KESKUSTELUT > RISTIKOT > HYVÄ VAIKEA RISTIKKO
1466. Hyvä vaikea ristikko
HH16.3.2005 klo 01:09
Millainen on hyvä vaikea kuvaristikko? Tätä on tutkittu ratkojakyselyin. Tärkeiksi koetaan mm. huumori, virheettömyys ja ahaa-elämykset. Mutta varsinainen punainen lankakin vastauksista löytyy: Vaikeaan ristikkoon ei aluksi keksi yhtäkään varmaa sanaa, mutta alkuun päästyä ristikko ratkeaa kiihtyvällä vauhdilla. Lopulta jokaisen ratkaisusanan yhteys vihjeeseen on kristallinkirkas. Vasta tällainen vaikea ristikko tuottaa todellisen nautinnon ja ahaa-elämyksen.Jos ratkaisuun jää yksikin epävarma piilokirjain, nautinto on pilalla.
2. Juhani Heino16.3.2005 klo 03:45
Enimmäkseen samaa mieltä. Mutta olen vähän positiivisempi: pidin esim. siitä Alfin Koviksesta vaikka TELIKKO jäikin auki. Täytyy kuitenkin myöntää että vielä parempi se olisi ollut ilman tuota.
3. HH17.3.2005 klo 01:17
Kyllä tämä ansaitsisi vähän suurempaa mielenkiintoa. Mikä tökkii?
4. Maiju17.3.2005 klo 09:00
Kylläpä onkin vaikea kuvailla hyvää vaikeaa ristikkoa! Tätä pohtiessani huomasin, että on vaikea jopa arvioida, oliko ristikko vaikea vai ei.Kun vertaa paria viimeistä kovista, Alfin kolmepalloista ja Ekin kolmemiinuspalloista, voisi luulla että ne olivat melkein yhtä vaikeat. Alfin luomuksen kanssa minulla kului useita päiviä, mutta lopulta olin tosi tyytyväinen, kun tajusin viimeisenkin 'telikon' ja 'satakerran'. Ekin ristikko ratkesi yhdellä löhöämisellä alle parissa tunnissa, mutta oli monine erilaisine jekutuksineen myös nautittavaa ratkottavaa. En menisi myöskään sanomaan, että pallotus olisi merkitty väärin, sillä kyllä Ekin ristikonkin ratkeaminen oli varmaan monille kovan työn takana.
En tarkoita, että olisin muita nokkelampi, mutta olen havainnut, että Ekin, Viitamäen Antin ja Hyvösen Juhan ristikot ovat minulle helpompia kuin Simbergin tai Antti Skytän. Myös Luukkalan Hessun juttuja joudun pohtimaan hyvinkin pitkään, mutta kyllä nekin ovat aina lopulta ratkenneet, ja usein vastauksen löytyminen on saanut pienen hymynkareen suupieleen.
Yhteistä näiden laatijoiden ristikoille on, että niiden ratkomiseen voi uhrata aikaansa luottaen, että kyllä se vastaussana lopulta looginen on. Uusimassa Paksussa Pelikaanissa on Jani Enilän visainen ristikko, joka ratkesi kohtuuajassa todennäköisesti oikein, mutta siihen jäin kolme vihjettä, joiden yhteyttä ratkaisusanaan en tajunnut. Muuten kiva laatimus, mutta nuo kolme sanaa pitää joskus vielä selvittää, että saan mielenrauhan.
Summa summarum, tärkeimpänä seikkana hyvässä vaikeassa ristikossa pidän sitä, että vastaussana on looginen, joutui sen sitten kaivamaan esiin Googlella tai vuosikymmenien takaisesta tietosanakirjasta tai Nykäsen kätköistä. Mieluisimpia vihjeitä ovat sanoilla ja suomen kielen taivutusmuodoilla leikittelyt, vähiten pidän valokuvista ja suttuisista piirroksista. Tähän aioin ensin jatkaa, että huumori antaa ristikoille tietysti lisäpisteitä, mutta sitten huomasin, että hauskuushan on itse asiassa se toiseksi tärkein seikka. Kyllä parhaat visaiset ristikot on niitä, joista aistii laatijan virnistelyn.
5. Urpo17.3.2005 klo 10:09
Tuohon Maijun viiltävään analyysiin ei juuri lisäämistä löydy.En tiedä onko se asenteesta kiinni vai sattuuko vain ajatusmaailmat kohdilleen, mutta Viitamäen laadinnat tuntuvat aukeavan meikäläiselle tosi hyvin, kun taas Simbergin teokset on minulle kaikkein hankalampia.
Jos vastaussanan ja vihjeen yhteys jää tajuamatta, kuten joskus käy, oikeuttaako se minua tuomitsemaan vihjettä/vastaussanaa huonoksi? Yhtä hyvin vika voi olla minun ymmärtämättömyydestä.
6. iso S17.3.2005 klo 11:01
Jos jotain jää tajuamatta, niin silloin yhteys on ollut ratkaisijalle huono ja tämän voi kyllä mielipiteenä julkituoda. Yleispätevien tuomioiden jakamiseen ei taida riittää kenenkään kyvyt tai valtuudet.Sinänsä mielenkiintoinen pulma: jos tänään en ymmärrä jotain vihjettä, mutta huomenna hoksaan, niin ymmärrykseni on ilmeisesti parantunut. Eihän vihje ole muuttunut miksikään. Jos se siis tänään on huono, niin onko se huomenna hyvä tai ainakin ok, eli se on kuitenkin muuttunut, vaikka ei ole muuttunut?
Noin yleisesti hyvä vaikea on mielestäni sellainen että se ei antaudu suosiolla, vaan vaatii pähkimistä. Toisaalta sen täytyy riittää, ei saa tarvita sellaisia apuja mitkä eivät ole korvien välissä. Pari poikkeusta voidaan sallia, eli joku yksityiskohta saattaa kaivata uskonvahvistusta, mutta mieluummin ei. Ihannetapaus on tietenkin "se on siinä" -ilmiö. Vihjeen ja ratkaisun välisen yhteyden pitää olla luja ja selkeä, vaikkakin yllättävä.
Sitä en ymmärrä miksi ratkaisun pitäisi nopeutua loppua kohti. Sehän on kryptomaanista. Parempi että ristikon tarjoama vastarinta on tasaista. Äärimmäisenä ihanteena pidän sitä että jokainen sana vaatii kohtuullisen määrän miettimistä ja ratkaisu löytyy vain tietyssä järjestyksessä - laatija on ikään kuin tehnyt polun, mikä on kuljettava. Sanaa ei voi keksiä luotettavasti ennen kuin sitä edeltävistä sanoista saa riittävästi tukea. Sellaisessa tapauksessa tuntuu siltä että laatija luottaa ratkojaan ja ratkoja osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.
Kohtuullisuus on minulle tässä olennainen avainsana. Liika on liikaa vaikeudessakin. Ristikko on harvoin (minun mielestäni) hyvä jos sen ratkominen vaatii päivätolkulla aikaa. Kyllä joku 3-4 tuntia alkaa olla kipukynnys. Enempi on pois jostain muusta, pahimmassa tapauksessa hyvän ristikon ratkaisemisesta.
7. HH17.3.2005 klo 11:44
Emme me ratkojat ole yhteneväistä massaa. Omat mieltymykseni ratkojana ovat lähinnä isoa S:ää
KOMMENTOI