KESKUSTELUT > RISTIKOT > SK 10/2009
4651. SK 10/2009
Pekka Harne7.3.2009 klo 16:40
Suomen Kuvalehden uusimman numeron ristikot herättivät mielessäni kaksi kysymystä. Sen kuvaristikko oli yhden tähden eli helpointa sorttia. Miksi helpoissa kuvaristikoissa ei viljellä suuria aukioita, vaan enintään 4x4 tai 4x5 -aukioita, kuten tässäkin tapauksessa? Lisääkö ristikon aukioisuus siis välttämättä sen vaikeusastetta?SK:n piilosanassa jokaisen sanan joka toinen ruutu oli piilokirjain. Tällainen rakenne vaikeuttaa aina ratkontaa. Voisiko jossakin SK:ssa olla sellainen piilosana, jonka rakenne ei perustu piilokirjainten runsauteen?
2. Eki7.3.2009 klo 16:51
Tuo "enintään 4x4 tai 4x5 -aukioita" ei kyllä pidä paikkansa helpoista ristikoista puhuttaessa. Esim. Iltiksen arki-pehmiksissä on isoja aukioita. Iltiksessä niitä on yleisemmin, sillä ristikon koko 21x20 verrattuna SK:n 16x27 kertoo paljon. Kapeampenä leveytenä 16 on rajoittava ja 20 antaa tilaa vaikka mille.Tässä nimenomaisessa ristikossa on kolme lausetta pääkuvasta reunoille asti, se kertoo pääsyyn vähiin aukioihin.
Usein Iltikseen avaria pehmiksiä tehdessä tulee mieleen, meneekö hyvä laadinta osaksi harakoille ja ehkä meneekin, mutta minusta pehmiskansallekin kannattaa tehdä eri tavoin, koska se tuo vaihtelua. Välillä avarasti, välillä enemmän lauseita kuvasta jne.
Piilosanoja aloiteltaessa 1975 Iisakista tuli toive, että ei olisi yhtään aukiota, edes 2x2. Onhan niitä joskus, mutta piilosanassa tuo sääntö on ohjeellisena aika hyvä, koska on tyhmää, jos piilosanan monet sanat ratkeavat risteävien sanojen avulla ennen kuin on ehtinyt edes vihjettä lukea.
3. Jukkis7.3.2009 klo 16:55
Ratkojamielipide: Minustakin piilosanojen juju on juuri tuossa runsaassa piilokirjainten määrässä. Vihjeet on piilosanojen suola, ja on hyvä kun jokaista vihjettä pitää miettiä.
4. Matti7.3.2009 klo 20:09
Samaa mieltä olen minäkin piilosanoista: jokatoinenpiilokirjain kuuluu lajin luonteeseen. Esim usein nelikirjaimiseksi sanaksi, kahdella ratkotulla kirjaimella, kävisi tusinan verran vaihtoehtoja. Oma hupinsa on keksiä, mitä laatija ajaa takaa, ja miten se liittyy viihjeeseen. Välillä tietysti tilanne raivostuttaakin, mutta se kuuluu asiaan. Sitten kun ratkaisun kekkaa, kiukku vaihtuu hyvänolontunteeseen noin millisekunnissa.Palstalla todettiin, että Pertti Oskalan mielestä hänen tuorein SK-laatimuksensa oli helposta päästä. Ei minusta - kovin oli nautittava. Pari suoraa kätköäkin oli tehty niin ovelasti, että ne hoksasi vasta aika lopussa. Silloin tunsi itsensä tyhmäksi.
KOMMENTOI