KESKUSTELUT > RISTIKOT > LUOVUUS
2977. Luovuus
Eki1.10.2006 klo 21:57
Luova luokka -ohjelmassa Jyrki Sukula sanoi, että yksi suurimmista luovuuden esteistä on epäonnistumisen pelko.Hän kertoi, että hänet palkattiin HK-Ruokataloon, jotta hän tekisi kaiken hieman toisin kuin ennen. (No mutta herranjestas, mehän haluamme maksalaatikkomme juuri sellaisena kuin ennenkin! kirj. huom.)
Ohjelmassa tuli monia muitakin hyviä pointteja luovuudesta, ei ehkä mitään uutta, mutta muutama minuutti painavaa asiaa.
2. Eki1.10.2006 klo 22:02
Vielä Sukulalta: "Suomalaisten ongelma on, että kun niitä kehutaan, ne luulevat oikeasti olevansa hyviä... ja silloin on jo paskat housussa."
3. Jaska1.10.2006 klo 22:36
Täytynee sitten ruveta haukkumaan tasapuolisesti kaikkia laatijoita, jottei heidän tarvi päntiönnään kalsareita vaihtaa...
4. tonimikael1.10.2006 klo 22:42
Mulla onkin kurahousut! ;)
5. Eki1.10.2006 klo 23:01
Kymmenen uutisissa elokuvasäveltäjä Michael Nyman kertoi juuri jotain tämänsuuntaista: "Mitä kokeneempi ja maineikkaampi minusta tulee, sitä vähemmän minulla on mahdollisuuksia olla yksilöllinen. Urani alkuvaiheessa, kun kukaan ei tuntenut minua, olin täysin vapaa. Mutta niin elämässä näyttää käyvän."
6. RA1.10.2006 klo 23:06
Luovuus on mielenkiintoinen asia. Jo se, mikä on luovaa, voidaan määritellä tai ajatella loputtoman erilaisilla tavoilla - ja nämä (mielessä olevat) määrittelyt vaikuttavat siihen, kuinka helppoa on olla luova.Esim., jos ajattelen, että luovuutta on vain kaikki *täysin ja ehdottomasti uusi ja erilainen*, ei ole kauhean helppo olla luova. Ajatukset menevät helposti lukkoon tai jonnekin käyttökelvottomille teille. Mitäpä ei tässä maailmassa jo olisi esitetty - ainakin läheltä liippaavassa muodossa!
Toisaalta, jos jo etukäteen ajattelen, että luovuutta ovat pienet kehitysideat, saatan sulkea oman luovan prosessini.
Tulee mieleen, että noin ylipäätään (ainakaan) sitä EI kannata ajatella, mitä luovuus on. :-)
---
Kiva ajatus luovuuden mahdollisuuksista ja/tai sen ehkäisemisestä syntyy miettimällä HAASTEEN (kysymyksen, tehtävän, ratkaistavan asian tms.) ja omien TAITOJEN välistä suhdetta.
Kun koettu haaste on (liian) suuri, mutta nykytaidot vähäiset, syntyy usein vain ahdistusta. Kun koettu haaste on vähäinen ja nykytaidot hyvät, syntyy usein vain pitkästymistä ja rutiinisuorituksia.
Sen sijaan vähäisiksi koetuilla haasteilla ja vähäisillä taidoilla JA suurilla haasteilla ja hyvillä taidoilla luovuus on todennäköisempää.
Vaikka sekä haasteilla että taidoilla on kynnys"arvonsa" (joku tehtävä vain kerta kaikkiaan on liikaa verrattuna siihen mitä tiedän ja osaan), molemmat ovat pitkälti myös ajattelutapa- tai asennekysymyksiä. - Tuttavani kertoi ratkaisseensa erään tehtävän todella nopeasti, koska myöhästyttyään aloituksesta ei ollut kuullut, kuinka vaikeasta tehtävästä oli kysymys.
[Loin tämän kommentin pelkäämättä epäonnistumista ja tietäen, että tässä(kin) asiassa on monta puolta. Tulkoon ne päivien mittaan esiin.]
[[Kuten on jo näköjään tullutkin. Sen jälkeen kun aloitin tuon tekstin kirjoittamisen :-) ]]
7. kp2.10.2006 klo 08:23
Eki"Hän kertoi, että hänet palkattiin HK-Ruokataloon, jotta hän tekisi kaiken hieman toisin kuin ennen. (No mutta herranjestas, mehän haluamme maksalaatikkomme juuri sellaisena kuin ennenkin! kirj. huom.)"
-Jos tuo muutetaan niin, että ruoka on ristikko.
Niin etkö Eki juuri jonkun laatijan haaveet (paremmasta)ristikosta tyrmännyt?
8. Eki2.10.2006 klo 08:50
Käännetään mieluummin niin, että HK-Ruokatalo on uutta ristikkolehteä perustava ristikkofirma.
9. kp2.10.2006 klo 08:54
EkiEi minusta muuttunut miksikään.
Nyt on laatija firma. Jos se haaveilee jostain paremmasta.
Vastaus on herranjestas, mehän haluamme ristikkomme
juuri sellaisena kuin ennenkin...
10. kp2.10.2006 klo 08:57
-Tai oikeammin kun katson, niin uusi ristikkolehti.(Mutta, kuitenkin jonkun firman).
11. Jukkis2.10.2006 klo 08:59
kp, opi uusi asia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia
12. Eki2.10.2006 klo 09:00
Muutetaanpa nyt niin, että kirj. huom. on ristikkolehtifirman KUVITTELEMAN asiakkaan mielipide.
13. Eki2.10.2006 klo 09:16
Jos Michael Nymanilta uran edistyessä musiikkia tilaava elokuvayhtiö muutetaan ristikkolehtifirmaksi, se tilaa esim. seuraavasti:"Tee just semmoista kuin oot tehnyt ennenkin!"
"Käytä aina samoja vihjeitä!"
"Käytä vain sellaisia sanoja, joita olet nähnyt ristikoissa ennenkin!"
Michael Nyman on maailman parhaita elokuvasäveltäjiä/ristikonlaatijoita. Hänen luovuutensa on nyt kahlittu täydellisesti. Syntyykö hyvää jälkeä? Onko hän maailman parhaita vielä muutaman vuoden kuluttua?
14. kp2.10.2006 klo 09:16
Ei se minusta vieläkään miksikään muuttunut.Ristkkofirma perustaa uuden lehden. Vähän toisenlaisen,kuin
aikaisemmat. Ja asiakas/ratkoja antaa palautetta:
Herranjestas..... jne....
Hänhän tyrmää tuon uuden julkaisun.
No, ei uuden julkaisun uudella ajattelutavalla ole mitenkään
helppo homma. -Siina on suuri riski, että jää yhteen numeroon...
15. kp2.10.2006 klo 09:22
Lähettäjä: Jukkis 2.10.2006 klo 08:59kp, opi uusi asia
-Tätähän minä teen kaiken aikaa...
16. kp2.10.2006 klo 09:22
.... Kari Päivärinnan kanssa...
17. Eki2.10.2006 klo 09:27
Kerjään Jukkikselta toista linkkiä.
18. Eki2.10.2006 klo 09:31
Piti olla: Kerjäät...
19. Eki2.10.2006 klo 09:50
Mutta asiaan taas mennäksemme. Otin nuo luovuuden monnetit esiin sen takia, että hyvin ne istuvat ristikkomaailmaankin. Kirj. huom. oli tosiaan luovuutta pahimmin kahlitseva voima.
20. Eki2.10.2006 klo 09:50
Voi hitsin hitsi: monnetit = kommentit
21. tero2.10.2006 klo 11:01
Ristikkolehdethän elävät juuri luovuuden puutteesta. Kun en keksi mitään parempaakaan tekemistä, kun on tylsää, ostan ristikkolehden. Mieluiten helpon (juuri sen saman maksalaatikon), ja ratkon ne samat atat. Joku muu on ollut luova minun puolestani ja minä vain nautin elämästä hörppäämällä kupin kahvia ja täyttämällä lehden kannesta kanteen.Jos olisin luova, en tyytyisi pohtimaan mitä joku muu on keksinyt ansaksi itselleni, vaan loisin jotain uutta itse.
Vai olenko hakoteillä...vaatiiko luovuus aktiivisuutta?
22. Jaska2.10.2006 klo 11:07
Harald Hirmuinen, tuo vaaroja kaihtamaton urhea viikinki, miehinen miesten mies, INHOAA maksalaatikkoa.
23. kp2.10.2006 klo 11:19
teroTietysti kaikkein luovinta ja itselleen elämyksiä tuottavaa on,
että itse omilla käsillään saa jotain aikaan.
-Mutta paremman puutteessa pitää tyytyä jonkin muun tekekemisiin. Esim. ristikkoon. Ei luovuus vaadi aktiivisuutta,
vaan sen toteuttaminen. (Rakennuspiirtäjä voi olla luova
piirustuksen äärellä. Mutta jotkut toiset tekevät talon).
24. Sakke2.10.2006 klo 11:22
Siitä rakennuspiirtäjien "luovuudesta" pääsee aina välillä "nauttimaan" - järkkyjä rytöjä sitä taiteen nimissä pystytetäänkin. Siinä saa rakennusmies olla aivot narikassa, että suostuu tekemään.
25. Eki2.10.2006 klo 12:38
Kahlehdinnat ovat kuitenkin kaksijakoinen asia. Kun useimmiten saa vapaat kädet, on joskus mukava pyrkiä toteuttamaan vaativan tilaajan toiveet.Esim. Madam-lehden (entinen Madame) muuttaessa vastikään tyyliä ja nimeäkin (uusi nimi jade) tuli paljonkin vaatimuksia ristikolle. Ensin haettiin sopiva fontti. Sitten sovittiin valokuvien luonteesta ja värimaailmojen rajoista. Monia muitakin pieniä pyyntöjä oli. Välillä vähän manaillen (valittu fontti on työläs sijoittaa ruutuun) suhtauduin ja suhtaudun työhön kuitenkin niin, että tilaajan toiveet pitää pyrkiä tyydyttämään. On tapauksia, joissa ne ovat liian suuret. Jadesta ei ole enää tullut uusia pyyntöjä, vaikka ihan mielelläni niitä edelleen ottaisin, jos toimituksessa rehellisesti jotain muutosta haluttaisiin.
26. tero2.10.2006 klo 13:00
Niin, luovuutta on keksiä uutta, luovuutta on myös yrittää käytännössä toteuttaa niitä huimia pyyntöjä mitä joku luovuudessaan keksii. Pätee myös tuohon rakennusmiehiin ja rakennuspiirustuksiin. Yleensä kuitenkaan kirvesmiehen aktiivinen luovuus ei saa kiitosta kun tulee jatkaneeksi puuttuvaa höyrynsulkumuovia aluskatteella ja päin vastoin. (kyllä, on kokemusta). Talon asukkaan luovuutta on yrittää keksiä miten voi asua talossa, jossa sähköjohdot ja antennijohdot on vedetty samaan putkeen.
27. kp2.10.2006 klo 14:15
Luovuus sai hieman kolhuja.Ristikon teko ei enää ole luovuutta, vaan toistotyötä.
Jos uskoo radiota....
28. Eki2.10.2006 klo 14:29
Radion uskottavuus sai parantumattoman kolhun Molotovin myötä.Ristikon teosta (laadinta vai ratkonta???) olemme saaneet kahdenlaista informaatiota: uuttaa luovaa tai vanhan toistoa TAI ajantappoa tai innostava harrastus.
29. Taata2.10.2006 klo 15:08
Tero puhuu asiaa. Sähköjohtoja ja antennijohtoja ei saisivetää samaan putkeen ja hyllyyn liian lähelle toisiaan. Tästä
aiheutuu mm. että laajakaista pätkii ja joudutaan vetämään
käytävästä huoneistoon uusi johto toimivan yhteyden ai-
kaan saamiseksi. Tässä on ollut omakohtainen esimerkki
tästä tapauksesta. Siis kun asunnon verkkoa kuormitetaan
laittamalla esim. pesukone tai astianpesukone päälle sekä
käytettäessä valokatkaisimia voi laajakaista pätkiä niin,
että käytöstä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Puhun nyt
virastotalosta asuintaloksi saneeratusta rakennuksesta,
mutta on muitakin esimerkkejä.
30. RA2.10.2006 klo 18:48
Eki 1.10.2006 klo 22:02: Vielä Sukulalta: "Suomalaisten ongelma on, että kun niitä kehutaan, ne luulevat oikeasti olevansa hyviä... ja silloin on jo paskat housussa."Jyrki on tainnut olla (taas :-) vauhdissa. En usko, että tuo olisi mitenkään erityisesti suomalaisten ongelma tai että kehuminen / myönteinen palaute ylipäätään vaikuttaisi luovuuteen noin. Eli jos ohjelmaa näkemättä oikein tuon sitaatin tulkitsin, niin jotenkin kielteisesti suhteessa luovuuteen.
Laatija, joka HALUAA olla luova ja keksiä, kehitellä uusia ideoita ristikkoihinsa, luultavasti saa kehuista vain lisää motivaatiota ja vahvistusta jatkaa valitsemallaan tyylillä. Koska HALU olla luova liittyy nimenomaan - pieniin tai isoihin -uusiin ajatuksiin ja toteutuksiin, ei kehut varsin tod.näk. saa häntä toistamaan sitä, mistä kehut tuli. Ainakaan loputtomiin.
Ratkoja, joka HALUAA ratkonnan olevan oman ajattelun ja kielentajun kannalta luova hetki, hakee tietysti ristikoita, jotka tällaisia hetkiä pystyvät tarjoamaan.
31. [ra]2.10.2006 klo 19:38
[Anteeksi, taisin sotkea rakennusteknisen keskustelunne.]
32. Libero2.10.2006 klo 23:45
Näkemättä ohjelmaa tuumin tuosta RA:n nappaamasta sitaatista aika lailla samansuuntaisesti. Itse ryhdyin pyörittelemään erikseen lausetta: "- - ne luulevat oikeasti olevansa hyviä..."Luovat ihmiset eivät ymmärtääkseni luule mitään itsestään, vaan he kaikessa herkkyydessään tietävät kyllä, milloin tekevät hyvin ja milloin huonosti. Se, että luovuus kukoistaa, tuskin riippuu mistään ulkonaisesta, kuten kehujen määrästä tai laadusta.
Niin kuin tero kirjoittaa, luovia ratkaisuja ja luovaa jälkeä syntyy hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Tästä esimerkkeinä ovat käsityöammattilaiset ja muun muassa Jyrki Sukula. Takerrun seuraavaksi siihen, että Sukulalle epäonnistumisen pelko on luovuuden suurimpia esteitä. Kuitenkin samainen pelko on myös luovuuden mahtavimpia käyttövoimia.
Luovuus on syntymälahja. Epäonnistumisen pelko taas on kasvatuksen ja omakohtaisten kielteisten kokemusten tuotos. On onnetonta, jos luovalta ihmiseltä jää lahja käyttämättä ja pelko voittamatta. Pelko jäytää luovuutta ja ryhtyy mielellään isännöimään, mutta kerta toisensa jälkeen voitettuna se alkaa palvella alkuperäistä hyvää. Ei pelon tarvitse olla niin kohtalokasta kuin miltä se äkkipäätä kuulostaa. Onhan pelko toisinaan tarpeellinen suoja.
"Tee kaikki hieman toisin kuin ennen" on kiehtova lause. "Ennen" tarkoittaa käytännössä ehkä aikaa 10 vuotta sitten eikä sata vuotta taaksepäin. Uuden luominen merkitsee joskus palaamista vanhaan ja uusien sovellusten luomista vanhasta. Tästä on merkkejä kaikkialla. Mielestäni myös toistamista vaativa luova työ on luovaa, vaikkei joka hetki syntyisikään huimia uudennoksia.
Kun ristikonlaatijalla ja -kuvittajalla on luomiskykyä ja -voimaa, sitä ei voi olla noteeraamatta: on leikkiä, rutiinia ja myös luomisen tuskaa, otaksun. Ratkojana annan itselleni luvan nauttia laatijan luovuudesta. Sitä vastoin kovin luova ratkonta johtaa ainakin minut turhan helposti umpikujaan. Koetankin ratkoa ristikoita mahdollisimman epäluovasti eli jalat maassa ja järki päässä. :)
33. RA3.10.2006 klo 00:42
Libero, luin tuon yllä olevan juttusi (vain!) kahdesti. Voi olla etten ymmärtänyt siltikään kaikkea, mitä olet sanomassa. Ja nytkin tartun vain yhteen lauseeseesi:Mielestäni luovuus ei "takuulla" ole mikään "syntymälahja"! Ehdottomasti ei. Eikä juuri missään tapauksessa (suljetaan pois syvästi kehitysvammaiset yms.)
Tarkoitan "syntymälahja" siinä mielessä, että joillakin SE kyky / mahdollisuus luovuuteen on ja joillakin ei ikään kuin syntymässä saatuna kuin kiharatukkaisuus.
Kaikki suht. terveet ihmiset osaavat ajatella asioita monelta kantilta ja olla luovia. Jos haluavat olla. Jotkut ihmiset vain sulkevat tämän ajattelutavan pois - syystä tai toisesta.
Syy voi olla ulkoapäin tullut vaatimus tai oma käsitys;
Mm. kp on sanonut, että kyllähän sitä tekisi vaikka mitä, mutta kun ulkoapäin on "pantu puihin" - ei saa olla luova.
34. Hui_hai3.10.2006 klo 07:40
Olenpas samaa mieltä molempien edellä olevien kirjoittajien kanssa:DLuovuus on syntymälahja. Kaikki saavat sitä aimo annoksen syntyessään. Kukaan ei kuitenkaan synny luovana nerona ja kukaan ei ole toivoton tapaus. Kykyä ajatella luovasti voi harjoitella ihan siinä missä lannan luontiakin. Luovin ajattelija ei välttämättä ole saaristossa purjehtija, mutta hänellä voi olla luovia kavereita mukanaan.
Omasta kokemuksestani arvioisin, että yhtä hyvää luovaa ideaa kohti tarvitsen noin kaksikymmentä surkeaa räpöstystä. Tämä tarkoittaa, että yrittäessäni luoda jotain omaperäistä, suurin osa tuotoksesta on silkkaa roskaa. Tämä 95% roskaa estää aika tehokkaasti luulemasta omasta itsestään liikoja. Mutta se 5% saa aikaan silti riittävästi hyvää mieltä, että jaksan yrittää olla luova. Ja tässä tarkoitan ihan jokapäiväistä arjen luovuutta, en suurta taiteellista tai artistista luovuutta.
35. ?3.10.2006 klo 09:05
Kuka tai mikä määrittelee mikä on luovuutta ja mikä roskaa? Esimerkiksi Kiasmasta voisi monen mielestä kärrätä osan luomuksista suoraan kaatopaikalle, mutta jonkun toisen mielestä ne ovat suurta taidetta.(Enkä sitten ole kahlannut läpi noita kaikkia luovia tekstejänne, joista osa tietysti on roskaa, joten aihe saattaa olla jo käsitelty tältäkin kantilta.)
36. Eki3.10.2006 klo 09:38
Tämä aihe puhuttaa oikein mukavasti, olipa teksti sitten roskaa tai ei.Muistan taannoin aika paljon järkyttyneeni, kun ensimmäistä kertaa kuulin laatijan kertovan sellaisesta ristikkolehtifirman pyynnöstä, että vaaditaan käyttämään vain niitä tuttuja sanoja ja vihjeitä.
Tajusin kyllä, että pakko sellaisille ristikoille on olla tilaus, jos sellaisia pyydetään. Pyynnössä on kyllä varmaan "lyhyestä virsi kaunis"-meininkiä ja varmuuden maksimointia.
Yksi tällaisen vaatimuksen esittänyt firma mainitsi myös pari sanaa, joita ei missään tapauksessa saa käyttää. Ne eivät suinkaan olleet ATAIR ja ITAKA, joiden nämä kirjoitustavat on kyseenalaistettu, niitä kyllä löytyy noistakin lehdistä, ne kielletyt olivat suomenkielisten sanojen oikein muodostettuja mutta Nykäsestä ihan sellaisenaan löytymättömiä muotoja.
Tässä pyynnössä on varmuuden maksimointia siten, että laatija kuitenkin paljon tehdessään tai tehtyään varmaan haluaa kokeilla rajoja. Mahdollisuus tähän evätään heti kättelyssä.
Luovuus parhaimmillaan ei tarkoita esim. vaikeaselkoisuutta. Luovasti ajatteleva laatija osaa tehdä ristikoita tavalliselle ihmiselle, myös aloittelijalle. Luovan ihmisen luoma ristikko ei yleensä ole sama asia kuin outo ristikko. Luovan laatijan ristikot ovat (sopivasti) erilaisia keskenään, että niitä voisi julkaista vaikka kirjoina.
Laatijan on kyllä hyvä tuntea omat rajansa. Jos lähtee luomaan sellaista, mihin ei ole kokemusta tai rahkeita, syntyy kyllä outo ristikko. Jos laatija saa tässä muutaman kerran erehtyä ja ottaa opiksi, outous voi hälvetä.
Jos ja kun on olemassa lehtiä, joilla on tällainen periaate, olisihan se hienoa, jos se näkyisi jo kannessa. Itse olen joskus Mustan Pelikaanin kanteen pannut tekstin "Sopii aloittelijallekin!". Se ainakin on vastalause noille jo ennalta tutulle sanastolle perustuville lehdille.
Mutta ei mikään lehti tietenkään täydellinen ole. lehti koostuu enemmän tai vähemmän luovien laatijoiden ristikoista. Eikä se luovuus laatijalle ainut ja autuaaksi tekevä avu ole.
37. Hah3.10.2006 klo 14:32
Eikös kunnon ristisanassa kuulu olla joku kysymyksiä herättävä sana? Antaa lisää väriä tehtävään. :DItsekin kun aloin tässä laatia Ruutukolmion ristisanakilpaan ristisanaa, niin sain sanan KANTASIKAPORSAAT. Eikö se ole ihan oikea sana? Muinaisia possuja vai mitä...
38. Libero3.10.2006 klo 15:47
RA 3.10.2006 klo 00.42:Luin kirjoitukseni läpi ja ymmärsin oikein hyvin, mitä olin sanomassa. :)
Minulla on avara ihmiskuva, enkä mielestäni sulkenut ketään tämän syntymälahjan ulkopuolelle. Päinvastoin. Murehdinhan juuri sitä, että kaikki luovat ihmiset eivät saa koskaan mahdollisuutta osoittaa (rakentavasti) luovuuttaan, joka tavallisesti tuottaa suurta mielihyvää. Hui_hai kirjoitti mukavasti "viiden prosentin mielihyvästä".
Jos luovuus ei ole syntymälahja, niin kuinka tämä ominaisuus sitten ihmiseen oikein tulee?! Synnynnäisiä ominaisuuksia kai on muitakin kuin kiharatukkaisuus, vinosilmäisyys ja sen sellaiset ulkonäköön liittyvät piirteet. Kyllä siinä paketissa, joka muutaman kilon painoisena näkee päivänvalon, on jo tullessaan myös henkisiä ominaisuuksia ja kykyjä. Ne sitten kehittyvät ja tulevat käyttöön, mikäli elämä on suopea. Kiharatukkaiset koettavat oikoa hiuksiaan ja vinosilmäiset silmiään - sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.
Nimimerkki ? viittaa kuvataiteeseen. Ehkä roskataideteoksessakin on taustalla taiteilijan luomisprosessi. Siinä mielessä roskataideteos on luovuuden hedelmä. Kun joskus katselin taidenäyttelyssä ranskalaisen taiteilijan Suomeen tuomia viikattuja pöytäliinoja ja vanuatulaisen taiteilijan esille asettamia keittiön yleiskonetta ja sitruunapuristinta, mietin luovuuden rajattomuutta. Monet muut kunnon taideteokset ovat unohtuneet mutta nämä kaksi eivät ole, koska ne jäivät rassaamaan.
39. RA3.10.2006 klo 16:49
OK, Libero. Ymmärsin syntymälahja-sanan ja lauseen "On onnetonta, jos luovalta ihmiseltä jää lahja käyttämättä..." liian kapeasti. Olisi pitänyt ajatella vähän luovemmin. :-)
40. Eki3.10.2006 klo 17:25
Tähdet kertovat -sarjassa haastateltiin Hugh Grantia. James Lipton kysyi, mitä Hugh toivoo ohjaajalta.- Imartelua. "Mahtavaa! Loistavaa! Tulipa hienoa jälkeä!"
Mitä Hugh ei toivo ohjaajalta?
- Liikaa ohjeita.
41. Taata3.10.2006 klo 18:48
Minä tykkäsin tuosta "Katkerasta kuusta". Minusta ei tämämies ole hassumpi valkokankaalla, mutta muuten voisin lau-
sua moitteensanoja opiksi ja ojennukseksi, mutta en ilkeä-
mielisesti.
42. corona3.10.2006 klo 22:42
Eräänlaista luovuutta on uusien ammattien keksiminen: esimerkkinä olkoon HOPOTTAJAT.HOPOTTAJA: mainostaa tuotteita esim. internetin keskustelupalstoilla ilman rahallista korvausta, saaden palkakseen mainostamaansa tuotteeseen liittyvää materiaalia tai muuta mukavaa.
Muutamia mielikuvitustaan käyttäviä persoonia:
lapset
lapsenmieliset
positiivisesti ajattelevat
maailmanparantajat
keksijät
luovan ajattelun -kurssin vetäjät
filosofit
vapaa-ajattelijat
minä ja Jari Sarasvuo (en tykkää tyypistä: JS = feikki)
Luovuuden näyttö: Viktor Franklinin selviytyminen keskitysleiriltä.
43. Eki4.10.2006 klo 10:39
Luova luokka -ohjelmassa professori Jari Uusikylä Helsingin yliopistosta : "Pahinta mitä organisaatiossa voidaan tehdä, on antaa suunta, jonne sitten mennään yhdessä luomaan vuodeksi tai pariksi, ja kun sitten olla melkein huipulla, sanotaan, että tämä olikin aivan väärä vuori.""Uusikylä myös: "Jos organisaatiossa on jo valmiiksi sellainen konflikti, että ihmiset eivät pidä toisistaan, on virhe viedä sinne vielä luova konflikti, koska silloin murtuu se koko systeemi."
Uusikylä vielä: "Luovuus tapetaan organisaatiossa, kuten missä tahansa - tutkimuksen mukaan myös mm. kouluissa ja kodeissa - siten, että ei anneta ihmisten vapaasti tehdä asioita omalla tavalla, yrittää uudella tavalla."
44. Jukkis4.10.2006 klo 10:42
Ettei olis kuitenkin ollut Kari Uusikylä?
45. Eki4.10.2006 klo 10:55
Pirskatti, huti strategisessa paikassa.
46. iso S4.10.2006 klo 11:47
Luovaa etunimenkäyttöä :-)Sillä luovuuskurssilla miltä aikoinaan vältyin aloitettiin niin että porukka meni lattialle selälleen ja päästeli vapaavalintaisia ääniä. Tämä epäilemättä paransi huomattavasti luovuutta työtehtävissä.
Luovuustestinä piti kirjoittaa 20 K:lla alkavaa paikkakunnan nimeä. Siitä tuli nuhteita jos epäröimättä kirjoitti 20 K:lla alkavaa kotimaista paikkakuntaa. Se osoitti rajoittuneisuutta ja henkisiä luovuuden esteitä. Olisi pitänyt ymmärtää kirjoittaa mukaan vaikkapa Kairo (vaikka se onkin vain nimen suomalainen versio) tai K... mikä on pikkukylä Saksassa (tuttu Hesarin ristikosta).
Luultavasti parhaat pisteet olisi saanut jos olisi kirjoittanut luovasti 20 kertaa Kent koska vain rajoittunut mieli asettaa omasta päästään ehdon että pitää kirjoittaa eri paikkakuntia.
Olisikohan mennyt liian luovaksi kirjoittaa Klontoo, Kpariisi, ...? Miksi pitäisi rajoittua kirjoittamaan nimet sillä tavalla kuin luovuusvajeesta kärsivät?
Miksi kirjoittaa 20 nimeä jos 16:n jälkeen alkaa kyllästyttää? Voisihan luovasti väittää että lukujärjestelmää ei määritelty. Kahdeksanjärjestelmän 20 on yhtä paljon kuin kymmenjärjestelmän 16.
Sen verran voisi nähdä vaivaa että laittaisi tehtävän minkä ratkaisemisessa luova ajattelu on välttämätöntä, parantaa lopputulosta, nopeuttaa siihen pääsemistä tai tekee työn mielekkäämmäksi ilman että tulos ja nopeus kärsivät.
47. Juhani Heino4.10.2006 klo 21:31
coronan jutusta tuli mieleen että joku voisi olla kiinnostunut:http://en.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl
Suomalainen versio oli kovin lyhyt, siksi laitoin tämän.
48. Libero4.10.2006 klo 23:28
Eki 4.10.2006 klo 10.39:"Uusikylä vielä: 'Luovuus tapetaan organisaatiossa, kuten missä tahansa - tutkimuksen mukaan myös mm. kouluissa ja kodeissa - siten, että ei anneta ihmisten vapaasti tehdä asioita omalla tavalla, yrittää uudella tavalla'."
Organisaation tilalle panisin mielelläni yhteisö-sanan: luovuutta koettavat tappaa perheyhteisö, sukuyhteisö, päiväkotiyhteisö, kouluyhteisö, kyläyhteisö, työyhteisö, tiedeyhteisö jne. Tähän yksinkertaiseen päättelyyn riittävät poikkeuksellisen luovien ihmisten lukuisat kokemukset ja tarkkailuasemissa olevien silminnäkijöiden havainnot, joita varmistamaan pitää tietysti olla tieteellisiä tutkimuksia, jotta asia olisi oikeasti tosi.
Sitten tulee iso mutta. Jos yhteisön jokainen jäsen saisi vapaasti ja rajattomasti tehdä asioita omalla tavallaan, siitä syntyisi nopeasti täysi sekasorto. Olen empiirisissä tutkimuksissani tullut siihen epäviralliseen tulokseen, että kuusi enemmän luovaa ihmistä tarvitsee kussakin yhteisössä vähintään kolme vähemmän luovaa, jotka huolehtivat rutiinitehtävistä ja esimerkiksi talousarviosta sekä pitävät väljät raamit määrätietoisesti kasassa.
Nämä kolme tasapainottavaa tekijää pitävät yhteisön elinkelpoisena luomalla järjestystä ja turvallisuutta. Kun järjestyksen luominen on muun muassa vanhempien, opettajien ja työnantajien tehtävä, niin luovuuden tappamisyrityksistä syntyy joskus myös virheellisiä tulkintoja. Kaikki rajoittaminen ei ole luovuuden tukahduttamista. Myös sellainen yhdistelmä on mahdollinen ja tavallinenkin, että yksi ja sama ihminen tai koko yhteisö on sekä vapaasti luova että turvallisesti järjestävä.
Kuvittelen, että luovuudella on yhdeksän henkeä samoin kuin kissalla. Ei sitä noin vain tapeta. Kun yksi henki on mennyt, niin sopivan tilaisuuden tullen toinen henki puhaltaa. Luovuus on perimmältään ihmisen sisäinen asia. Siksi se on yllättävän sitkeä.
49. Taata4.10.2006 klo 23:49
Onhan se niinkin ja lumetkin pitää jonkun luoda.
50. y5.10.2006 klo 09:36
.. ja lannat
51. tjn5.10.2006 klo 10:53
Mielestäni luovuus on upea juttu. Sitä itseään ja sen ilmenemismuotoja on vaikea määritellä. Mutta kohdatessa se on helppo tunnistaa.Hienoimmillaan luovuus on silloin, kun lopputulos on niin itsestään selvä ja hieno, että se laittaa ihmettelemään, että miksi en tuota itse keksinyt.
Lopputulos on monesti vaatinut mittavia ponnisteluja, mikä nostaa luovuuden arvoa silmissäni.
On myös kehitetty erilaisia luovuustekniikkoja, joiden avulla jokamies ja -nainen voi kirvoittaa itsestään mahdollisen luovuuden. Aivoriihi on esimerkki tällaisesta.
52. RA5.10.2006 klo 16:33
Kun on mallitettu luovia (luoneita!) ihmisiä, on huomattu, että tuloksellisissa luovissa prosesseissa on aina myös rationaalinen, ulkoiset realiteetit huomioiva sekä kriittinen osa/vaihe. Tuloksellinen, aikaansaava luovuus ei vaikuttaisi olevan pelkkää vapaata ideoiden ilotulitusta sellaisenaan. Vaiheet ovat -siis-:
1. Ideoija-vaihe (mikä kaikki voisi olla mahdollista, miten monella tavalla tämän voisi tehdä, miten eri tavoin tämän voisi tehdä jne.)
2. Organisoija-vaihe (haetaan sitä, kuinka syntyneet ideat on toteutettavissa ihan käytännössä ja konkreettisesti)
3. Kriitikko-vaihe (haetaan sitä, mitkä kunkin idean huonot puolet tai riskit ovat).
Pointti on siinä, että nuo vaiheet ovat erillään! 'Organisoija' ja 'kriitikko' pysyvät hiljaa silloin, kun on ideoinnin aika - olipa kysymys yhden ihmisen sisäisestä luovasta prosessista tai yhteisön luovasta prosessista.
Monet loistavat ideat ovat kariutuneet luultavasti jo alkumetreillä, koska esim. 'kriitikko' on tullut mukaan liian aikaisin moittimaan ideaa ennen kuin se on kunnolla kypsynyt ja sen toteuttamismahdollisuudet mietitty. Kun sanotaan kuten Kari Uusikylä, että "luovuus tapetaan organisaatiossa", kysymys saattaa olla tästä; Nuo kolme luovan prosessin vaihetta ovat eri henkilöiden virallisina tai virallistamattomina rooleina ja nämä eri henkilöt eivät (usein huomaamattaan) älyä antaa toisilleen työrauhaa tai kunnioita toistensa osuutta koko prosessin lopputuloksen kannalta.
Laatija-luovuus tästä näkökulmasta voisi olla esim. sitä, että laatija ideoi ja toteuttaa. Miettii toki itsekin tämän jälkeen ennen ristikon julkaisemista toteutustaan 'kriitikkona', mutta käyttää myös ratkojia kriitikkoinaan. Jos/kun kritiikkiä jostakin ideasta tulee (itseltä tai ratkojilta), hän aloittaa uuden kierroksen ja jatkaa ideointia sen pohjalta jne. jne. Toivottavasti loputtomiin ;-)
Ratkoja-luovuus tästä näkökulmasta voisi olla sitä, että hakee erilaisia ratkaisuja ja kirjoittaa keksimiään ratkaisuja ristikkoon ja katsoo, mitä niistä seuraa muulle ratkonnalle. Jos ratkojan mieli on kriitikko-vaiheessa jo ennen kuin ristikko on valmis, se saattaa estää sen valmistumisen tai ainakin tehdä ratkonnasta vähemmän luovan kokemuksen.
Mietin, että esim. tämän palstan Kovis-keskusteluissa tällainen luova prosessi toteutuu hienosti. En ainakaan muista, että kukaan laatija olisi valittanut, että kriittiset ratkojat ovat olleet tappamassa hänen luovuuttaan.
53. kp5.10.2006 klo 16:53
Luovuudellakin on rajansa. Tai pitäisi olla. Liika luovuusei ole kenelläkään hyväksi. Se ärsyttää ja ärsytystilassa voi
motata ystävää naamatauluu... Tulee CIA:n pojat ja vievät
putkaan. Liian luova ei saa siis olla. Siksi en koviksia ratko.
kun on tuo kipukynnys niin matala. Joutuisi vankilaan ja suunnittelemaan pakoa veljensä (Karin) kanssa.
54. Rutakainen5.10.2006 klo 17:48
KP & Kari, menkää takaisin (parivuoteeseenne) nukkumaan.
55. RA5.10.2006 klo 17:51
Kaikella on rajansa, paitsi rajattomuudella. Ja silläkin on oikeastaan rajansa määritelmänsä kautta -> Eihän rajatonkaan ole mitä tahansa, vaan hyvinkin rajallinen asia. Samoin kuin 'ääretön' ei oikeastaan ole ääretön... no joo, ymmärtänette, mitä tarkoitan :-)kp yllä 16:53:
- "Luovuudellakin on rajansa."
- "Siksi en koviksia ratko. kun on tuo kipukynnys niin matala."
kp, juuri näistä mainitsemistasi teemoista yritin kirjoittaa yllä 16:33. Ilmeisesti myös kirjoituksilla on rajansa. Liian pitkä? Liian vaikeaselkoinen?
56. tero5.10.2006 klo 18:25
Järki asettaa luovuudelle rajat.Rakennetaan taloa (Tai mitä tahansa, vaikka ristikkoa). Toinen tekee niin kuin on aina ennenkin tehty, toinen rakentaa talon ylösalaisin. Voidaan helposti sanoa, että ensimmäinen oli parempi ja luova ratkaisu käyttökelvoton.
Vaan kun tilanne onkin hiukan muuttunut edellisestä. Kun vanhan kopiointi ei johdakaan hyvään ratkaisuun. Pitääkin rakentaa rinteeseen. Nyt ilman luovuutta ei synnykään mitään, kun vanhat kokemukset eivät auta.
Luovuus ei ole hyvä tai huono. Se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa.
57. kp5.10.2006 klo 18:43
Oikeastaan kun tarkkaan ajatellaan luovuus on pahaksi.Kuka luova ihminen sen on keksinytkään...
- Kaikki rutiinithan siinä sekoittuu... Pitä olla koko ajan fiini.
katsokaa minua. Minä olen niin luova, niin luova jottahan..
Ostaa tuotteitani, kun minä olen niin luova.
-Kissan kakat. Rutiini kauan opitut tutun asiat ovat turvallisia.
-Jos olet ristikon oppinut tekemään tietyllä sabloonilla, jatka
toki eteenpäinkin. Jos olet syönyt jäätelöä kaurapuuron kanssa. Jatka sen tekemistä. -Älä ole fiini, pidä rutiineista
kiinni.
58. Rutakainen5.10.2006 klo 18:46
Pelkät rutiinit tekevät elämästu juurikin tasantarkkaan yhtä tylsiä, kuin mitä juttusi ovat.
59. RA5.10.2006 klo 19:22
kp, perustelepa tarkemmin, kuinka tuo FIINIYS liittyy luovuuteen! Tuo kytkentä on ainakin itselleni ihan uusi._____
Muuten:
Käyttämääsi sablooni- / sabloona-sanaa (?) eivät mitkään sanakirjat tunne. Miksi halusit luoda ja lanseerata tuollaisen uuden version? Miksikäs et nyt tuon sanan kanssa halunnut pysytellä kauan sitten opitussa, tutussa ja turvallisessa, rutiininomaisessakin kirjoitusasussa. Eli "orjamaisesti noudatetussa" sablonissa tai sapluunassa.
60. corona5.10.2006 klo 20:46
Kykenevätkö eläimet luovuuteen?Satuin katsomaan telkkarista gepardeista kertovaa luontodokumenttia. Tästä dokumentista jäi hyvin mieleen eräs saalistustapahtuma, missä strutsiuros/-naaras tekeytyi rammaksi suojellakseen poikasiaan. Eläin linkutti niin vakuuttavasti, että sai gepardin peräänsä ja kohtaus alkoi muistuttaa Kelju K. Kojootin ja Maantiekiitäjän välistä
kisailua. Poikaset pääsivät turvaan toisen vanhemman avustuksella ja gepardi jäi ilman saalista.
Omaan kysymykseeni en osaa antaa vastausta, mutta ainakin jonkun on ensin tehtävä "heureka"-toimenpide, josta muut ottavat sitten mallia.
61. kp5.10.2006 klo 20:52
coronaEläimet ovat vaistonvaraisesti viisaita. -Eivät viisaita.
- Ehkä opetetut koirat ovat "viisaita", muttei luovia.
-Eivät osaa itse siis opetettua käyttää hyödyksi, että
oppisivat sen kautta uutta.
-Tämä henkiökohtainen kantani.
62. kp5.10.2006 klo 20:53
-Siis viisaita, miten viisaus käsitetään.
63. Sakke5.10.2006 klo 21:39
Henkilökohtainen kanta onkin viisas lähtökohta esim. koiran kouluttamiseen.
64. jupejus5.10.2006 klo 21:41
Kyllä eläimissä on luovuuteen viittaavia piirteitä. Ne osaavat käyttää tilanteita hyväkseen ja myös itse niitä taitavia järjestämään. Jos esim. koiralla on tiedossa, että isännällä "makupaloja" tai muita herkkuja, niin koira voi olla varsin luova kehittäessäään keinoja, millä niitä suupaloja saisi. Kerran opittuaan keinonsa niin sitä koira hyvin ansiokkaasti oppii käyttämään. Samoin koira on laumaeläin ja sopeutuakseen laumaan tai peräti mieliäkseen laumansa johtajaksi, niin se voi käyttää luovuuteen verrattavia keinoja.
Koira voi olla jopa niin luova pyrkimyksissään, että saa isännästä tai isäntäperheestä täyden vallan. Huvittavaa on vain se valhe, mitä ihminen mittaa "viisaudella" koiraan. Ihmisen mielestä koira on hyvin viisas, jos se tottelee isäntäänsä ja täyttää isännän kaikki mielipuolisimmatkin toiveet. Totteleva koira on ns. "viisas", mutta pystyykö se enää olemaan luova. Tottelevasta, alistetusta koirasta on todellisuudessa luovuutta aimo annos kadotettu. Tosin koira voi kehitetllä keinoja "luovasti" tuossakin tilanteessa päästäkseen orjuuden ikeen alta pois.
Mutta luovuus on ihme asia.
Sitä on ihmisissä ja varmaan myös elukoissa. Luovuutta ei voi vangita, vaikka sitä voidaan tukahduttaa. Luovuus ei myöskään synny väkisten, tai pakotus ei ainakaan edesauta sitä. Luovuus syntyy tahdosta tarkoitusta varten ja se on yksi elämän suolahiukkanen.
65. Libero5.10.2006 klo 23:21
RA 5.10.2006 klo 16.33:Oli tosi kiinnostavaa lukea tuloksellisen luovan työprosessin teoreettisista vaiheista. Kuinka paljon kutakin vaihetta varten mahtaa käytännössä olla aikaa, jotta idea ehtisi kypsyä kunnolla? Minusta on kaksi eri asiaa, jos ihminen voi viipyä ideoimishautomossa vaikka kuukauden, ehkä vuodenkin, tai jos hän työskentelee nopeatempoisessa hautomossa.
Kuukausi per luova idea toteuttamis- ja kritisoimisvaiheineen edellyttää näin maallikosta jo niin loistavaa ideaa, että sen varassa yrityksen tuotanto pyörii seuraavat viisi vuotta.
Jotkut taas elävät päivä ja yö kerrallaan: he työstävät monta ideoimis-, hylkäämis-, hyväksymis-, kritisoimis- ja toteuttamisprosessia päällekkäin per päivä ja yö. Tässä jälkimmäisessä saattaa kuvaamasi roolijako toimia siten, että kaikki kolme, siis ideoija, organisoija ja kriitikko, ovat äänessä yhtä aikaa yhdessä päässä tai erillään peräkkäin - mutta vain muutaman sekunnin.
Painavista perusteluistasi huolimatta vierastan yhä ajatusta, että ratkontaprosessi olisi mitenkään rinnastettavissa laadintaprosessiin. En musiikkiakaan kuunnellessani ajattele, että kuuntelemisessa olisi samanlaista luovuutta kuin säveltämisessä. Kun haukon henkeäni jonkun kuvataiteilijan maalauksen edessä, en voi edes aavistella, mitä sellainen työ on tekijältään vaatinut. Ehkä luovuutta. Ehkä rutiinia. Ammattitaitoa ainakin.
Vaikka tämä on ristikkokeskustelupalstan "Luovuus"-säie, niin laatijoilta on tullut pari toppuuttelevaa viestiä. Eki mainitsi jo säikeen alkumetreillä (3.10.2006 klo 9.38), ettei luovuus ole laatijalle ainut ja autuaaksi tekevä avu. Uskotaan, uskotaan. Kp puolestaan otti ensi kertaa puheeksi luovuuden ärsyttävän puolen (5.10.2006 klo 16.53) ja selvitti sen onnetonta seuraamusta: "- - ja ärsytystilassa voi motata ystävää naamatauluu..." Uskotaan, uskotaan.
Ratkojien onkin turha pohdiskella laatijoiden luovuutta. Niinpä corona siirsi keskustelun taitavasti olennaiseen. :)
66. Taata5.10.2006 klo 23:48
Taatalle on lähetetty taas postia, joista tämä sivuaa luovuut-ta aika tavalla niin, että yliopistomiehet ovat hämillään ja
sulkeneet ovet tältä luovuuden mestarilta. Netistä löytyy li-
sää aiheesta ja minullakin täällä on muistaakseni toinen linkki. Luulin keksijän jo luovuttaneen, mutta vielä mitä. Tätä luovan keksinnön panttausta ja salassapitoa on jatkunut jo
vuosikausia. Minkähän tähden? Nyt seuraa lainaus Talous-
elämälehdestä 28.09.2006.
luottamus
Keksijä-Pelle heitti Einsteinin roskikseen
[Matti Kankare 28.9.2006]
Utele International -niminen yhtiö kehittää niin sanottua kvanttigeneraattoria. Se olisi ratkaisu maailman kasvihuoneilmiöön ja tuottaisi energiaa täysin uudella tavalla.
Mullistavalta kuulostavan teorian ja keksinnön on kehittänyt Jorma Saarni. Hänen yrityksensä Utele International kaupallistaa keksintöä.Utele International saa paljon uskottavuutta, kun Soneran ex-johtaja ja kuwaitilaisen teleoperaattorin Wataniyan toimitusjohtaja Harri Koponen ja Keskon hallintoneuvoston entinen puheenjohtaja, kauppaneuvos Matti Kallio ovat tulleet yhtiön hallitukseen.
Kvanttigeneraattorin keksijä ja utele-teorian kehittäjä, Utelen pääomistaja Jorma Saarni uskoo yhdistäneensä suhteellisuus- ja kvanttiteorian. Hän kirjoittaa panneensa Albert Einsteinin ajatukset romukoppaan.
Koponen ja Kallio ovat uskoneet Saarniin lujasti. Kauppiaan uralla huomattavan varallisuuden kerännyt Kallio on Koposen tavoin myös sijoittanut rahaa Utele Internationaliin. Muitakin sijoittajia on, eri lähteiden mukaan 200-500.
Saarni itse on ristiriitoja herättävä persoona Oulun seudulla. Oulun yliopisto ei ole Saarnin utele-teorioista paljon perustanut.
Viime vuonna Oulun käräjäoikeus mätkäisi Jorma Saarnille sakot arvopaperimarkkinarikkomuksesta, koska hän myi yhtiönsä Utele Internationalin osakkeita ilman, että Rahoitustarkastus oli hyväksynyt osakeannista tehtyä tarjousesitettä. Saarni on valittanut asiasta Rovaniemen hovioikeuteen. Utele Internationalin tarkoitus oli kerätä osakeannissa 850 000 euron pääoma.
Saarnin ajatuksissa yksi tulevaisuuden energialähde on vedestä irrotettu vety. Saarni kertoi tammikuussa Pohjolan Sanomissa, että Utele-Instituutissa viimeistellään parhaillaan teknologiaa, jonka avulla uusi energianlähde saadaan ihmiskunnan käyttöön. Viime vuoden elokuussa Saarni perusti energiayhtiön vetyteknologian kaupallistamista varten.
Todistukset menestyksestä kuitenkin puuttuvat. Koponen ja Matti Kallio kertoivat kumpikin viikko sitten Ilta-Sanomissa, että he ovat nähneet paperilla, miten Saarnin keksintö toimii. Keksintö on niin mullistava, että Saarni ei sitä paljasta kuin harvoille ja valituille. Keitä he ovat, sitä ei tiedetä.
67. RA6.10.2006 klo 00:21
(Libero) Kysymys (tekstissäni 16:33) ei ollut teoreettisista vaiheista, vaan siitä, kuinka luovien ihmisten on ihan käytännössä havaittu ajattelevan. Eli yksi ydinkohta on todellakin se, että mm. kritiikki (ja realiteettien taju) kuuluu luovaan prosessiin yhtenä sen arvokkaana osana, mutta sille (niille) on oma paikkansa, eikä sitä (niitä) kannata päästää tunkemaan "paikalle" ennen aikojaan.
Kuvaamani luova ajatusprosessi kestää - asiasta riippuen - muutamasta minuutista kuukausiin.
Siitä, onko luovan tuotoksen kokijan eli ratkojan, taulun katsojan, kirjan lukijan jne. kokemus luova, voidaan keskustella. En mielestäni ole missään vaiheessa sanonut, että vastaanottajan luova prosessi olisi rinnasteinen tai samanlainen kuin tekijän. Olen vain väittämässä, että parhaimillaan myös vastaanottaja kokee olevansa luova ymmärtäessään ja oivaltaessaan, mitä tekijä on ennen häntä oivaltanut.
Tässä luovuus tarkoittaisi (arkisesti) jotakin sellaista kuin "enpä ole koskaan ennen tullut tuollaista ajatelleeksi" tai mitä tahansa uutta kytkentää. Taiteissa ei ole yleensä "oikeita ratkaisuja", joten mikä tahansa kokijan subjektiivinen kokemus uudesta omasta oivalluksesta riittää mielestäni toteamukseen luovuudesta. Ristikoissa on oikeat ratkaisut, mutta siitäkin huolimatta monet ratkojat kokevat luovia ajatusprosesseja jo sinä aikana, kun vasta hakevat ratkaisua. Puhumattakaan sitten, kun oivaltavat laatijan tarkoittaman ratkaisun.
Eikä tietenkään luovuus ole KENENKÄÄN AINOA autuaaksi tekevä avu. :-)
68. Eki6.10.2006 klo 13:25
Luinkas sattuikaan, mistä löytyi tänään sana luovuus. Seuraavassa ote uuden Sanasepon palautepalstalta koskien RA:n ristikkoa: "Todellinen luovuuden ilmentymä, monet riemukkaat ratkontatuokiot tämän parissa!"
69. Eki6.10.2006 klo 13:25
Luinpas että luinkas onkin kuinkas...
70. [RA]6.10.2006 klo 19:36
[Kovin lämmitti mieltäni noin hieno palaute.Tuosta huolissaan oleville tiedoksi, että ko. tekeleeni sai osakseen myös reipasta kriitiikkiä. :-) ]
71. Libero6.10.2006 klo 21:40
RA 6.10.2006 klo 00.21:Tarkoitin teoreettisuudella sitä, että luovan työprosessin kuvauksessa on väistämättä teoreettista eli tietopuolista aineistoa, joka toki perustuu havaintoihin ja erittelynkohteina olevien ihmisten kokemuksiin. Koetan nyt pyristellä eroon siitä tunteesta, että olen tässä keskustelussa opettelemassa jotakin aivan uutta ja ennen kokematonta. Rohkenen olla sitä mieltä, että luova ajatusprosessi kaikkine kolmine vaiheineen voi kestää vain sekunnin murto-osan.
Ristikonratkonnassa mahdolliset luovat ajatusprosessit saattavat tyrehtyä siihen, että ratkojaparka haltioituu pienistä yksityiskohdista joka niemessä ja notkossa. Silloin häiriköimään ei tule sisäinen kriitikko vaan seuralaiseksi saapuu sisäinen lapsi. Kaikesta huolimatta sain ratkontasessioita seuraavalta silminnäkijältä äsken todistajanlausunnon, joka tukee sinun käsitystäsi ja kokemustasi ratkonnan luovuudesta.
Parahdin ääneen, etten kyllä tajua, mitä luovaa ratkonnassa on. Kuulin kolmivaiheisen todisteluketjun:
1) On siinä jotakin luovaa, kun menet usealle eri reitille.
2) Jos vihjeenä on valkopartainen ukko ja vastaukseksi tulee pukki, niin sen keksiminen ei vaadi luovuutta.
3) Jos kyse on juonikkaammista ristikoista, niin tilanne on toinen. Onhan niitä ollut tässä koko ajan!
Ykköskohdan luovuusnäkökohta epäilyttää minua. Kolmoskohdan mukaan meneillään olisi eräänlainen oivallusten uusjako. Tässä viittaan kirjoittamaasi: "- - parhaimmillaan myös vastaanottaja kokee olevansa luova ymmärtäessään ja oivaltaessaan, mitä tekijä on ennen häntä oivaltanut."
Monilla nuorehkoilla kuvataiteilijoilla näyttäisi olevan valmiita oikeita ratkaisuja. He eivät ota kontolleen sitä riskiä, että joku saattaisi ymmärtää heidät väärin. Katsoja saa usein käteensä A4-monisteen, jossa taiteilija selittää tuotoksensa puhki eri tulkintoineen. Niistä katsoja voi sitten valita päästäkseen jyvälle, mitä hyttysen raadot symboloivat. Oivallusten uusjako ei tässä yhteydessä toimi lainkaan saati sitten luovasti. Samanlaista epäluottamusta esiintyy toisinaan näyttämötaiteen ohjelmavihkosissa.
Hmmm.
72. RA6.10.2006 klo 22:02
Nyt tulee mieleen, että ratkojan (taideteoksen katsojan, kirjan lukijan tms. tms.) on MAHDOLLISTA kokea luovia hetkiä vain, jos niitä on ensin ollut ristikon (tms.) tekijällä. Outo ajatus?
Ei varmasti pidä paikkaansa yksi-yhteen, mutta jotenkin omat kokemukset ratkonnasta kyllä vahvistavat sen, että jos laadinta on ns. rutiinisuoritus, niin melko tod.näk. ratkontakin sitä on.
73. iso S6.10.2006 klo 22:17
Joskus näkijä voi olla luovempi kuin tekijä. Hämärästi muistan lukeneeni tapauksesta missä joku selostaa kirjailijalle tämän romaanin hienovaraista symboliikkaa ja nerokasta tematiikkaa. Kirjailija hämmästyy: jaa, enpä tullut tuollaista ajatelleeksikaan!Valitun Palojen mietelause: Nöyryys pitää pirteänä, ja tekemättömyys johtaa luovuuteen." (Tommy Hellsten)
74. RA6.10.2006 klo 22:33
Noinkin päin se usein käy. Samaa mieltä, iso S. Ajattelen, että tällaiset asiat eivät taivu minkään tarkan määritelmän alle. Ihmiset ovat tällaisissa asioissa harvinaisen omapäisiä; Sen koin minkä koin!
Mutta kukapa ja miksi joku kiiruhtaa sanomaan yksittäiselle kokijalle, että "väärin koettu" tai "ihan liian hymistellen, liian fiinisti ja liian luovasti ymmärretty"?!
:-)
KOMMENTOI