KESKUSTELUT > RISTIKOT > ENNAKKOMAINOSTUKSEN ONGELMAT
3062. Ennakkomainostuksen ongelmat
Eki5.11.2006 klo 09:38
Erään lehden ristikkopalstalla kerrottiin, että nyt on yksitähtinen tehtävä helpompi kuin aikoihin. Tarkoitus oli saada ristikoita kammoavatkin mukaan. Yksi palaute oli, että kiitos ilonpilaamisesta. Kirjoittaja oli saanut ristikon kerrankin valmiiksi, mutta sehän oli vain helpoin aikoihin.Oli mukavaa saada palautetta, vaikka se tekikin toisaalta surulliseksi. Mitä ennakkomainostus voikaan aiheuttaa! Siis pelkästään se seikka, että ristikossa on vaikeusaste merkittynä. Usein toimitukset sitä pyytävät lisäämään ja joskus yritän siitä jopa kieltäytyä. Jos ko. lehden ristikoiden taso on suht tasainen, on minusta parempi antaa ratkojan päättää, ovatko ne helppoja vai keskitasoisia vai jopa visaisia.
Olen miettinyt myös mm. seuraavia tositapauksia.
Toisessa lehdessä oli taannoin kolmipalloinen ristikko merkitty toimituksen virheen takia yksipalloiseksi. Kovasti mietin, että mitähän se aiheuttaa. Masentuuko moni vain helppoihin pystyvä ja onko syynä se, että ristikko on väärin palloteltu vai siksi, että ao. henkilö on huonontunut niin paljon ratkojana. Entä visaisten ystävä, käykö hän edes tehtävän kimppuun ja jos käy, mitä mieltä hän on itsestään ratkojana ja/tai lehdestä/laatijasta pallojen antajana.
Lehdissä on usein vaikeiksi merkittyjä (asteikosta riippuen kolme tai viisi tähteä tms.) ristikoita, jotka eivät ole vaikeita. Ajatteleeko moni oikeasti vain helppoihin pystyvä, että olenpa minä sentään aika hyvä. Manaako hän toisaalta toisen lehden vaikeat ristikot, kun ”sen toisen lehden vaikeat pystyn kyllä ratkomaan”. Toisaalta voi samassa lehdessä oleva toisen laatijan ristikko olla oikeasti vaikea.
Helppoutta ja visaisuutta on monta sorttia. Jo pelkästään se seikka aiheuttaa varmaan ratkojille monenlaisia fiiliksiä. Varmasti vääränlaiset helpoiksi merkityt ovat saaneet jopa ihmisiä lopettamaan orastavan harrastuksen, kun ovat tunteneet, että tämä harrastus ei taida olla heille sopiva.
2. Eki7.11.2006 klo 10:08
Alustusta kirjoittaessa ajattelin, että tästä tähdityksestä/pallotuksesta/kynityksestä ja suhtautumisesta siihen voisi tehdä vaikka artikkelin Sanaseppoon, mutta autenttista materiaalia ei ole kertynyt vielä kovin paljon.
3. Libero7.11.2006 klo 19:15
Ennakkomainostuksesta on häviävän pieni askel siihen, että mainostaminen osoittautuukin palvelemiseksi. Kaikenlainen ristikoita koskeva tieto on tavallaan palvelemista. Ratkojana otan tiedon joko vastaan tai ohitan sen kulloisenkin tarpeen mukaan. Ristikkolehdissä ja -liitteissä ja muissa ristikkokokoonpanoissa näyttäisi olevan ainakin viidenlaista käytäntöä tien viitoittamiseksi. Kun yhden ristikkolehden keskiaukeamalla on perinteisesti lehden vaikein ristikko, se on selvää enemmittä selittelyittä. Ensikertalainenkaan ei voi olla asiaa huomaamatta. Toisen lehden eritasoisissa ristikoissa on vuorotteluperiaate: helppoja, helpohkoja, vaikea, helppoja, vaikea, helpohkoja ja niin edelleen. Vaikeissa on erikseen korvamerkintä. Kolmannen lehden ristikot vaikeutuvat loppua kohti. Jos vaikeusasteella on vakiomerkkinsä, niin pidän sitä enemmän tai vähemmän viitteellisenä, vaikka se useimmiten vastaa omaa kokemustani. Mikäli tasoarvio puuttuu, niin minusta on fiksua ratkojaa kohtaan kertoa muutamin sanoin, millainen juuri kyseisen lehden tai palstan tapa on.
Neljännessä lehdessä ristikot ovat kaikki jokseenkin tasavertaisia, mikä ilmenee usein jo kansilehdestä. Sanaseppo-lehti edustaa sitä viidettä kohdalleni osunutta käytäntöä, jossa eritasoisia ristikoita on noin vuorotellen, mutta vaikeustasoa ilmaisevat lamput ja kirjat ovat lehden lopussa. Siirrän ennen ratkontaan ryhtymistäni lamputustiedot kuhunkin ristikkoon rasteilla, koska se selventää minulle käypää etenemisjärjestystä. Merkitsen sulut niihin ristikoihin, jotka suosiollisesti jätän odottamaan ratkaisuja.
Näistä viidestä systeemistä neljä palvelee hyvin tarkoitustaan eräänlaisena kuluttajavalistuksena, mutta Sanaseppo-lehden systeemi on mielestäni huonoin. Kun se kuitenkin on erikoislehtien erikoislehti, niin hyväksyn silti idean.
Kun ristikon vaikeusasteen palloissa, tähdissä tai muissa merkeissä on selvä virhe, niin se on kaiketi melko pian keksittävissä. Voisin kuvitella, että se ensin ihmetyttäisi ja sitten turhauttaisi etenkin silloin, kun ristikko on luvattua vaikeampi. Toisinpäin uskoisin selviytyväni vähemmin vaurioin. Olen hyväuskoisesti sitä mieltä, etteivät virheen aiheuttamat reaktiot olisi kovinkaan vakavia. Mikäli tällaisesta vastoinkäymisestä masentuisin, niin olisin hyvin huolissani, sillä suhteellisuudentaju olisi pettänyt pahan kerran. Jos ratkoja yhden virheen takia lopettaa orastavan harrastuksensa, niin ehkei harrastus olisi sopinut hänelle muutoinkaan.
Se, että helppoutta ja visaisuutta on monta sorttia, valkeni nopeasti ratkottuani vain jonkin aikaa eri lehtien ristikoita. Oli oikeastaan aika hyödyllistä ja jopa hauskaa havaita tämä tällainen seikka. Yritän tätä nykyä olla vertailematta eri lehtien ristikoita keskenään, ja onnistun siinä kohtalaisesti. Samoin yritän olla vertailematta saman lehden erilaisia ristikoita, vaikken siinä aina onnistu. Saman laatijan eri ristikoita vertailen usein, vaikka siitäkin olisi hyvä luopua.
(Jatkoa seuraa...)
4. Libero7.11.2006 klo 19:17
Onneksi ihmisen koko ominaislaatu ei ole siinä, millainen hän on ratkojana. Siihen, mitä ratkoja itsestään ratkojana ajattelee, on otaksuttavasti monia syitä, kuten omat tavoitteet, elämän olot ja keskeytysten lukumäärä per ristikko. Näihin laatija, tuottaja tai kustantaja ei voi vaikuttaa vaikka olisi empaattinenkin. Monenlaiset tunteet ja tunnelmat tulevat jos ovat tullakseen, mutta tavallisesti ne myös menevät menojaan.Vaikka ratkoja pystyisi ratkomaan lähinnä helppoja ristikoita, hän saa ajatella olevansa "aika hyvä". Osaahan hän ratkoa ristikoita, mitä kuka tahansa ei osaa. Tyytyväinen ratkoja on käsittääkseni kaikkien osapuolten etu, joten ei liene arveluttavaa, jos ratkoja on tyytyväinen sekä ristikoihin että itseensä. Ei hyvä laatijakaan ole VAIN sellainen, joka laatii VAIN visaisia.
Tässä on samantapaista problematiikkaa kuin penkki- ja huippu-urheilussa. Jos jalkapallo-ottelua katsoessani uskoisin olevani huippuhyökkääjä, niin ratkojana uskoisin olevani huippulaatija. Kummassakin lajissa tiedän kuitenkin asemani. Olen asianharrastajana kiinnostunut, innostunut ja toivoakseni kehityskelpoinen, mutta vain ja ainoastaan omaksi ilokseni.
5. mor7.11.2006 klo 19:44
Libero ei ollut mieltynyt Sanaseppo-lehden tyyliin "piilottaa" vaikeusastemerkinnät lehden loppuun. Itse olen kuitenkin tykästynyt tähän tapaan. On mielenkiintoista ratkoa (tai yrittää ratkoa) kaikki ristikot ja vaikeusasteittaa ne mielessään ennen kuin katsoo "oikeat" lamput ja kirjat. Tulos voi joskus olla hyvinkin yllättävä!Toisaalta on tuttua ja turvallista ratkoa niitä lehtiä, joista tietää missä helpot ja vaikeat luuraavat. Ratkontakokemus on silloin ehkä vähän erilainen, kuin Sanasepon kohdalla. Tietynlainen tutkimusmatkailijafiilis ja jännitys saattaa puuttua. Asia erikseen ovat tietysti tosivaikeiksi merkityt. Niiden parissa saa heilua vesurin kanssa alusta loppuun.
Entä jos "pallotus" on tehty selvästi väärin? Tähän on vaikea sanoa oikein mitään, sillä monikymmenvuotisen ratkojaurani aikana en ole tällaisiin törmännyt kuin muutaman kerran. Ymmärrän kyllä, että tilanne voi olla hämmentävä harrastusta aloittavalle. Mutta minkäs teet, erehdyksiä sattuu. Tuskin kukaan kuitenkaan tahallaan vaikeusarviointeja väärin laittaa?
6. Libero7.11.2006 klo 20:11
mor: Sinulla on takana monikymmenvuotinen ratkojaura. Vaikka minäkin aloitin nuorena, niin välivuosia kertyi liian paljon. Täsmennyksenä pitkähköön sepustukseeni voin lisätä, että katson intensiivisen ratkojaurani kestäneen vasta noin kaksi ja puoli vuotta. Se on vähän. Tavoitan tutkimusmatkailijafiiliksen perehtymällä eritasoisiin vihjeisiin, joista monet ovat tulleet ensimmäistä kertaa vastaan jopa helpohkoissa ristikoissa. Muun muassa tästä syystä en vielä kaipaa muunlaista seikkailua. Tästä syystä arvostan myös vaikeusastearvioita. :)
7. mor7.11.2006 klo 20:22
Libero > Tarkoitukseni ei ollut suinkaan millään lailla ylenkatsoa sinun ratkontatottumuksiasi. Pois se minusta! Yritin vain tuoda oman näkemykseni ja omat tottumukseni esille. Jokainen ratkokoon sillä tavalla ja tyylillä, mikä itselle parhaalta tuntuu!"Monikymmenvuotinen ratkojaura" oli ehkä vähän mahtipontinen ilmaus. En todellakaan ole pää höyryssä ratkonut koko elämääni. Välillä on ollut seesteisempiä kausia, jolloin on voinut mennä viikkoja, joskus jopa kuukausia, ilman yhtään ristikkoa. Viime vuodet ovat taas olleet intensiivisempää aikaa, jolloin kymmenenkään ristikkoa päivässä ei välttämättä ole paljon!
Kirjoitit aiemmin mahdollisesta suhteellisuudentajun pettämisestä. Se olisi aina hyvä muistaa. Vaikka ristikot ovatkin mahtava harrastus ja antavat enemmän kuin ottavat, niin silti meille ratkojille se on kuitenkin vain harrastus.
8. Libero7.11.2006 klo 20:37
mor: Enpä tosiaan pitänyt kommenttiasi ollenkaan ylenkatseellisena. Päinvastoin ajattelin, että oli mukavaa, kun kirjoitit erilaisia näkemyksiä.
9. Eki7.11.2006 klo 21:53
Suurkiitokset Liberolle ja morille mukavan erilaisista kokemuksista.
10. RA7.11.2006 klo 22:41
Pallotukset (tms.) tarjoavat ratkojalle ENNAKKOKÄSITYKSEN, minkä tyyppisestä tehtävästä on kysymys. Ennakkokäsitysten vaikutusta suorituskykyyn ja ennakkokäsitysten luomisen hyviä ja huonoja puolia on tutkittu paljon mm. psykologiassa. Tutkimustulokset ovat sekalainen soppa, eikä niiden pohjalta paljon voi vetää johtopäätöksiä, koska jokainen kuitenkin reagoi ja tulkitsee nuo ULKOAPÄIN TARJOTUT ennakkokäsityksetkin AINA oman ajatus- ja kokemusmaailmansa pohjalta.
Se on huomattu, että ennakkokäsitys vaikuttaa suorituskykyyn. Perusmuodot lienevät:
- Ahaa, tämä on helppo -> Rentoutuu ja oma ratkontakyky pääsee maksimaalisesti esiin. Osaa ajatella vihjeet yksinkertaisemmin.
- Ahaa, tämä on helppo -> Tylsistyy, eikä ehkä edes aloita ratkontaa.
- Ahaa, tämä on vaikea -> Innostuu ja oma ratkontakyky pääsee maksimaalisesti esiin. Osaa ajatella vihjeitä monipuolisemmin.
- Ahaa, tämä on vaikea -> Ei usko osaavansa ja ei ehkä halua edes yrittää, vaikka saattaisi osatakin.
Huomasin itse häivähdyksen tällaisesta ennakkokäsityksen voimasta ratkoessani Pitkälän Tonin 28.10. IS-Kovista. Sitähän oli mainostettu "helpotettuna koviksena". Ratkoin sen sitten mainoksen uhrina sellaisena ja helpolta se tuntuikin. Olen aika varma, että suhtautuminen Tonin vihjeisiin ja niiden käsittely helpottui tuon ennakkokäsityksen takia. - Jos olisi sanottu, että "Nyt tulee VUODEN VAIKEIN", olisin melko varmasti pähkäillyt vihjeitä ihan eri tavalla.
__
Uskoisin, että ratkoja kuin ratkoja (aloittelijakin) huomaa, jos ristikossa on pelkästään vahingossa väärä pallotus. Se lienee jokaiselle koskaan yhteenkään ristikkoon paneutuvalle arkipäivää, että kaiken sortin tehtäviä (ja myös ristikoita) on aina tarjolla helpoista vaikeisiin ja jos tarjottu etukäteisarvio ei YHTÄÄN vastaa omaa kokemusta omista taidoista, ensimmäinen looginen ajatus lienee useimmilla, että arvio on väärin, painovirhe.
- Ristikostahan pystyy jo vihjeitä lueskelemalla ja kuvia katselemalla tunnistamaan, minkä vaikeusasteen ristikosta on kysymys. Uskoisin, että myös aloittelija pystyy. (Laitoin vähän ratkovalle naapurilleni näytille tuon em. Tonin ristikon kopiona ja ilman kovis-merkintöjä. Muutaman minuutin sitä silmäiltyään hän huomasi, ettei kyse ole sellaisesta tavanomaisesta helposta ristikosta, mihin hän on tottunut.)
__
Minusta Sanaseppo -lehden idea on todella hyvä. Vaikeusasteet ja erilaisten taitojen tarve on arvioitu ammattilaisten taholta ja ilmoitettu, mutta ne ovat erikseen eli ne eivät ole luomassa (myönteisesti tai kielteisesti vaikuttavaa) ennakkokäsitystä ratkojalle, ellei hän itse sitä halua.
Selvästi keskivertoa vaikeammat ristikot kannattanee kai - varmuuden vuoksi - merkata pelkästään siksi, etteivät ihan aloittelijat sellaiseen törmätessään luule kaikkien ristikoiden olevan samanlaisia. Tosin näitä vaikeita on niin vähän, että todennäköisyys aloittelijan törmäämiseen ensimmäisenä ristikkonaan johonkin tosi visaiseen on aika pieni.
11. Ritu8.11.2006 klo 08:53
RA:n kommentti pitänee suurelta osin paikkansa ainakin minun ratkontakokemusteni kanssa. Aloitin varsin myöhään itse seuraamaan näitä ristikoiden vaikeusastemerkintöjä. Ehkäpä hyvä niin, sillä minulle tuolla merkinnän huomioimisella on monta kertaa ollut lamaannuttava vaikutus.
Tuon kolmen pallon näkeminen aiheutti alussa sen ajatuksen, että tämä on tosi kinkkinen, ei ehkä enää minun ratkaistavissa.
Ja ratkaisemattomaksi on jäänytkin, kun sen on heittänyt jo lyhyen ajan kuluessa sivuun odottamaan ratkaisun ilmestymistä.
Joskus kun tuota merkintää ei ole huomioinut tai peittänyt sen itseltään, niin ajatus menee ratkonnan hitaasti edetessä eteenpäin niin, että tämäpäs on kinkkinen, mutta eiköhän se tästä vielä ratkea. Ja ratkennut on.
Toisaalta olen huomannut myös sellaisen seikan, että esim. Pitkälän Tonin ilmestyttyä laatijakaartiin, hänestä on tullut minulle se kolmepalloinen peikko, vaikkka ristikko olisi helpompikin. Riittää kun näkee laatijan nimen, niin ristikkoon ei osaa millään suhtautua muuta kuin asenteella, että tämä on tavanomaista vaikeampi omassa sarjassaan, vaikkei niin olisikaan.
Tuolla RA mainitsi kommentissaan seuraavaa: "Ristikostahan pystyy jo vihjeitä lueskelemalla ja kuvia katselemalla tunnistamaan, minkä vaikeusasteen ristikosta on kysymys. Uskoisin, että myös aloittelija pystyy."
Tuosta en välttämättä olisi kyllä samaa mieltä. Minä en välttämättä vieläkään pysty ensi silmäyksellä sanomaan, minkä tason ristikko on kyseessä, jos sitä vain pitää silmäillä. Ristikon vaikeusaste selviää ainakin minulle vasta kun paperiin saa kynällä raapustettua jotain. No ehkä jostain tosi helposta sen pystyn näkemään, mutten enää keskivaikean tai visaisen välillä voi tuolla perusteella tehdä varmaa eroa.
12. RA8.11.2006 klo 17:28
Eipä varmaan noita välimuotoja pysty kukaan kunnolla hahmottamaan, koska mitään tarkkaa perustettahan ei ole, eikä kai voikaan olla? Tuntuisi jotenkin epärealistiselta, että alettaisiin tarkemmin laskeskelemaan vihjeiden ymmärtämiseksi vaadittavia tietoja, taitoja ja ajatuskuperkeikkoja ja sitten jotenkin määriteltäisiin, että "Jos yksinkertaisia kuperkeikkoja on viisi tai enemmän, ristikko on luokiteltava 2-palloseksi. Jos yksinkertaisia kuperkeikkoja on viisi tai enemmän ja kaksinkertaisia kuperkeikkoja on lisäksi viisi tai enemmän, on ristikko luokiteltava 3-palloiseksi..." :-)
Tarkoitin itsekin nimenomaan, että ääripäät (helppo ja vaikea) pystyy tunnistamaan ilman pallotuksiakin. Ja samalla mahdollisen virheen pallotuksessa.
13. Eki2.4.2009 klo 21:50
Tästä(kin) säikeestä viisastuneena emme siis liian voimakkaasti mainostaneet Teemu Pallosen laatimaa SK:n ristikkoa, jossa ei ollut takavokaaleja. Annettiin vain vihjaus, että joku erikoisuus löytyy. Aika moni kertoi, että kolmetähtiseksi rankattu ristikko muuttui kaksitähtiseksi sitten, kun teeman tajusi. Kun ei enää miettinyt a-, o- ja u-sanoja.
14. RA2.4.2009 klo 22:43
Olipa ennakkotietoa tai ei, niin eikös noin käy lähes aina ristikoille, joissa on joku erikoisviritys kirjaimiston suhteen?Heti kun laatijan virityksen keksii, ratkominen helpottuu huomattavasti. Vaikka helpottuukin, minusta ne on ollut silti mukavia ratkottavia.
15. Eki2.4.2009 klo 22:45
Joo, ei se välttämättä ole siitä ennakkoinfosta kiinni. Ilman sitä kuitenkin saattaisi kestää pitempään huomata. Ilman sitä useampi ei huomaisi lainkaan. Jos info tulee sitten viikkojen päästä, ratkoja ei enää osaa yhdistää asioita ja elämys jää väliin.
16. Henry3.4.2009 klo 00:17
Jokaisen aloittelevan laatijan kannattaisi laatia yksi takavokaaliton ristikko. Näin olen suositellut, vaikka siihen kuluu aikaa tavallista enemmän. Siitä tulee tärkeää kokemusta jatkoa ajatellen.
17. JTak3.4.2009 klo 09:01
Vieläkin tärkeämpää olisi laatia yksi kokonaan fakkisanaton.
18. hah3.4.2009 klo 10:20
Juu, näin on. Oppisivat sitten jo heti kättelyssä pitäytymään fakkisanoista erossa, ja suostuisivat vasta ehkä sellaisen laittamaan sadatellen ja hammasta purren, kun muut risteävät sanat natsaavat keskenään (vaikkakin aikaa siihen saattaa kulua hieman enemmän). Se vasta tärkeää kokemusta onkin.
19. Eki3.4.2009 klo 10:31
Mitä erilaisempien lähtökohtien kokeilu on hyväksi. Kaavoihin kangistunut laatija käy pitkän päälle tylsäksi.
20. Henry3.4.2009 klo 18:25
Kirpuissa fakkisanat kiellettiin noin 10 vuotta sitten. Siihen laatijoiden piti sopeutua, ja vain muutaman laatimuksen olen joutunut hylkäämään. Muita kielletyiksi tulleita olivat vanhentuneet suomen kielen sanat, ja sanat jotka todennäköisesti ovat ratkojille tuntemattomia.Muista säännöistä yksi tärkeimpiä on se, että piilokirjaimisessa sanassa vihjeen pitää olla sellainen, että piilokirjaimen vaikutus on otettu huomioon.
Kyllä Erkki ja muut huippulaatijat nuo asiat mielessään tajuavat ilmankin että niitä nimitetään säännöiksi. Mutta ei niitten sanominen ja paketiksi tiivistäminen liene turhaa.
21. kp3.4.2009 klo 18:31
suomen kieli on rikasta. ei sitä pidä rajoittaa.
22. Miimu3.4.2009 klo 18:42
Mikä on takavokaaliton? En älyvä.
23. Eki3.4.2009 klo 18:47
Miimu, lopussa on paljastus.Lähettäjä: Eki 2.4.2009 klo 21:50
Tästä(kin) säikeestä viisastuneena emme siis liian voimakkaasti mainostaneet Teemu Pallosen laatimaa SK:n ristikkoa, jossa ei ollut takavokaaleja. Annettiin vain vihjaus, että joku erikoisuus löytyy. Aika moni kertoi, että kolmetähtiseksi rankattu ristikko muuttui kaksitähtiseksi sitten, kun teeman tajusi. Kun ei enää miettinyt a-, o- ja u-sanoja.
24. -3.4.2009 klo 18:48
a:ton, o:ton, u:ton
25. Miimu3.4.2009 klo 18:56
Kappas, niinpä olikin... Kiitos.
26. Henry3.4.2009 klo 23:33
Nyt olen vähän ilkeä, pyydän etukäteen anteeksi. Silloin kun vielä Aulis Lehdon kanssa keskustelin puhelimitse, selvisi että Auliksen mielestä takavokaalit ovat ä, ö ja y. Varmaan tällaiset erheet ovat yleisiä ratkojilla, mutta laatijakonkarilta tuommoinen yllätti.
27. Eki4.4.2009 klo 00:03
Aulis teki 80-luvulla Sanaseppoon puolen sivun ristikon "Entä OAU?" Pääkuva liittyi otsikkoon. Ristikko oli sis takavokaaliton. Ehkä hän oli sitten asian myöhemmin jo unohtanut, tiedä häntä. Kyllä minunkin pitää asia välillä tarkastaa, ei se ole mitenkään syöpyneenä aivoihin.
28. Maikki4.4.2009 klo 00:14
Ja jos joku ei tiedä mikä on takavokaali niin siteeraan Nykäsen (1985) painosta. Takavokaali on vokaali, "jota äännettäessä kielen takaselkä on koholla". Tässä yhteydessä mainitaan kirjaimet A, O ja U
29. Henry5.4.2009 klo 00:56
Suussaan voi "maistella", missä eri vokaalit syntyvät. E ja I tuntuvat syntyvän lähes samalla alueella kuin etuvokaalit.
30. jpq5.4.2009 klo 22:49
Henry: kokenutkin möhlii joskus. oli se laatija tai lääkäri tai mikä tahansa ammatti ihminen/harrastaja. Kukaan ei meistä ole täydellinen. ja lääkäri siksi että heidän mokansa puhuttuvat ehkäpä maailmassa eniten.
31. jpq5.4.2009 klo 22:55
Henry: ja ai niin en erittele sitä kuka möhlii.
32. RA5.4.2009 klo 23:09
Minun kieli, kurkku ja suu ei kyllä kokemusperäisesti "maistellen" pysty erottamaan etu-, keski- ja takavokaaleja toisistaan. Vaikka kuinka niitä ääntelisin, niin en huomaa mitään olennaista eroa.:-p
33. Henry5.4.2009 klo 23:39
Opiskelin Helsingin yliopistossa mm. fonetiikkaa. Siellä tutkittiin kielen asentoja suussa, ja miten eri äänteet synnytetään.
34. tonimikael5.4.2009 klo 23:43
Noista I:stä ja E:stä. Makustelkaapa sanojen LEIPÄ ja LEIJA eka tavuja. Eivätpä äännykään samoin. Jossain kielessä käsittääkseni ovatkin eri merkeillä nuo äänteet. Vai?
35. jpq6.4.2009 klo 00:00
Henry: mikä muuten olet alkuperäiseltä ammatiltasi saanko kysyä tai taidanpa saada vastata ei tarvitse. laatijoiden/laatimus julkaisujen päätoimittajien/laatimusten kuvittajien "historia" kiehtoo.
36. Jaska6.4.2009 klo 00:04
Mulla ääntyvät samoin. Olenko kielipuoli potilas?Jos e ja i eivät ole etuvokaaleja, kuten Henryn vuorokaudentakaisesta viestistä voi päätellä, niin mitä ne ovat? Välivokaaleja? Voihan se olla niinkin. Mitä väliä.
On muuten väli-ilmansuuntiakin. Jopa väliväli-ilmansuuntia, etelälounas, itäkaakko jne. Lienee siis myös välivälivokaaleja. Missähän kielissä niitä olisi makusteltavissa?
37. Matti6.4.2009 klo 01:12
Meille opetettiin koulussa, että e ja i ovat välivokaleja. Ne pariutuvat samassa sanassa sekä etu- että takavokaalien kanssa. Niihin ei astevaihtelu pure. Nyttemmin olen kuullut, että e ja i ovat kuitenkin etuvokaaleja.tonimikael juttelee mielenkiintoisia. Leipä- ja leija-sanojen ensitavut ensin ääntyvät minun suussani samoilta, mutta sitten taas toisaalta eivät, jos yrittää olla hirveän tarkka. Ensitavu ikäänkuin jo ennakoi, mikä vokaali on tulossa seuraavaksi.
Eri kielissä voivat merkit olla erejä, koskapa yleensä ääntäminenkin poikkeaa suomalaisesta. Väitetään että vokaalit paljastavat, puhuuko puhuja äidinkieltään, vai "lähes" täydellisesti hallitsemaansa vierasta kieltä. Kun esim. suomenruotsalainen lausuu rannikkosaaren Örö, ööt ääntyvät aivan eri lailla. Ensimmäinen on suljettu, ääntyy taempana, ja on aika vähän öömäinen jälkimmäiseen verrattuna. Voipi olla ruotsia koulussa oppineelle aika vaikea kielitesti.
38. RA6.4.2009 klo 01:30
leipä / leija: Ekatavu ennakoi ylipäätään jatkoa. Tuskin pelkkää seuraava vokaalia. Kokeile: - leija / leima
39. aspe 1236.4.2009 klo 09:57
Eipä sekoiteta merkkejä ja äänteitä.e ja i ovat kirjaimia.
Astevaihtelu koskee konsonantteja, jotka vahvassa asteessa merkitään kirjaimin k, p, ja t.
40. tonimikael6.4.2009 klo 10:09
Juu kiiruspäissäni keksi huonon parin. Kiitos RA tuosta LEIMAsta. Se LEIVÄn kanssa on parempi esimerkki, vaikka totta nuo tavut voi samallakin tavalla lausua ja ei se huikea ero ole muutenkaan. Eläköön se pieni ero. :)Sanoilla LIEKO ja LIEKÖ voi kans testailla. Mie lähden aamupuurolle. Ruis-. Tattaria en toista kertaa kokeilene. Urf.
41. Matti6.4.2009 klo 11:56
aspe 123, kiitos oikaisusta. Sotkin astevaihtelun vokaalisointuun.
KOMMENTOI