
Otetaanpa tuosta alkupätkästä käsiteltäviksi nuo Mertonin klassiset periaatteet: 1) universalismi,
2)kommunismi (tulokset yhteistä omaisuutta),
3) pyyteettömyys,
4) järjestelmällinen epäileminen
sekä johdettuina ideoina
5) julkisuus- ja objektiivisuusvaatimus.
Esimerkiksi 4 kohdassa mainittu järjestelmällinen epäily tarkoittaa, että tieteentekijän on kaiken aikaa epäiltävä myös omia lähtökohtiaan, sekä saamiaan tuloksia ja niistä tehtäviä johtopäätöksiä. Kun on tutkittu, tulokset on annettava vertaisten arvioitavaksi ja kerrottava rehellisesti ja avoimesti sekä tulokset, käytetyt lähteet/havaintoarvot jne. Siis tulokset perusteluineen on tuotava julki muiden arvioitavaksi.
Jos tuloksista löytyy virheitä, on virheet korjattava. Tai tunnustettava, että susi tuli tutkimuksesta. Epäonnistumisen pelko on inhimillistä, mutta tutkijan tulee silti hyväksyä erehtyväisyytensä. Kaikille tutkijoille yllä oleva on tietysti itsestäänselvää ja vanhan jauhantaa, mutta koetetaan nyt saada ei-tutkijoitakin avaamaan sanainen arkkunsa esittelemällä itsestäänselvyyksiä. Tai kenties muille nämä asiat ovat niin outoja, ettei keskusteluun ole vielä uskallettu tarttua?
16. Lettu16.6.2005 klo 15:44
Olavi > Juuri tuon itsepetoksen havannoiminen on saanut asenteeni kriittisemmäksi.Esimerkki: Lastenristikko (MP 3/05)
TOSI TYHMÄ TYYPPI = ÄÄLIÖ
TOLLO = PÖPI
-PUOLI TAI -PAHA = MIELI
HUONO OMINAISUUS = PAHE
Olen järkyttynyt, mutta eihän siinä ole mitään outoa, sillä olenhan eräs niistä monista vainoharhaisista sekopäistä, joiden olemassaoloa Sakke ihmetteli toisaalla!
17. Sakke16.6.2005 klo 15:57
Lettu> Näköjään olet joo .. Yksikössä nimittäin kirjoittelin, en muista kuinka paljon oli rivien välissä.
18. Olavi Kivalo17.6.2005 klo 10:53
Asiaan. Siis. Jos ristikon laatija pyrkii ottamaan työhönsä tieteellisen näkökulman, hän tekee sen saadakseen homman hanskaan eli saadakseen selkeän näkemyksen siitä (sosiaalisesta) kokonaisuudesta, mihin ristikon laadinta kuuluu, ja tätä kautta kyetäkseen suhteuttamaan kaikki ristikon laadintaan kuuluvat osatekijät tähän kokonaisuuteen. Ja tämä ponnistus tietysti tähtää siihen, että tuloksena olisi hyviä ristikoita.Ensimmäinen kysymys, joka laatijan on tällöin itselleen asetettava, on: Mikä on ristikon ja ristikon laadinnan TARKOITUS? Toisin sanoen, millä lihaksilla ristikko ja ristikon laadinta - tuotteena ja toimintana, yleensä ja kussakin yksittäisessä tapauksessa erikseen - lunastavat oikeutuksen olemassaololleen. No, tuote yleensä tuotetaan tyydyttämään asiakkaan käyttötarvetta, josta seuraa, että ristikon ainakin keskeinen tarkoitus on tyydyttää ratkojan ratkomistarvetta. Muitakin tarkoituksia on (kuten tyydyttää laatijan laatimistarvetta) mutta jätän ne väliin.
Tuote tyydyttää tarpeen eri tavoin (hyvin...huonosti) eli voi olla hyvä tai huono. Seuraava kysymys onkin: Mitkä ovat ne MITTARIT, joilla ristikon hyvyyttä tulisi yleensä ja kussakin yksittäisissä tapauksissa erikseen arvioida? Hyvyysmittarit nousevat tuotteen käyttöprosessista. Ristikon laatijan on siis TUNNETTAVA ratkontaprosessi. Vain tämän tiedon pohjalta hän voi laatia hyvän ristikon.
19. KP17.6.2005 klo 11:14
Tuohon Kivalon kommenttiin on aukaistu haarake:Minkälainen ristikko on sopiva?
20. Olavi Kivalo17.6.2005 klo 17:50
On aivan paikallaan, että ristikon laadinnan osatekijöistä keskustellaan omien otsikoittensa alla. Kuitenkin, jos linkki kokonaisuuteen katkeaa tai sitä ei ollut alun pitäen, ajaudutaan helposti kokonaisuuden kannalta toisarvoisiin tai merkityksettömiin kysymyksiin. Esimerkiksi yleisellä tasolla käytävä pohdinta, mikä on tavallinen ratkoja, ei tuo viisautta siihen, mikä tekee ristikosta hyvän. Lisäksi se on loputon suo, koska tavallisen ratkojan määrittely on mahdotonta. (Pohdintahan sinänsä voi olla yhtä hauskaa ajanvietettä kuin suopotkupallo, ellei sitten ohipuhumista ja riitelyä)
21. iso S17.6.2005 klo 23:23
Vailla tieteellistä pätevyyttä kyseenalaistan sen lähtökohdan, että ristikon pitäisi olla hyvä, jos ristikon hyvyydelle on olemassa joku laadinta- ja ratkontakokemuksesta irrallinen mittauskeino. Riittää, että ristikko tuottaa hyvän laadinta- ja varsinkin ratkontakokemuksen.Vertaus verrattomasti vanhemmalta toimialalta: tilapäisen tarpeen tyydyttää parhaiten huono nainen! (Tämä on vitsi, ei perustu omakohtaiseen kokemukseen eikä tätä ole tarkoitettu vertaisten testattavaksi tuloksen todentamiseksi)
22. Olavi Kivalo18.6.2005 klo 00:57
Yksittäinen ratkontakokemus on yhtä ennustamaton kuin minkä tahansa tuotten yksittäinen, henkilökohtainen käyttöprosessi. Tuotteita käytetään mitä erilaisimmissa tilanteissa ja yksittäinen käyttökokemus voi olla yhtä hyvin myönteinen kuin kielteinen. Tuotetta voidaan yksityisesti käyttää jopa muuhun kuin tuotteen suunniteltuun tarkoitukseen ja kuka tällöin asiakkaan siitä saamia kiksejä pystyy ennakoimaan. (Jos nainen halutaan tuotteistaa, niin huono nainen voi yksittäisessä käyttötilanteessa olla kuin taivaasta, ja hienoa jos niin on.)Hyvä ristikko voidaan laatia vain sen TIEDON pohjalta, mikä laatijalla on tulevasta ratkontaprosessista. Tämä tieto voi olla kokemusperäistä tai intuitiivista, mutta voi koskea vain sitä, mikä on ennustettavissa. Yksittäiset kokemukset eivät ole ennustettavia, mutta tieto myönteisiä kokemuksia ennakoivista hyvyysmittareista on mahdollinen.
23. Lettu18.6.2005 klo 15:09
Kuvitelkaamme silmiemme eteen ristikoistakin tutun merimerkin, jossa kaksi kolmiota muodostavat tiimalasia muistuttavan kuvion. Alaosa edustakoon ratkojia ja yläosa laatijoita, sillä se kuvaa parhaiten ristikkokulttuurin hierarkiajärjestelmää. Erotetaan kolmiot toisistaan ja asetetaan rinnakain, jolloin saamme konkreettisen käsityksen nykytilanteesta.Reimarin alaosa (kärki pohjoiseen): Ratkojat
Volyymin suhde korreloi tietotaidon kanssa siten, että lähestyttäessä kolmion huippua ratkojavolyymi pienenee, mutta vastaavasti tällaisten ratkojien taidolliset ominaisuudet ovat jo lähes maksimissaan.
Reimarin yläosa (kärki etelään): Laatijat
Laadinnallinen (vihjeet/ratkaisut) liikkumavara on rajoittunein juuri siellä, missä ratkojavolyymi on maksimissaan. Kun lähdetään kolmion kärjestä kohden sen yläosaa, siellä laadinnalliset rajoitukset tulevat avarammiksi, mutta ratkojavolyymi puolestaan on kutistunut lähes olemattomaksi.
Tämä epäsuhta on todellisuuta, joten esittämäni kuvioastelman "uudelleen järjestäminen" voisi olla yksi tulevaisuuden haasteista!
24. Olavi Kivalo19.6.2005 klo 00:29
Jos ristikon laadinta on liiketoimintaa, on ratkojavolyymilla merkitystä. Jos laatijan on pyrittävä maksimoimaan ratkaisijavolyymi, on ristikko laadittava sellaiset hyvyysmittarit mielessä, että tämä toteutuisi. On kuitenkin laadintatilanteita, joissa volyymilla ei ole roolia. Tällöin mittarit ovat aivan toiset. Kaksi ristikkoa, jotka on kohdennettu erilaisille ratkaisijoille, eivät ole yhteismitallisia, koska niiden hyvyys on aikaansaatu erilaiset mittarit mielessä.Letun havainnollistamisyritys on mielestäni aivan onnistunut. Varmaankin on niin, että laajalle ratkaisijajoukolle suunnattu ristikko on hankalampi saada hyväksi, koska joukko on heterogeeninen ja sen tarpeet moninaiset. Mitä useampia mittareita joutuu käyttämään, sitä useampikriteerinen optimointiongelma ristikon laadinta on, ja välttämättä sitä useampia kompromisseja laatija joutuu tekemään.
KOMMENTOI