KESKUSTELUT > RISTIKOT > RATKOJIA EIVÄT FAKKISANAT HAITTAA
3213. Ratkojia eivät fakkisanat haittaa
Eki14.1.2007 klo 23:41
"...enpä tiedä ratkojaa ketä atat yms. 'fakkisanat' häiritsisivät ns. ammattilaisia lukuunottamatta."Tällaisen väitteen luin chatissa täälläkin ns. joskus kirjoittelevalta henkilöltä.
Jos ns. ammattilaisilla tarkoitetaan sellaisia laatijoita, jotka välttelevät fakkisanoja, niin lukeudun ilmeisesti heihin. Lauseessa viitataan, että ns. ammattilaiset välttelevät tosielämälle vieraita sanoja ihan omaksi ilokseen. Hyvä jos on edes itselle iloa. ;)
2. Olavi Kivalo15.1.2007 klo 00:33
Ristikonlaadinnan ns. fakkisanat ovat niitä sanoja, joita tarvitaan auttamaan kokonaisuuden koossa pitämisessä, jos se ei oikein onnistu ilman. Tässä suhteessa ne muistuttavat puhekielen täytesanoja kuten tota, siis, tavallaan, niinku jne. Keskusteltaessa nämä täytesanat eivät yleensä häiritse, jos niiden osuus ei ole liian suuri. Kuitenkin, jos puhuja tietoisesti pyrkii äärimmäisen huoliteltuun puheeseen, yksikin varomattomasti lausuttu täytesana voi häiritä, mutta ehkä enemmän itse puhujaa kuin kuulijaa. Ristikon laatija, joka pyrkii äärimmäisen huoliteltuun ristikkoon, pyrkii välttämään fakkisanoja, mutta ratkojalle voi kelvata rennompikin versio (jos ristikko on muuten hyvä).
3. Eki15.1.2007 klo 00:45
Jos tehdään tavalliselle ihmiselle ristikkoa, on hyvä välttää sanoja, joita suuri osa ei ehkä tunne. Kukaan ei varmaan ole vielä koskaan pystynyt laatimaan ristikkoa, jonka jokainen sana on kaikille ratkojille tuttu, eikä se ole tarkoituskaan. Äärimmäisen huoliteltukaan tuskin usein toteutuu. Laatija pyrkii intuitiolla tekemään ristikkoa, josta ratkojat tykkäisivät. Jos kohderyhmä on kokeneet ratkojat, fakkisanoja voi olla paljonkin. Lehden kannessa tai ristikon päällä pitäisi kai silloin lukea: "kokeneille ratkojille" tms.
4. Olavi Kivalo15.1.2007 klo 01:31
Tämä fakkisana on käsitteenä vähän huonosti määritelty. Minusta fakkisanoiksi kutsutut ovat outoja sanoja, jotka kulkeutuvat ristikoihin, kun laadinnan on annettu ajautua tilanteeseen, jossa valmiiseen kuvioon on väkisin löydettävä siihen sopiva sana (kuten kaar). Tässä tilanteessa laatija hyväksyy sanan sen outoudesta huolimatta. Kerran ristikkoon päästyään nämä oudot sanat alkavat kuitenkin elää omaa elämäänsä ja sen seurauksena niistä tulee ratkojien tuttuja. Ymmärrän, että tämä siteerattu ratkoja tarkoitti fakkisanoilla juuri näitä tutuiksi tulleita outoja sanoja, joiden merkitystä ratkojat eivät välttämättä edes tiedä, mutta jotka voivat olla jopa ratkaisua helpottavia (kun vihje on onsilo, niin siihen tulee kaar).
Fakkisana on ongelma sellaiselle, joka ratkoo ensimmäistä kertaa. Outo sana on ongelma kaikille, kunnes siitä tulee vanha tuttu fakkisana.
5. Eki15.1.2007 klo 01:36
Olen Olavin kanssa täysin yhtä mieltä, ei siinä mitään. Mutta ovatko ratkojat todella ne oppineet, kun helposti menee laatijallakin sekaisin esim. lias ja sial. Tuskin ristikkoa yhtään heikentää, jos tilalla on liat tai siat, jotka kaikki ratkojat tuntevat. No Olavi sanoikin, että ratkojalle "voi kelvata rennompi".
6. Antti Viitamäki15.1.2007 klo 03:18
Niin.Minä taas näkisin että nimenomaan ratkojan näkökulmasta se ristikko, jossa on selkeitä, helposti ymmärrettäviä sanoja, on se "rennompi" - siis mukavampi, viihdyttävämpi.
Melkein alan kuin alan mestareiden työtä katsellessa tulee usein mieleen: "He saavat sen näyttämään niin helpolta, luontevalta, vaivattomalta - rennolta..."
Ja hirveän usein unohdetaan, mikä valtava työ, harjoittelu ja kokemus tuohon helppouden vaikutelmaan tarvitaan!
Fakkisana on minun mielestäni terminä määritelty vallan mainiosti - sehän ei ole mitenkään "yksinoikeudella" ristikkoalan termi. Jos fakkisana on yleisemmällä tasolla sellainen sana, joka tietyn alan asiantuntijoille on yleinen ja tuttu, mutta alaa tuntemattomille outo, niin ristikkoon kelpaavista tai ristikoissa käytetyistä sanoista fakkisanoja ovat vastaavanlaiset sanat - paljon ratkoville tuttuja, aloitteleville useimmiten pelkkiä käsittämättömyyksiä.
En itse asiassa oikein ymmärrä Olavi Kivalon pointtia. Hänen määritelmänsä, vaikka lähteekin eri suunnasta liikkeelle, on periaatteessa täsmälleen sama kuin se määritelmä mitä täällä on toisteltu jo useamman vuoden ajan. Ehkä haluat Olavi täsmentää, missä näet eron? Minä en ainakaan näin kello kolmen aikaan yöllä hoksaa. :-)
7. JTak15.1.2007 klo 08:05
Aina kun vähemmän ristkoita ratkovien kanssa tulee puhetta ristikoista, niin useimmiten jossain vaiheessa mainitsevat, että "ei niitä aina saa valmiiksi, kun on niitä ihmeellisiä sanoja".En ole vielä toistaiseksi löytänyt sellaista ratkojaa, joka olisi pitänyt fakkisanoista. Kukaan ei varmaankaan innostu, jos ristikkoon tulee useampi sellainen ratkaisusana, jonka yhteys vihjeeseen ei selviä (esim. muurhaisten kuvasta Atta, saaren kuvasta Atiu). Paitsi jos on joku ristikkosanakirja lähistöllä, josta voi tarkistaa.
8. Eki15.1.2007 klo 09:32
Aluksi siteeraamallani henkilöllä ja JTakilla ei siis ole yhtään yhteistä ratkovaa tuttua, vaikka elelevät maantieteellisesti suht lähekkäin.Minulla on niin kiero persoona, että vaikka tuon JTakin lopetuksen pitäisi heittää euron kuvat silmiini, niin se ei auta yhtään tähän asiaan.
Kun kysyin chatissa, mitä lause tarkoitti, sain siihen tuon tarkenteen "no atat yms.", jonka kovin moni on ottanut symbolikseen, vaikka tässä siitä tehdään kaksinkertainen peikko eli monikoidaan Atta-sana sekä väärin että ylipäänsä monikoidaan monikoimiskelvoton sana.
9. Olavi Kivalo15.1.2007 klo 10:27
Mikäkö oli pointtini? Jatkaa säiettä annetusta aiheesta ja saada aikaan keskustelua. Ja laajemmin: peitsen taittaminen vapaana pätemistarpeista on aina ollut mielipuuhaani.Se, mitä sanoin fakkisanasta, oli yritys ymmärtää siteeratun ratkojan asennetta, eikä antaa uutta uljasta määritelmää sanalle. Se ei ollut myöskään lapidaarinen kannaotto fakkisanojen puolesta tai niitä vastaan. Rentous viittasi taas vaikkapa Jari Tervon totia taynnä olevaan puhetyyliin, joka on ok (no siinä ja siinä) Uutisvuodossa, mutta ei välttämättä Finlandia-palkinnon jakotilaisuuden kiitospuheessa (johon hänellä on vielä aikaa harjoitella).
Muuten (I). Vaikka olin uskollinen annetulle aiheelle, en ole lainkaan sitä mieltä, että keskustelun tulisi olla sitä väkisin. On hyvä antaa palaa jos spin-off varastaa shown ja palata sitten siihen, mistä lähdettiin, jos se vielä kiinnostaa.
Muuten (II). Atat on myös monikko alipainelyhenteestä ata. Miksiköhän vastaava ylipainelyhenne aty ei ole saanut vastaavaa menestystä ristikoiden fakkisanana?
10. Eki15.1.2007 klo 10:38
Spin-off: Taannoin Jouko Nyyssönen todisti Sanaseppo-lehdessä, ettei moista painemonikkoakaan voi muodostaa tuosta "sanasta".Henkilöyhteydestä tiesin, että viitataan muurahaisiin. "Paras" selitys sanalle Atat lie ex-pesupulvereita.
11. Olavi Kivalo15.1.2007 klo 11:08
Aulis Lehtohan on todistanut monituisia kertoja että atat kertovat paineista :-) Ehkä eräs fakkisanoille tyypillinen piirre onkin se, etteivät ne välttämättä kestä lähempää tarkastelua. Hypätään ristikoista vaikkapa yritysmaailmaan ja poimitaan esimerkiksi termi tiedonhallinta. Se on sen maailman fakkisana, koska sitä käytetään siellä toistuvasti, mutta se ei kuulu kadunmiehen sanastoon. Sanan sisältö on siis suurelle yleisölle hämärä. Kuitenkin yritysmaailmassa toimivalta on myöskään turha tivata sanan määritelmää. Sielläkään ei tiedetä, mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa.
Spin-off: Tiedonhallinta on sanana näennäisesti korrekti ja kelpaa siis ristikkoon, mutta mikä olisi korrekti vihje? "Kertoo paineista"?
12. ,-viilari15.1.2007 klo 12:58
Itse lukeudun niihin ratkojiin, joita ns. fakkisanat häiritsevät.Toki ymmärän, että laatija on useasti pakkoraossa, mutta ei näiden sanojen ryöstöviljely kerro osaamisesta. Arvostan niitä laatijoita, jotka paneutuvat työhönsä huolella (tai siten omaavat ilmiömäisen ammattitaidon!).Toinen ,ehkä jopa suurempi haitta usein esiintyvien sanojen kohdalla on tautologisesti toistuvat vihjeet, esim Wirtanen-Atos.
Ne tekevät pahimmillaan ratkonnasta todella tylsän tapahtuman.
13. Ritu15.1.2007 klo 20:38
"Toinen ,ehkä jopa suurempi haitta usein esiintyvien sanojen kohdalla on tautologisesti toistuvat vihjeet, esim Wirtanen-Atos.Ne tekevät pahimmillaan ratkonnasta todella tylsän tapahtuman."
Edellä ollut on suora lainaus ,-viilarin kommentista. Kun tuossa mietin, miksi en ole enää ratkonut niitä lehtiä, joita joskus kauan sitten saatoin ratkoa periaatteella, että kaikki ratkotaan mitä ilmestyy, niin syy on juuri tuo.
Ratkominen alkoi muistuttaa kopiokoneen toimintaa. Liian usein SAMAT vihjeet samoille ratkaisusanoille.
14. RA15.1.2007 klo 21:39
Minäkään en tunne yhtään ratkojaa (en aloittelijaa, enkä kokeneempaa), joka jotenkin aktiivisesti olisi tuonut esiin, että "on se mukavaa kun ristikoissa on sellaisia sanapareja kuin KAAR = ONSILO tai muurahaisen kuva = ATTA". Sen sijaan tunnen monta, joita asia "mättää". Aloittelijat epäröivät koko puuhan mielekkyyttä juuri tuon kaltaisten fakkisanaparien vuoksi. Kokeneemmat epäröivät koko puuhan mielekkyyttä juuri tuon kaltaisten fakkisanaparien JA ,-viilarin ja Ritun mainitseman "aina sama vihje ja ratkaisusana"-ilmiön vuoksi.
Kokeneemmat ovat usein jo sen verran koukussa, että älyävät valikoida ratkottavansa. Aloittelijat ehkä lopettavat tietämättä koskaan, kuinka hauskaa ratkonta voi olla.
15. tonimikael16.1.2007 klo 01:17
Minä ainakin voisin hyvin kuvitella, että on sellaisia ratkojia, jotka ratkovat ristikoita osittain siksi, koska siellä on sellaisia sanoja, joita MUUT eivät tiedä. Tuntuu kuin olisi jonkin jännittävän salaseuran jäsen, kun osaa niitä täyttää. Hierotaan sitten käsiään ja myhäillään, että eipä tuo vierustoveri olisi tätä varmasti tajunnut, että tällainen möykky, josta lähtee sojottavia viivoja, on ATON. (Tiesinköhän tuota itsekään. ;))Kukapa ei olisi ylpeä omasta pitkän ajan kuluessa kehittyneestä ammattitaidostaan? Kaikkihan sen tietävät, että jos on omenan kuva, niin siihen pitää kirjoittaa OMENA. Ei sen tietämisessä ole mitään syytä paukutella housunkannattimia! Mutta, että tietää, jotta onsilo on kaar ja wirtanen on atos. Se se on jotain! :)
16. Eki16.1.2007 klo 08:55
Pälkähtipä päähäni, että alussa olevassa sitaatissa ns. ammattilaiset tarkoittavat "ammattilaisratkojia", eivät niinkään laatijoita. Toisin sanoen se viittaisi siihen, että täällä kirjoittelevat ratkojat pyrkivät hienostelemaan ristikoilla eivätkä ymmärrä tavallisen ihmisen ristikkoharrastuksesta mitään.Se tietysti pitäisi paikkansa etenkin silloin, jos nämä kirjoittajat olisivat sulkeutuneet ulkomaailmasta omaan umpioonsa ja loisivat mielipiteensä ristikoista sen pohjalta. Kirjoitusten perusteella nämä ihmiset taas ovat yleensä hyvinkin valppaita seuraamaan ulkomaailmaa ja jokainen on sen perusteella luonut oman hieman toisista poikkeavan näkemyksen, ja niistä täällä sitten kirjoitellaan ja etenkin kirjoiteltiin.
17. Libero16.1.2007 klo 20:00
Kun ennen vanhaan ratkoin aikuisten höyryristikoita, niin niiltä ajoilta ei ole kirjautunut mieleen yhtään fakkisanan tyyppistä ratkaisusanaa. Oliko niitä?Kun sitten ryhdyin toimeen uudestaan, perusfakkisanasto oli helppo omaksua. Oli oikeastaan eduksi, että satuin aloittamaan ristikoista, joista ne tulivat tutuiksi ikään kuin olisin ollut intensiivikurssilla. Tämän lajin ammattitaidon sain toisin sanoen haltuuni nopeammin kuin minkään muun lajin.
Jos olisi käynyt niin, että olisin saanut ratkottavakseni heti sellaisia ristikoita, joissa on vähän tai ei ollenkaan fakkisanoja, voisin vaikka vannoa, etten tuntisi niistä vielä montakaan. Tuskin tietäisin, mistä te oikein puhutte. Olisin kohtalaisen kokeneena yhtä ulkopuolinen kuin aloitteleva ratkoja, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi, koska hän ei tiedä, mitä ne kaikki oudot sanat outoine vihjeineen tarkoittavat.
Tällä palstalla on silloin tällöin fakkisanaluetteloita, mutta ne jäävät edelleen salaisiin kansioihin, kun juuri kukaan ei juuri koskaan kerro täsmällisesti, mitä ne yksin kappalein tarkoittavat. Niitä koskeva tieto välittyy kokeneelta ratkojalta aloittelevalle ratkojalle puskaradiossa, mikäli aloittelijalla on onnea matkassa. Jos puskaradiokaan ei toimi, niin saattaa todella kestää elämäniän, ennen kuin fakkisanojen merkitykset selviävät. Voivat ne jäädä selviämättäkin, mikä on minusta painajaismainen kuva.
Kun joku ihmettelee ristikossa omituista sanaa, niin valistan häntä mielihyvin. En paukuttele henkseleitä, koska garderobistani ne puuttuvat. Haluan asian vain mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. On tyystin hukkaan heitettyä energiaa, jos jokainen uusi ratkoja joutuu aloittamaan fakkisanojen opettelemisen pystymetsästä. Ristikoissa on paljon muuta ja paljon mielekkäämpää omaksuttavaa.
Saattaahan ristikkoväki jonakin päivänä havahtua uuteen todellisuuteen: vanhat tutut fakkisanat ovat kadonneet, mutta tukku tuoreita on tullut tilalle.
Joskus kysyin muistaakseni iso S:ltä, millaisten sanojen hän arvelisi kartuttavan uudisfakkisanastoa tulevaisuudessa, mutta hän ilmeisesti tulkitsi kysymykseni retoriseksi tai ei huomannut sitä. Voivathan uudisfakkisanat olla jo nyt ovella odottamassa...
Mitä mieltä te olette? Jos vanhat fakkisanat oikeasti karsiutuisivat, niin millaiset sanat täyttäisivät niiden synnyttämän tyhjiön? Tämä kysymys sisältää kohtalokkaan olettamuksen: ristikko on luonteeltaan ja rakenteeltaan sellainen, että se vaatii enemmän tai vähemmän (ja mieluummin vähemmän) kittiä pysyäkseen tyylikkäästi kasassa.
Jos kitti on kotimainen avainlipputuote, niin johan ratkojien kelpaa! Kaikki laatijat eivät kuitenkaan tahdo tai voi hankkia sitä, joten avainlipputuotetta heikkolaatuisemman kitin käyttöohjeet tulisi vastakin julkaista kirjoissa ja kansissa - yksinomaan ratkojien palvelemiseksi.
18. Hui_hai16.1.2007 klo 22:26
Kyllä ainakin täällä on tullut niin monta ratkojaa (Minä mukaanlukien) kertomaan, että fakkisanat haittaavat heidän ratkontaelämystään, että tämän säikeen otsikko pitäisi muotoilla uudelleen. Kaikkia ratkojia fakkisanat eivät haittaa olisi oikeampi muoto.
19. JTak17.1.2007 klo 08:00
Löytyisi nyt edes se ensimmäinen, jota ne fakkisanat eivät haittaa.
20. Olavi Kivalo17.1.2007 klo 09:57
Tämän keskustelun suhteen se ensimmäinen on Ekin siteeraama henkilö. Unohtuiko otsikko? Kun maestro (tai maestrojen maestro, koska jälkikasvuakin on tuotettu) käynnistää keskustelun, on aihe varmaankin todellisuudesta.
21. JTak17.1.2007 klo 10:44
Ahaa, mulle tuli sellainen käsitys, että siteerattu henkilö olisi laatija.
22. Eki17.1.2007 klo 10:46
Siteerattu laatii ja ratkoo, siis joskus esitetyn teorian mukaan "ei aito ratkoja", vaikka enemmän hän lienee ratkoja kuin laatija.
23. JTak17.1.2007 klo 11:44
Eli oma lehmä on kuitenkin ojassa.
24. tonimikael17.1.2007 klo 14:12
Jtak, paremmin näin:Ojassa on kuitenkin oma lehmä. ;)
25. Hui_hai17.1.2007 klo 15:49
Pääasia ettei Oja ole omassa lehmässä eikun tällä palstallahan voi vierailla herkkiä ihmisiä. Enpäs sanokaan mitään;)
26. Rouva20.1.2007 klo 02:56
Viilari kirjoitti: "Toinen ,ehkä jopa suurempi haitta usein esiintyvien sanojen kohdalla on tautologisesti toistuvat vihjeet, esim Wirtanen-Atos.Ne tekevät pahimmillaan ratkonnasta todella tylsän tapahtuman."
Tuo on asia, josta kannattaa lähestyä kyllä ristikkotoimituksiakin!!! Itse teen muutamalla lehdelle ristikoita ja ekoja tekeleitä sain bumerangina takaisin siksi, että olin käyttänyt vähän erilaisempaa vihjettä kuin mitä ko. sanalle normaalisti käytetään. Eli kaikki ei ole kiinni laatijoistakaan. ;-)
27. hah23.1.2007 klo 23:02
ONSILO = KAAR, kun tuo senkin 76:nnen kerran täyttää ristikkoon, niin alkaa se jo pännimään. Varsinkin, kun ei tiedä mistä tai kenestä on edes kysymys.
28. hah24.1.2007 klo 18:57
Tosi jännä asia tuo, mihin arvon Rouva viittaa.Onko tosiaan ristisanojen laatimiseen/ratkontaan muotoutunut omat opinkappaleensa, jotka jotkut aiemmat laatijat ovat muotoilleet? Ja sitten vielä jotkut vaalivat omaa puritaanista "uskoa".
Esim. Kysymykseen Wirtanen tulee aina Atos, eikä ole olemassa muita Wirtasia kuin Atos. Jos joku laatija pistääkin siihen vaikkapa Toni, niin se on vastoin näitä opinkappaleita, joten tätä "vääräoppisuutta" vastaan pitää taistella.
Mihin ihmeeseen tämä perustuu? Siihenkö, että joku mummeli pistää lehdelle äkäisen hakkumakirjeen, kun joutui kerran käyttämään kumia, sillä onhan se kauheaa, kun pyyhekumi sattui kulumaan millin kymmenesosan varran.
Eihän tässä ole järkeä, nyt kyllä juksaatte. :D
29. iso S24.1.2007 klo 21:54
Wirtanen on hyvä esimerkki sekä jämähtäneisyydestä että sen syistä.Äärimmäisen harvoin laatija lähtee tavoittelemaan sitä että "nyt ristikkoon pitää saada Atos Wirtanen". Tähän päädytään siksi että ristikkoon tulee laadinnan sivutuotteena jompikumpi noista sanoista ja lähes aina se on Atos. Nyt sille pitäisi löytyä vihje.
Laatija ei siis lähde liikkeelle vihjeestä vaan ratkaisusanasta. Ei niin että "minulla on hyvä vihje, Wirtanen. Kummankohan ratkaisusanan laittaisin, Atos vai Toni?" Eivät ne ole laatijan kannalta vaihtoehtoja ilman laajaa ympäristön remonttia.
Jos ristikosta on tarkoitus tehdä visainen, ei ole mitään tarvetta käyttää nimivihjettä. Siihen voi kehittää jotain mielikuvituksellista, ei ole pakko käyttää edes ennestään tuttuja "peruttu taisto", "päätön miete" tai "taos mieheksi".
Helpossa ristikossa pitää käyttää pääosin helppoja suoria vihjeitä, esimerkiksi synonyymivihjeitä tai nimeen perustuvia. Niiden pitää myös mielellään olla helpohkosti tarkastettavissa, koska mikä tahansa asia voi olla joillekin ratkojille outo. Tässä viisas laatija ottaa huomioon lehden lukijakunnan enemmistön, vähemmistöä tarpeettomasti sorsimatta.
Niillä mummoilla on joko ratkontakokemukseen perustuva Atos Wirtanen -tietous, joku vanhahko tietosanakirja tai peräti nuoruudenaikainen muistikuva henkilöstä. Toni Wirtasesta heillä ei ole mitään näistä, siis jos samassa ristikossa olisi sekä sanat Atos että Toni ja laatija miettisi kumpaan laittaisi vihjeeksi Wirtanen vai laittaisiko kumpaankaan ja olisi päätynyt vihjaamaan Wirtanen => Toni.
Esimerkiksi Gummeruksen Tietojätti vuodelta 1983 tuntee Atos Wirtasen mutta ei Tonia, mikä ei liene mitenkään yllättävää. Lehtimies, kirjailija, kansanedustaja, sodanaikainen rauhanopposition jäsen.
Tonin vihjeeksi on helpommin tarjolla nimivaihtoehtoja kuin Atoksen, jolloin Wirtanen jää laatijan valintaseulassa usein toiseksi. Nieminen => Toni on lähes yhtä paljon käytössä kulunut kuin Wirtanen => Atos mutta ei visssiin ärsytä yhtä paljon kun kyseessä on tuoreempi henkilö ja edelleen kommentaattorina esillä?
On väitetty että ristikot ovat vanhojen sanojen ja henkilöiden museo ja jossain määrin näin on hyvä ollakin. Sanan ja selityksen pitää mielellään olla joko pitkällä aikavälillä arvonsa osoittanut tai voimakkaasti (etusivutasolla) juuri viime aikoina esillä, ettei kärttyisen kansan laajoja piirejä nosteta takajaloilleen "tuikituntemattomien" asioiden vuoksi.
Siksi useimpien ristikoiden sisällön valtaosan pitää pysyä vähän jälkijunassa. Yksittäiset pistot uudissanojen tai nykyilmiöiden suuntaan toimivat piristeinä vaarantamatta ratkaisun syntymistä.
En juksaa, tämä on yksi puoli totuudesta siinä kuin Atos Wirtasen harmittavuuskin.
30. Antti Viitamäki24.1.2007 klo 22:10
Juu se on mielenkiintoinen juttu tuo, että tosi monet ratkojat luulevat laadinnan lähtevän liikkeelle vihjeistä. He ikään kuin erityisemmin ajattelematta soveltavat mielikuvaan laatimisesta omaa mielikuvaansa ratkonnasta.Lukemattomat ihmiset, jotka ovat tavalla tai toisella saaneet kuulla minun laativan, ovat joskus puhkuneet minulle innoissaan: "Mulla on kuule tosi hyvä vihje!" He selittävät sen vihjeen, ja ratkaisusana on sitten jotain hyvin epämääräistä - aina heillä ei edes ole mitään ratkaisusanaa, olettavatpahan vain syystä tai toisesta että heidän vihjeensä olisi mainio lähtökohta laatimiselle - tai ikään kuin mille tahansa vihjeelle löytyisi automaattisesti paikka juuri siinä ristikossa mitä parhaillaan laadin.
Pitäisi vissiin joskus pistää heidät miettimään, että miten se kaikki oikein tapahtuu. :-)
31. hah24.1.2007 klo 22:52
Kyllä minä tuon tiesin, otin sen vain esimerkiksi.Pointti oli kuitenkin se, että onko tosiaankin olemassa jokin tuollainen jämähtänyt oppi, mistä esim. Rouva kertoi? Vihjeissä siis ei saisi olla vaihtelua!
32. Eki24.1.2007 klo 23:04
Osa ristikkolehdistä esittää sen "pääsyvaatimuksena". Tämän tarinan pitäisi olla tosi, mutta henkilökohtaisesti en tuon asian eteen ole joutunut.
33. iso S25.1.2007 klo 08:08
Siinä vaikuttanee taustalla toinen näkökulmajuttu: mikä on ristikon perimmäinen luonne ja tarkoitus? Onko kyseessä tietokilpailu vai hoksaamistehtävä? Jos pitää ristikkoa tietokilpailuna, on luonnollista että tiettyyn kysymykseen saa olla vain yksi oikea vastaus. Jos esimerkiksi kysytään mikä on Suomen pääkaupunki niin vastaus oikea vastaus muuttuu harvoin.Pitkällä tähtäyksellä tuosta lähestymistavasta on kustantajan ja/tai laatijan kannalta se etu että ristikon vihjeittäminen voidaan koneellistaa kokonaan tai ainakin suurelta osin. Kerätään yleisimmät ratkaisusanat ja niiden oikeat vihjeet ja sitten kone lätkäisee kullekin ristikon sanalle sen ainoan oikean kysymyksen. Hieman suuremmalla työllä ja hienommalla ohjelmalla voi kerätä samalle sanalle useita vihjeitä, mahdollisesti vaikeusasteen mukaan luokiteltuna ja suositeltavuudella painotettuna. Sitten väännetään säädin asentoon Pehmis/Keskis/Kovis ja kone arpoo vihjeet niin että sanalle Wirtanen tulee vihjeeksi kahdeksan kertaa kymmenestä Atos ja kaksi kertaa Toni.
Siihen jää vielä näppituntuman mentävä aukko. Ihmisvihjeittäjä voi hienosäätää vihjeiden valintaa niin että samantyyppisiä vihjeitä ei tule liikaa ja aluekohtaisesti kokonaisvaikeusaste pysyy halutulla tasolla.
Jos vihjeet todella standardoitaisiin siten että päästäisiin sataprosenttiseen yksikäsitteisyyteen (tietystä vihjeestä aina sama ratkaisu) niin koko homma voitaisiin koneellistaa. Yksi aparaatti laatii, toinen vihjeittää ja kolmas ratkaisee. Ihminen seuraa katseella ja nauttii sen minkä ehtii ja pystyy.
34. hah25.1.2007 klo 09:32
Tuota ideaa voi kehittää edelleen. Koneellistetaan koko ristikon laadinta, kuten sudokujen valmistuksessa on tehty. :)Syötetään ohjelmalle vain valmis pohja, mihin tietokone täyttää valmiiksi sanat annetusta tiedostosta, johon on kerätty muutama sata suomen kielen sanaa.
Sitten kone valitsee sopivat vihjesanat toisesta tiedostosta, ja tulostaa valmiin ristikon suoraan vaikkapa web-sivulle.
Ohjelma on ihan mahdollista tehdä, pitää vain keksiä siihen hyvä algoritmi.
Pitänee tuota miettiä, sillä voi tienata hyvin rahaa. :D
35. Eki25.1.2007 klo 10:09
Amerikassa ollessa -88 tai -92 tuli pientä selvyyttä paikallisiin kuvioihin. Siellä oli noussut uusi aalto vanhan ja tylsän tilalle. Eräissä suurissakin sanomalehdissä oli pakkopullaa eli ajantappoa, siis kehnolle pohjalle koneen laatimat sanat ja arpomat vihjeet, juuri yllä kuvattuun tapaan. Siellähän vanhanaikaiseen höyryristikkoon ohjelman viritys on helppoa, vaatii vain aikaa ja vaivaa. Vastapainoksi esim. New York Times palkkasi sittemmin puhekumppanini Will Shortzin ristikkotoimittajaksi. Hän valitsee yksitellen ja harkiten ihmisten tekemistä ristikoista mielenkiintoisimmat ja julkaisee ne tietyllä systeemillä.
36. hah25.1.2007 klo 13:00
Mitä vielä! Jos täällä Suomessa tylsät kaavamaisesti tehdyt ristisanat ( joita ovat useat lehdet pullollaan) vetävät ratkojia, niin sillä ohjelmalla tämän perusteella voisi olla tulevaisuutta. Virittelee vain ohjelman tarpeeksi hyvään kuntoon.
37. pösilö28.1.2007 klo 09:45
Minulle oli yllätys,ettei Antin mielestä ristikon laatiminen voi lähteä vihjeistä. Eivätkö kaikki teemaristikot (esim. Pihlajamäki,Vuokila) joissa osa ratkaisusanoista perustuu pääkuvaan, olekaan vihjelähtöisiä? Eli vihje on valmiina, sitten keksitään niihin sopivat ratkaisusanat jotka lopuksi koetetaan ommella kudokseen.
38. iso S28.1.2007 klo 17:55
Jos asian näkee noin että teemaristikko on sellainen missä osa ratkaisusanoista perustuu pääkuvaan niin silloinhan useimmat ristikot ovat teemaristikoita.Minusta ristikko on teemaristikko silloin jos sen sanastoon pyritään uittamaan mahdollisimman monta teemaan liittyvä sanaa, joissakin tapauksissa kaikki aiheeseen liittyvät sanat. Teemana voi olla vaikkapa Suomen presidenttien sukunimet, jolloin aihe on tarkkaan rajattu ja määrältään kohtuullinen, jolloin teeman toteutus tuntuisi lässähtäneeltä mikäli yksikin jäisi pois. Tällaisessa teemaristikossa ei välttämättä ole pääkuvaa ollenkaan tai pääkuvasta voi lähteä jokin lause mikä kuvaa teemaa, ja varsinaiset teemasanat ovat siellä täällä.
Jos teemaristikko on kuvaamani kaltainen niin kumpi on ensin: muna vai kana, ratkaisusanat vai vihjeet? Ensin keksitään teema, sitten sijoitellaan ratkaisusanat ja lopuksi mietitään pannaanko vihjeeksi etunimi, järjestysnumero, virka-aika vai jotakin muuta. Toki tämän voi päättää etukäteenkin mutta se ei ole välttämätöntä.
Jos teemana on vaikkapa kalalajit niin silloin tietenkin voi käyttää tekniikkaa mikä ei muistaakseni ole Pihlajamäelle vieras: pääkuvaan tai marginaaliin pannaan selitys "tähdellä merkittyjen ruutujen ratkaisuksi tulee kalalaji". Silloin vihjeet on "päätetty ensin" ja on samantekevää vihjeiden kannalta kuinka monta kalalajia onnistuu ristikkoon tunkemaan. Jos sen sijaan päättäisi käyttää vihjeenä kalojen tieteellisiä nimiä niin olisi varsin hyödytöntä kasata vihjeitä etukäteen. Kalalajeja on niin paljon ettei niitä kaikkia voi mitenkään sulloa yhteen ristikkoon. Käsiä on turha sitoa etukäteen tiettyihin lajeihin. Niitä voi valita liikaa jolloin laatiminen ei onnistu kohtuullisilla muilla sanoilla (pitää tinkiä, lähtökohtana olleitä vihjeitä menee hukkaan) tai sitten onnekkaasti avautuu tilaisuus ottaa mukaan sellaisia mitä ei ollut etukäteen suunnitellut (etukäteen valitut vihjeet eivät riitä).
Tavanomaisessa ristikossa on mielestäni joskus vaikea ja tarpeetontakin hahmottaa kumpi tulee ensin, pääkuva vai siitä lähtevät sanat tai lauseet. Jos laadinta lähtee liikkeelle jostakin valmiista (valo)kuvasta niin silloin vihje on tietyssä mielessä ensin mutta siltikään ei vielä ole varmaa mitä kuvan elementtejä tullaan ratkaisussa käyttämään.
Jos pääkuva on piirretty niin silloin luullakseni suhteellisen tyypillinen järjestys on tämä:
- keksitään jokin aihe yleisellä tasolla (kuvan pääosat hahmottuvat mieleen)
- muotoillaan päälauseet niin että ne liittyvät aiheeseen ja istuvat halutulla tavalla ristikkoon
- viimeistellään kuva niin että se tukee päälauseita eikä siinä ole ei-haluttuja harhautuksia (lauseisiin liittymättömiä osia)
Pääkuvaan liittyvät sanat ovat joka tapauksessa erityisasemassa. Valtaosa ristikon sanoista ei kuitenkaan liity pääkuvaan ja niiden osalta tilanne on selvä: ensin tulee sana ja sitten tehdään vihje. Aika outo fakiiri on sellainen laatija joka toimii toisinpäin.
KOMMENTOI