KESKUSTELUT > RISTIKOT > HÄMMENTÄVÄ ESIKOINEN JA MUUT "VANHAT VAIKEAT"
107. Hämmentävä esikoinen ja muut "vanhat vaikeat"
Eki19.5.2003 klo 19:47
Kymmenisen vuotta sitten puhelimeni joi ja hennohko miesääni kertoi, että hän on laatinut visaisen ristikon, jonka haluaisi Punaiseen Pelikaaniin. Heiman nauratti, mutta kun hän halusi sen saman tien faksata, mikäs siinä.Aloin ratkoa sitä ja ensi alkuun luulin, että kyseessä on niin huonovihjeinen ristikko, että se ei siksi ratkea. Mutta jonkin ajan päästä tunne alkoi muuttua mielenkiinnoksi ja lopulta tehtävä osoittautui erinomaisella tavalla visaiseksi (siitä huolimatta, että lehdessä siinä näkyy vain kaksi tähteä, se on kirkas kolmetähtinen).
Neitola on ollut mukana SM-ratkonnoissa ja tänä vuonna tuli ensimmäinen mitali. Ristikoita hän ei ole laatinut kuin kaksi. Toinen oli tavuristikko, jossa hän venkoili HAUISTA-sanan kahdella eri jakotavalla ja kolmella merkityksellä.
Kun näitä vanhempia visaisia tänne ilmestyy, mietityttää, ovatko ne, jotka olivat silloin, edelleen tosi visaisia. Esim. numero 5 oli aikanaan erittäin visaisena pidetty ja kehuttu. Ovatko uudet ristikot menneet ohi vai onko se pitänyt pintansa?
Ristikoiden jako helpon/keskitasoisen ja vaikean välillä on rajamaastossa hankalaa. Mieluummin kuitenkin sijoitan vaikeahkon jo vaikeisiin, sillä monille ihmisille ne edustavat jo ääripäätä. Arvioinnissa voi tulla myös epäonnistumisia.
2. Eki19.5.2003 klo 19:47
Puhelimeni ei ole sortunut ryyppäämään, kyllä se silloin ja edelleenkin vain soi.
3. OSui19.5.2003 klo 20:08
Eikä naurattajakaan varmaan ollut Heiman? Hei mies, kyllä näitä näppihäiriköitä sattuu itse kullekin, eikä niistä tietenkään kannata pulttia ottaa jos ei välttämättä palautettakaan antaa.Varsinainen asia: vaikeusasteen arviointi on varmasti vaikeaa. Enkä tarkoita pelkästään sitä, että jotkut ovat kokeneempia ja kenties fiksumpiakin kuin jotkut. Aihe ja harratusalue saattavat aiheuttaa sen, että mielipiteet menevät ristiin. A:n mielestä ristikko 1 saattaa olla helppo ja B:n mielestä vaikea, ja ristikosta 2 molemmat ovat päinvastaista mieltä.
Tästä huolimatta minusta on ihan hyvä, että arvioitu vaikeus ilmoitetaan, ja että se on usein ja useimpien mielestä johdonmukainen: sitä vaikeampi, mitä enemmän pallukoita. Skaala eli sanallinen arviointi on joka tapauksessa kunkin omista kyvyistä riippuvainen.
4. Jouni19.5.2003 klo 20:33
Muistan tuon HAUISTA-ristikon ja se oli kyllä erinomainen.Semmoisen ilmiön olen ollut huomaavinani, kun harjaannun ristikon ratkojana, että mietin vaikeissa yhä enemmän sanarakenteita yrittämättäkään enää etsiä ratkaisua vihjeistä. Oikeastaan se ei ole myönteistä kehitystä, sillä enitenhän iloa syntyy siitä kun oivaltaa visaisen vihjeen merkityksen.
5. OSui19.5.2003 klo 20:38
Laatiminen alkaa, kun järki loppuu? Kuinka monen laadintaura on alkanut siitä, että on helpompi pähkiä sanoja kuin ylikinkkisiä vihjeitä?
6. Eki19.5.2003 klo 20:40
OSui, tästä tuskin Neitolan tapauksessa oli kyse. Hänellä oli vain halu (ja taito) tehdä yksi hyvä ristikko, kun sellaiselle oli avautunut uusi foorumi.
7. OSui20.5.2003 klo 08:39
Nöyrimmästi anteeksi. Tarkoitukseni ei ole pilkata ketään, varsinkaan yksittäistä henkilöä, ei edes Wireniä. Viittaan vain omaan kokemukseeni ja yleiseen totuuteen ihmisluonnon taipumuksesta mennä yli siitä missä aita on matalin.Mielestäni vaikeissa ristikoissa valutaan helposti laatimisen rajamaille. Jo ihan tavallisissa moniselitteisissä vihjeissä joutuu katsomaan, mikä sana istuu sille varattuun tilaan ja täyttää jo ratkaistujen poikittaisten asettamat ehdot. tuleeko vihjeestä "pihi" NUUKA, SAITA va ITARA? Jos vihje on tosi vaikea, voi ratkaisu löytyä helpommin katsomalla mikä sana istuu, ja sitten voi miettiä miten se liittyy vihjeeseen. Tästä on hyvin lyhyt askel siihen, että jättää vihjeet kokonaan huomioimatta.
Haluan siis oikeasti tietää, onko jonkun laatijan mielestä tämänkaltainen prosessi ollut vaikuttamassa laatimisen aloittamiseen. Omalta osaltani vastaan itse esittämääni kysymykseen kyllä, ehkä jossain määrin, en osaa sanoa varmasti...
8. Teemu Pallonen20.5.2003 klo 08:53
Olen osittain samaa mieltä OSuin kanssa. Laatimisesta on hyötyä vaikeiden ristikoiden ratkonnassa, kun joutuu hahmottelemaan, että mikä sana nyt tuohonkin voisi käydä. Esim. joissain Leinosen vaikeimmissa Sanaseppo-tehtävissä olen laatinut jo pitkälle jotain kulmaa epämääräisten vihjeiden varassa, kunnes jossain vaiheessa tökkää. Ja tällä tavalla olen jopa joskus päässyt eteen päin.Laatijanurani alkamiseen ei kyllä muistaakseni ole tämä vaikuttanut, vaan ennemminkin outo halu laittaa sanoja ristiin rastiin ruutupaperille.
9. Eki1.1.2004 klo 21:00
Ei ihan esikoisia mutta arkistossa on nyt Viitamäen ja Hyvösen varhaistuotannosta yhdet maukkaat esimerkit ja pari vanhaa piilosanaakin, Aulikilta ja yllekirjoittaneelta..
10. Henry Haapalainen2.1.2004 klo 01:46
Teemun ristikko PuP:ssa oli minusta harvinaisen laadukas, ehkä paras koko lehdessä. Aina kun ratkon, teen samalla marginaaliin merkintöjä (kysymysmerkkejä, huutomerkkejä, virheen merkkejä, joskus oikein vihaisen mustiksi korostettuja). Tuli tähänkin muutamia kysymysmerkkejä, mutta työn kokonaisuuden huomioon ottaen niillä oli vain vähäinen merkitys. Tottakai olen joistakin yksittäisistä asioista vähän eri mieltä.
11. Eki2.1.2004 klo 15:50
Huomatkaa, että Nykypäivän palkintoristikko on ilmestynyt tuonne viimeisimpien väliin, koska se ilmestyi lehdessä viime vuoden puolella! Iso ja mukavan leppoisahkohko tehtävä. Hyviä kirjoja tarjolla voittajille!
12. Antti Viitamäki2.1.2004 klo 20:56
Minunkin piti heittää kehuni tuosta uusimman Punaisen Pallos-Mäkisestä. Tulee niin harvoin enää ratkottua mitään, ja nyt päädyin kaiken kiireen keskellä ottamaan tuon Tallinnan-reissun matkaevääksi - ja täytyy sanoa että kannatti! :-)Ilo nähdä selkeä, hyvin sanoitettu ristikko, jossa vihjeet nipistelevät juuri sen verran että tuntuvat vaativilta mutteivät pelota pois - ja kun ratkaisun keksii/saa, niin epäselvyyttä sanan oikeudesta ei jää. Tuohon kaikkeen jos itsekin pystyisin, niin tyytyväinen olisin.
Muistaakseni kahden tai kolmen sanan kohdalla olisin varmaan itse viitannut vihjeessä myös siihen, mitä sana oikeasti tarkoittaa, mutta on kai hyvin mahdollista että minulla on vain luonnottomia pikku aukkoja yleistiedoissani. Pelkästään sanaleikin avulla toimivat vihjeethän olisi hyvä jättää sellaisille sanoille, joiden tarkoitteista ei ole mitään epäselvyyttä.
Mutta muuten aivan upea ristikko - pitkää, hyvää ja hauskaa sanastoa, pääkuvassa erittäin mukava idea, ja mikä oli todella hienoa - tämä oli nimenomaan osastoa "monta lampunkuvaa ja yksi kirjankuva".
Niin kuin omistakin viritelmistäni näkee, tyylillisiä mieltymyseroja toki on, mutta omalla linjallaan ehdotonta huippua. Suosikkilistallani on jo vuosien ajan ollut lähinnä pari nimeä, mutta pieni täydennys on nyt varmaan paikallaan. :-)
13. Timppa3.1.2004 klo 00:35
Antti, mitä muuta muistat Tallinnan retkestä kuin tuon ristikon;-)?
14. Timppa3.1.2004 klo 00:40
Huomasin tuolta aikaisemman Henryn kommentin, jossa oli mainiosti oivallettu PuP. Voitaisiinko vastaisuudessa Pelikaaneista puhuessa käyttää lyhenteitä PuP, PaP (MuP, KrP, oho, taisi tulla poliisijuttu)? Tämä ei ole mainos, vaan selventäisi sitä, mistä lehdestä puhutaan. Kirppujen eri versioista en tiedä, mikäli niitä on useampia, niin varmasti vastaava lyhentely onnistuu.
15. Henry Haapalainen3.1.2004 klo 01:16
Ihminen on niin laiska, että lyhenteet tulevat luonnostaan käyttöön varsinkin sähköposteissa. Uudet kirppu ristikot on yleensä pelkkä Kirppu (voisi olla UKR). Helppo Kirppu on jo jonkin aikaa ollut HK. Lasten kirppu ristikot on ollut "lasten lehti".
16. Kaitsu3.1.2004 klo 12:33
Tähän kohtaan sopinee arvioni Kirpusta (UKR), jonka kerroin hankkivani jouluharrastuksekseni. Miksi juuri kirppu, johtuu siitä, että näillä palstoilla oli joulun alla kiivaanluonteinen keskustelu, joka sivusi joskus jopa ristikoitakin, henkilökohtaisuuksien välillä. En muistanut aiemmin täyttäneeni juuri Kirppua ja keskustelunaihe on minusta syytä tuntea. Ostohetkellä minulle valkeni, miksi en ole aiemmin ostanut ko. lehteä. Yleensä vilkaisen lehden sivuille millaisia ristikoita se sisältää. Lähinnä haluan varmistaa ettei lehdessä ole ylen määrin kryptoja tai tavuristikoita, jotka eivät ole suosikkejani.
Kirpun sivuilta kurkisteli huomattava joukko ”äijänpäitä” ja muita valokuvia. Olen näitä kuvagallerioita vierastanut siitä syystä, etten muista juuri kenenkään nimiä. Tämä on ilmeisesti minun rajoittuneisuuttani, koska reaalimaailmassakin tunnen kasvot vaan en osaa yhdistää niitä oikeaan nimeen.
Entäpä havaintoni itse lehdestä? En osaa käyttää oikeita ristikkotermejä, joten lukijalle jää tehtäväksi kääntää sanomani ”ristikkokieliseksi”, kerron yleiskielen ilmaisuilla.
Lehden yleisilme on siisti ja paperin laatu sopii huvin ristikon alustaksi (riittävän valkoinen, jota lyijykynän jälki näkyy ja riittävän kovapintainen, jotta kestää kumin käyttöä).
Varsinaiset kuvaristikot ovat selkeitä ja johdonmukaisia, joskin hieman samankaltaisia. (Tästä poikkeuksen edukseen teki anagrammierikoinen lehden lopussa, joka oli suorastaan loistava oivallus)
Ristikot vaikeutuvat loppua kohti edetessä. Selvää porrasta vaikeutumisessa en havainnut, lopussa jäi vain enemmän aukkoja ensimmäisellä kierroksella. Suurimman osan noista aukoista sain täytettyä uusintakierroksilla, mutta joitakin jäi ja noita aukkoja katsellessani havaitsin niiden jääneen useimmiten juuri noiden ”äijänpäiden” kohdille. Joskus risteävät sanat auttoivat ratkaisemaan tarvittavan nimen, mutta kun kuva ja nimi ovat molemmat näkyvissä ja mielessä tulostuu vain pelkkää tyhjää malliin: ”Ai tuon näköinen on siis tuon niminen, mutta kuka halvattu tuo sitten on?” jää miettimään onko itse tyhmä vai…
Ristikoiden sanastoissa on melko hyvin vältelty kaikkein kuluneimmat ilmaukset atat, tiit ja piit. Samoin on selvästi pyritty välttämään ristikon vaikeuttamista, ilman topografikartastoa, mahdottomilla paikannimillä ja kuuluisuuksien serkunkumminaimojen lempinimien käyttöä. Toisaalta taas joitakin nimiä ja muita sanoja on ryöstöviljelty sijoittamalla ne yhä uudelleen uusiin ristikoihin.
Sanoihin on haettu yllätyksellisyyttä ja jopa huumoriakin, mutta samalla on otettu käyttöön slangi- ja murresanastoa, joita ei varmaankaan kaikkia tunneta kuin paikallisesti. Joidenkin vihjeiden ja vastaussanojen yhteys ei ole mielestäni täsmällinen. Sanan ratkettua jää suuhun hiukan kitkerä maku: ”No voisihan kaiketi joku käyttää tuollaistakin synonyymiä, vaikken ole itse ikinä kuullut, enkä ole kenenkään kuullut kuulleen” malliin.
Jatkuu..
17. Kaitsu3.1.2004 klo 12:34
...JatkuuPiilokirjaimeton ristikko selvitti minulle sanan piilokirjaimeton merkityksen. Ratkojan, ainakin minun mielestä ideaaliristikko, mutta kaiketi vaikea ristikkotyyppi laatijalle. Vielä minua hiukan kiusasi muutamien ratkaisusanojen monikkomuoto, jota ei vihjeestä voinut mitenkään arvata.
Tämä kritiikki on ainoastaan yhden lehden, yhden numeron arvostelu, joka on toteutettu täysin subjektiivisesti. Tässä ei ole edes yritetty tehdä vertailua muihin vastaaviin julkaisuihin, joissa on varmasti omat etunsa ja puutteensa. Kukaan ei ole pyytänyt minulta tätä arvostelua ja vastaan itse kaikesta siitä mitä olen sanonut. Tarkoituksenani oli tämän kirjoittamisessa tuoda esille millaisena koin Kirpun erään ratkojan silmin. Negatiiviset kommenttini ovat siksi, että moisiin kohtiin mielestäni olisi syytä kiinnittää huomiota mikäli vastaavansuuntaista kritiikkiä lehti saa muualtakin. En väitä olevani alan asiantuntija, eikä mielipidettäni siten voi yleistää. Joskus laatijan ja ratkojan välillä löytyy yhteinen sävel ja toisinaan ei. Miksi näin on, sitä en tiedä, mutta niinhän on muutenkin elämässä, jostakin tulee ystäväsi ja toisesta taas ei, eikä se ole kummankaan syy tai vika.
Se millaiseksi ratkoja kokee ristikon on suuresti riippuvainen mm. hänen ammatistaan ja koulutuksestaan, harrastuksistaan ja muista kiinnostuksen kohteistaan. Olemme erilaisia ja pysymme erilaisina se on sitä monimuotoisuutta, joka rikastuttaa elämäämme tehden siitä elämisen arvoista.
Paperille sähköisesti piirteli
Kai Pesonen
18. Henry Haapalainen3.1.2004 klo 18:28
Hei Kaitsu (Kai)Ei kritiikkiä tarvitse esittää "anteeksi pyydellen". Todellista kehitystä ei ilman avointa kritiikkiä tapahdu.
19. Eki9.4.2009 klo 17:56
Tässä tarinaa Suomen mestari Juha Neitolan lyhyestä mutta kunniakkaasta laatijaurasta.
20. jpq9.4.2009 klo 20:01
Eki: onhan niitä säveltäjiäkin jotka tehnyt hyvin vähän kappaleita mutta hyviä ja sitten niitä jotka tekee vaikka kuinka paljon tai niitä jotka tekee vaikka kuinka paljon mutta vain muutmaa jää mieleen. En ota esimerkkejä näistä laatijoiden suhteen koska sen verran vähän niitä kuitenkin tiedän (eli olen tarpeeksi seurannut varsinkin tuo muutama hyvä muut aika tylsiä vaikea määritellä)yleistä kaikille (muutkin saa toki ekille komenttini lukea):
omissa laatimissani pyrin välttämättään jatkuvasti samoja sanoja kohtuu vaivan rajoissa. ja kertakaan en ole käyttäyt kun en ole ehtinyt atat sanaa tiit ollut 2-3 kertaa siihenkin yrittänyt saada yleensä jotain muuta. kohtuu vaiva on se että ehdin muutakin tehdä kuin laatia.
Kaitsu: jokaisessa on puutensa sekin voi olla jollekin puute ettei löydy helppoja tai paperi ei miellytä tuo tosiaan tärkeää että kestää pyyhekumiakin ja lyijykynä näkyy mutta lähtee hyvin pois eräs "pinnoitettu" paperi laatu näin ihan huomiona hankalaa siitä että lyijykynä tarttuu tosi hyvin ihan tiedän kun muistiin panoja identtiselle olen nehnyt. ja yhdessä en viitis nimeä pistää näin laatijana pisti häiritsemään käsin kirjoitetut numerot ja ilmeisesti käsin piiretty ruutupohja kryptossa siis. se koskee vain osaa lehden tehtäviä. jotenkin vaikeampi täyttää jo noin takia sanoisin minun vaikea lukea omiakaan numeroitani jälkikäteen. täydellistä ristikkolehteä odotellessa.
se varmaan vaatisi tietyn piirtäjän,laatijan,paperin ja jne.
21. 010.4.2009 klo 23:22
Eki. Onko sinulla tietoa, että minkä ikäinen Juha Neitola on?(noin)
22. Eki10.4.2009 klo 23:24
Ei ole. Nuorekas keski-ikäinen, sanoisin.
23. 010.4.2009 klo 23:31
Kiitos.
24. jose11.4.2009 klo 09:04
Vastaus 0:n eiliseen kysymykseen selviää lukemalla viime maanantain Iltiksen artikkelin uudesta mestarista.
25. -11.4.2009 klo 09:56
Juha Neitola on 46-vuotias
KOMMENTOI