KESKUSTELUT > RISTIKOT > TURHUUKSIENTURHUUTTA VAI EI?
4933. Turhuuksienturhuutta vai ei?
Eki1.7.2009 klo 10:50
Henry 1.7.2009 klo 03:11: ”Mitkä hyvänsä turhat rajoitukset huonontavat laadintaa, ja sen varmasti jokainen laadintaan perehtynyt tietää.”Mikä on turha rajoitus? Jotta vastaus olisi helppo, ratkojien pitäisi olla samanlaisia joka suhteessa ja heidän pitäisi myös osata pohtia asiaa siltä kantilta, millainen ristikko olisi milläkin rajoituksilla. Useimmat eivät kuitenkaan edes tiedä rajoituksista. Ainakin kolme ehdottomasti suosittua suuntausta erilaisilla ratkojilla on (moni ratkoo kaikenlaisia mutta pitää erityisesi yhdenlaisista):
1) Samat sanat ja vihjeet toistuvat, ratkoja on oppinut ne ja ratkonta on pääosin ajantappamista
- tärkein apuväline ristikkosanakirja
2) Ratkaisusanat ja vihjeet pyrkivät yleisymmärrettävyyteen ja oman pään käyttöön ratkaisun löytämisessä (ainoa tapa kolmesta jota kautta on helppo ryhtyä ratkojaksi)
- apuväline ei välttämätön
3) Ristikossa on kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, tuttuja ristikkosanoja ja ihan uusia tuttavuuksia/kummajaisia
- tärkein apuväline nettiyhteys
Kaikki suomalaiset laatijat – ja julkaisijat - käyttävät eri sääntöjen/rajoitusten kombinaatioita. Yksi voi olla ehdoton, toinen on koko ajan mielessä mutta venytettävissä. Näistä syntyy se hyvin laaja suomalaisten ristikoiden kirjo, jota ei voi lainkaan sulloa edes noihin kolmeen kategoriaan. Edes asiantuntijan on vaikea nähdä, miksi laatija on päätynyt tiettyyn lopputulokseen. Huono lopputulos voi myös olla monen päivän työn tulos ja huikean hyvä voin olla syntynyt hetkessä. Kyseessä voi olla taito mutta myös otetut rajoitteet. Monissa kaikkien aikojen ristikkoklassikoista sääntöjä onkin venytetty, että olisi ollut ylipäänsä mahdollista laatia ko. ristikko. Noiden kolmenkin ryhmän sisällä siis ristikoiden laatuero on valtava.
Myös mm. sattuma ja laatijan luonne ajavat ristikoita tiettyyn suuntaan. Kun 70-luvulla aloitin Iisakin ristikoissa, laatija joutui joko itse Iisakin tai veljensä Matin oppipojaksi. Vasta myöhemmin tajusin tämän ja olin onnekas päädyttyäni Iisakille. Hän ohjasi minua suuntaan, johon olisin halunnutkin mennä. Toki se ei ollut pelkkää sattumaa. Valinta tehtiin varmasti näytteen perusteella eli laatijan suuntautumista ja taitoja tutkailtiin ennen päätymistä toiselle.
Omien ”oppipoikien” ja yhteistyökumppaneiden kanssa olen huomannut, että vaikka haluaisin johdattaa heitä tiettyyn suuntaan, se ei ole aina mahdollista eikä onneksi välttämätöntäkään. Erilaisuus on ristikoissa rikkautta. Ristikon laadinta ei ole työ, jossa voi valita kaikki haluamansa sanat vaan sanoja ristiin asetettaessa on lähes aina tehtävä kompromissejä. Mikä sana on kuinkakin tuttu, siihen on olemassa vain laatijan oma epämääräinen käsitys, kun hän tekee työtään ja valitsee sanoja, jotka johtavat ristikkoa tiettyyn suuntaan. Mitä milläkin polulla on edessä, sitä ei voi tietää. Eihän šakkimestarikaan pysty näkemään kovin monta siirtoa etukäteen. Laatija voi kyllä palata pelissään taaksepäin, jos ajautuu huonoon suuntaan.
(Lisäksi tietysti mm. vaikeusaste on merkittävä tekijä. Ensimmäisessä tapauksessa vaikeusaste-erot ovat yleensä näennäisiä. Toisessa mennään helposti useimmille liian vaikeisiin vihjeisiin. Kolmannessa etenkin samaan alueeseen kerääntyneet vaikeat sanat tekevät ristikkoa vaikeammaksi.)
2. Taata1.7.2009 klo 11:50
Minulla on sidottuina kaksi vuosikertaa Kauneus ja terveys-lehden vuosikertoja, joissa lehdissä on Heikki Kalvan laatimat ristikot. Näistä voisi ottaa oppia, kuinka koko kansan ristikoita tehtiin 1960- luvun alkupuolella. Paljonko tarjoat Eki?
3. Eki1.7.2009 klo 11:56
On niistä oppia otettu. Kiitos tarjouksesta mutta ei tällä kertaa.
4. Taata1.7.2009 klo 12:25
Minulla myös samoilta ajoilta kolme vuosikertaa Kotiliesi- lehden vuosikertoja sidottuina koviin kansiin, mutta näissä ei ole ristikoita ollenkaan. Sarjakuvat ovat Kieku ja Kaiku ja Avaran perhe. Minä vuonna Kotilieteen tulivat ristikot?Nykyään on Seppo Jokikokon laatimat ristikot.
Kiekusta ja Kaikusta julkaistaan nykyään uusintoja esim. edessäni olevassa lehdessä tältä vuodelta on uusinta ko. sarjakuvasta vuodelta 1958 numerosta 8. Ko. sarjakuvaa alettiin julkaista vuonna 1932 ilmestyen vuoteen 1975.
Sarjaa piirsi Asmo Alho ja riimitti Mika Waltari. 85-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisevat sarjakuvan parhaita paloja.
Anteeksi jos meni hieman sivuun aiheesta, mutta varmaan kp ehtii vielä matkaan myöhemminkin.
5. Eki1.7.2009 klo 12:40
Taata, olen sanonut tämän sinulle ennenkin, silloin privaatisti, mutta onkohan mennyt perille. Viitaten tuohon opin ottamiseen Kalvalta, tilannetaju on a ja o. Kun teet Iisakille, älä missään tapauksessa pidä Kalpaa esikuvana! Kun teet omaan laskuusi tai ilman julkaisijan vaatimuksia, voit tehdä makusi mukaan.
6. Taata1.7.2009 klo 12:57
Lainaus Ekiltä edellä seuraavassa."Omien ”oppipoikien” ja yhteistyökumppaneiden kanssa olen huomannut, että vaikka haluaisin johdattaa heitä tiettyyn suuntaan, se ei ole aina mahdollista eikä onneksi välttämätöntäkään. Erilaisuus on ristikoissa rikkautta. Ristikon laadinta ei ole työ, jossa voi valita kaikki haluamansa sanat vaan sanoja ristiin asetettaessa on lähes aina tehtävä kompromissejä. Mikä sana on kuinkakin tuttu, siihen on olemassa vain laatijan oma epämääräinen käsitys, kun hän tekee työtään ja valitsee sanoja, jotka johtavat ristikkoa tiettyyn suuntaan. Mitä milläkin polulla on edessä, sitä ei voi tietää. Eihän šakkimestarikaan pysty näkemään kovin monta siirtoa etukäteen. Laatija voi kyllä palata pelissään taaksepäin, jos ajautuu huonoon suuntaan."
Tuossa on jotain itua ja tuttua. Kunpa kaikki vain muistaisivat ja toteuttaisivat tuota linjaa. Nykyään meno ristikkomaailmassa on vain niin villiä ja luokatonta, että siitä ei itse vihtahousukaan ota varmaan aina selvää. Aivan kuin politiikasta olisi kysymys. Tullineuvos, jolle puuhataan nyt muistomerkkiä ansioistaan, sanoisi varmaan, että se on sitä pelin politiikkaa, josta rehellisyys on kaukana.
Ristikkomaailma erityisesti nyt lehtirintamalla on kaaostilassa ja suurten muutosten edessä. Lama-aikana kaikki ei voi jatkua ennallaan. Ei voida tulla toimeen vain laatimalla ja ratkomalla ristikoita.
Katsokaa ristikkolehtien sisältöä lehtipisteissä. Tarjontaa on paljon, mutta mikä köyhyys vallitsee sisällöissä, vaikka jätettäisiin tietokoneristikot ulkopuolelle. Sama yksitoikkoisuus ja sabloni vallitsee näköjään kaikkialla. Samat laatijat melkein samassa järjestyksessä. Oman tien kulkijoita yritetään kouluttaa liiaksi samaan ruotuun, joka on jossain kai määritelty, mutta jää varmaan mysteeriksi useimmille.
Kaivoin esille omia laatimuksia vuosien takaa ja syötän niitä nyt tietokoneelle entraten hieman samalla. Nyt lisään joukkoon sitten myös kolmikirjaimisia sanoja. Tämä on suururakka, sillä ko. ristikkopohjia on satoja. Tokkopa kaikkia tässä ensi vaiheessa teen valmiiksi ristikoiksi, kun muutakin materiaalia on niin paljon.
7. Taata1.7.2009 klo 13:21
Näyttää siltä, että Eki ei päässyt Henryn kanssa valitettavasti samalle aaltopituudelle säikeen avauslauseen kanssa? Voinhan olla tietysti väärässäkin, mutta itsestäni tuntui siltä, että Henkalla oli muutakin mielessä kirjoituksessaan? Tämähän on tietysti tulkintaa, kun Henkka ei sano asiaa itse suoraan.
8. Henry1.7.2009 klo 14:01
Ehkä luen myöhemmin nuo ylläolevat. Nyt annan esimerkin rajoituksesta, joka "huonontaa" laadintaa. Anagrammi-erikoinen on ristikko, jossa jokainen ratkaisusana on anagrammi sanalle johon vihje viittaa.Siinä laadinnan vaikeus on viety äärimmilleen. Mutta kyse ei ole turhasta rajoituksesta, ratkojilta saatu palaute kertoo sen.
9. Taata1.7.2009 klo 14:10
Eli laadintaa voi jopa huonontaa laatijan mielestä, jos se lisää ratkojien nautintoa, mikä lienee pääasia ja tarkoitus.Laatija ikäänkuin uhraa itsensä ja tinkii periaatteistaan ratkojien hyväksi ja heittää miellyttääkseen. Mikä voisi olla jalompaa? Itselläni tuli kyllä mieleen muitakin esimerkkejä, joita epäilin Henryn tarkoittavan. Ehä saamme hänen selvityksensä myöhemmin, kun hän kiireiltään ehtii tänne palstoille kirjoitella.
Itse ehdin tässä parikymmentä vanhaa ristikkoa läpi käydessäni ihailla sanaston paranemista, kun "turhia" sääntöjä ei enää kunnioita ja noudata. Ovatkohan muut huomanneet samaa?
10. Eki1.7.2009 klo 14:14
Ei tässä Henryn ja minun välillä ole paljon ajattelussa eroa. Asioilla on vain niin kymmeniä puolia ja sanominen on eri asia kuin toteuttaminen. Siis jokaisella laatijalla on noita turhia rajoituksia, tietoisia tai tiedostamattomia. Omien mielipiteiden sanominen lyhyesti täällä antaa helposti asioista liian yksioikoisen näkemyksen. Siksi halusin alustuksessa tuoda esiin näitä seikkoja tarkemmin. Mutta ei näitä kirjoittamalla ratkojille saada perille. Hyvä ristikko kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
11. RA1.7.2009 klo 14:57
Voiko noita "turhia rajoituksia" määritelläkään sen tarkemmin kuin "että riippuu siitä tästä ja tuosta"?
12. kp1.7.2009 klo 15:19
noista rajoituksista sen verran. ei tarvitse kukaan toinen sanoa mitään jos laatijalla on heröätyskello takaraivossaan. eli toimii niin että nakuttaa ja koputtaa päähän. ja kysyy: oletko nyt varma että tämä sana on sana? vai haluatko että tämä on sana? -kävi juuri näin minulle.
13. kp1.7.2009 klo 15:20
herätyskello siis
14. Eki1.7.2009 klo 15:20
Henry: "Anagrammi-erikoinen on ristikko, jossa jokainen ratkaisusana on anagrammi sanalle johon vihje viittaa."Olen itsekin laatinut noita ja tiedän, että siinä mennään sen ehdoilla, että sanasta on saatava perusmuotoinen anagrammi.
Mutta onko tuo rajoitus sopiva? Onko vain laatijan ja lehdentekijän mielestä olennaista, että jokainen vihje täyttää tiukat ehdot.
Jos sanalle SAMBA ei löydykään oikeaa 5-kirjaimista anagrammia, voisiko sille panna vihjeeksi vaikka SAMA B ja laskea tällaisia ristikkoon ainakin muutama? Laadinta helpottuis heti. Voisi tulla silti keskimäärin parempia vihjeitä. Haittaisiko se ratkojaa? Laatijalla saattaa olla tietynlainen täydellisyys mielessä, kun se taas nakertaa täydellisyyttä laatupuolelta.
15. Taata1.7.2009 klo 15:21
Turhia rajoituksia ovat esim. kolmikirjaimisten sanojen kieltäminen, josta on olemassa joku äänetön sopimus, josta kukaan ei ota vastuuta eli se on kuin taivaasta tipahtanut.Sitä sitten vain noudatetaan, vaikka kukaan ei sitä oikein selvästi myönnä edes olevan olemassa. Tämä on oikea ristikkomysteerio, joka kaipaisi tutkimusta, että mistä se on alkujaan lähtöisin. Syylliset saatava vastaamaan teostaan!
Tarkoitan edellä hyviä kolmikirjaimisia sanoja. On aivan hullua, että esimerkiksi Suomen pinta-alasta noin kolmannes on suota, mutta ristikossa ei saa olla SUO- sanaa. Tämä on kerrassaan häpeällistä.
Muita turhia rajoituksia ovat alku- ja loppupiilojen kieltäminen vai pitäisikö sanoa pannaan julistaminen vai mikä olisi oikeampi termi. Tämä kielto on takuuvarma keino ristikkosanaston huonontamiseksi.
Hyväksytty rajoitus on sen sijaan kahden peräkkäisen piilokirjaimen käyttö, koska se antaa usein niin monia ratkaisumahdollisuuksia, että se voi saattaa ratkojan hämilleen. Yleensäkin tulisi pyrkiä mieluummin yksikäsitteiseen ratkaisuun.
16. kp1.7.2009 klo 15:26
jep alku- ja loppupiilot kunniaan kuten Taata hyvin sanoo sanat paranoo heti
17. kp1.7.2009 klo 15:28
ja eräät harrastaa kaks- ja yks kirjaimisia sanoja
18. RA1.7.2009 klo 16:32
Onhan noita alku- ja loppupiilollisia ristikoita vaikka kuinka paljon, enkä ole huomannut, että niitä mitenkään erityisesti siitä paheksuttaisiin. En tosin ole huomannut sitäkään, että juuri nuo ristikot olisivat sanastoltaan muita parempia.
19. Taata1.7.2009 klo 17:15
Sitten ei varmaan haittaa vaikka olisi orporuutujakin siellä ja täällä puoliorvoista puhumattakaan. Itse kyllä tätä sääntöä hieman kunnioittaisin, vaikkakin on jälkeen suuren alkuräjähdyksen syntynyt. Tosin aikaa ennen alkuräjähdystä ei ole alettu vielä kovinkaan laajasti tutkia. Taata taata!
20. Eki1.7.2009 klo 17:34
Miksi mikään sääntö olisi muita pyhempi, jos sen rikkominen joskus ei ratkojia juuri haittaa. Tässä yksi vanha tarina (sana "osia" on verbinäkin sittemmin hyväksytty).Lähettäjä: Eki 23.7.2005 klo 09:58
Iisakilla oli aika tiukka linja sanoissa. Käytin 70-luvun alussa ristikoista myös tutuksi tullutta verbia OSIA. Se oli Iisakille niin tabu, että hän mieluummin vaihtoi tilalle OMIA ja käytti 3-kirjaimista sanaa (ESIVALTA-sanasta tuli EMI ja ALTA) kuin olematonta sanaa. "Kerran näinkin!" hän totesi. Jälkeenpäin ajatellen sen olisi varmaan pystynyt pienellä remontilla välttämäänkin, mutta jos lehdessä oli tyhjä sivu ja se oli menossa painoon, niin deadlinehan saa tekemään kaikenlaista, mitä saattaa myöhemmin jopa katua.
21. Henry2.7.2009 klo 01:50
On olemassa anagrammi-erikoinen ja anagrammiristikko. Jälkimmäisessä vihje on ratkaisusanan anagrammi. Edellisessä vihhje vain viittaa ratkaisusanaan. Minulla on käsitys että Erkki on laatinut vain anagrammiristikoita.En ole hyväksynyt epäsanoja vihjeiksi, vaikka laadinta niitä käyttäen helpottuisi huomattavasti.. Ehkä olen tässä asiassa tyhmä, ja ratkojat eivät tyylipuhtautta arvosta.
22. Eki2.7.2009 klo 02:06
No niin, minä ymmärsin tehtävän väärin nimen perusteella. Anteeksi. Sinänsä se ei viestiäni muuttanut. Lienee tullut todetuksi, että kaikkia ratkojien mieltymyksiä on vaikea tai mahdoton tutkia niin, että laatija tietäisi, näkeekö turhaan vaivaa.
23. JTak2.7.2009 klo 13:11
Jos kolmikirjaimiset sanat olisivat ns. sallittuja, niin tuskin siellä SUO-sana kovin usein esiintyisi. Kolmikirjaimiset avaisivat oven kokonaan uudenlaisten fakkisanojen maailmaan niille laatijoille, joille kaikki sanat ovat samanarvoisia. Näin ollen mm. ATA, ATO, ETA, ITO ja UTA yleistyisivät ratkaisanoina, kun nyt niihin törmää vain T-loppuisina. On toki olemassa paljon hyviäkin kolmikirjaimisia sanoja. On olemassa varmasti vielä enemmän hyviä nelikirjaimisia sanoja, mutta silti niitäkään ei aina tunnu olevan tarpeeksi hyvän ristikon laatimiseksi.
Loppupäätelmänä: kolmikirjaimiset ratkaisusanat saattaisivat oikeissa käsissä jopa lisätä ristikoiden tasoa, mutta ristikoiden keskimääräinen taso saattaisi jopa pudota. Ja nyt puhun laatutasosta, enkä vaikeudesta.
24. Henry3.7.2009 klo 01:22
On vähän vaikea yhtyä arvioon, että nuo JTakin esimerkkisanat olisivat sen parempia t-loppuisina.Meillä oli kerran ristikon vasemmassa laidassa vaakasanana äly. Eräs ratkoja kirjoitti sille sivulle: ristikossa kolmikirjaiminen sana!!!!. Olisihan siinä voinut olla alkupiilo, ja sana olisi voinut olla häly tai käly. Mutta en tuommoisessa kritiikissä pystynyt mitään järkeä näkemään. Kyllä se kuitenkin harmitti, koska en ole koskaan noin älyttömän direktiivin alle hyväksymistäni kirjoittanut.
25. MM3.7.2009 klo 08:43
"On vähän vaikea yhtyä arvioon, että nuo JTakin esimerkkisanat olisivat sen parempia t-loppuisina."Kyllä, vaikea on yhtyä sellaiseen arvioon, jota ei ole edes esittetty. Ainakaan tässä säikeessä.
26. Henry4.7.2009 klo 02:06
Miksi oli kiire heivata tämä säie kakkossivulle?
27. Eki4.7.2009 klo 02:15
Perjantai oli vilkas kirjoituspäivä. Säie siirtyy luontevasti kakkossivulle, kun tarpeeksi monta muuta asiaa kommentoidaan. Tässäkään ei ole mitään tarkoitushakuista eikä rikollista. Samalla voi todeta, että kyllä täällä edelleen kirjoitetaan runsaasti.
28. Ylläpito4.7.2009 klo 17:50
Nostamme ylöspäin, ettei tule sanomista.
29. pösilö4.7.2009 klo 19:17
En näe ratkojan kannalta anagrammiristikossa mitään lisäarvoa siinä, että vihjesana tarkoittaa jotakin. Kun kerran on tiedossa että ratkaisusana on vihjeen anagrammi, ei mielestäni ole mitään väliä sillä, missä järjestyksessä kirjaimet ovat.Ehkä laatijalla on toinen näkemys asiasta.
30. Henry5.7.2009 klo 00:28
Menisi kuin MTV3:n kisailuksi, jos pookiu olisi Kuopio. Ei ainakaan minun hermot tuommoista mahalaskua kestäisi.
31. Eki5.7.2009 klo 00:32
En minäkään siitä haasteita hakevana laatijana tykkäisi, mutta juju olikin, kuinka paljon ratkoja siitä piittaisi. Nimimerkki pösilö tuossa yhtenä ratkojana totesi, ettei ole niin nokonnuukaa.
32. Henry5.7.2009 klo 00:51
Se pitäisi testata toimivassa ympäristössä, ristikkolehdessä. Mutta enpä tiedä, kiinnostaako. Tulos tuntuu testaamattakin liian selvältä.
33. Eki5.7.2009 klo 00:52
Pääpointtini: on parempi että laatijalla on ratkojan odotuksiin nähden hieman liikaa omia haasteita ja rajoituksia kuin liian vähän. Siten homma on todennäköisimmin molemmille osapuolille mielekästä pitkälläkin tähtäimellä.
34. Eki5.7.2009 klo 00:54
Edellinen kommenttini ei liittynyt Henryn minuuttia aiempaan vaan koko säikeeseen.Minä kyllä uskon, että testaamalla oikealla tavalla ratkojat eivät kaipaisi täydellistä anagrammiristikkoa. Ja edelleen itse silti tekisin sen täydellisen (säännöiltään).
35. Henry5.7.2009 klo 01:04
Kierretään kehää ja palataan alkuun: Miksi hyväksytään rajoituksia, joita ratkojat eivät noteeraa ja jotka usein huonontavat laadintaa. Symmetrisessä ristikossa laatija saattaa huomata että saisi hyvän pitkän sanan muuttamalla yhden vihjeruudun ratkaisusanaruuduksi. Hän ei tee sitä, koska sen jälkeen ristikko ei olisi enää symmetrinen. Onko tässä jotain järkeä?
36. Eki5.7.2009 klo 01:26
Jos sanaa Kuopio ei voi panna anagrammiristikkoon kuin vihjeellä POKO UI tms., olemme siis rajanneet sanan Kuopio ulos anagrammirstikosta. Jos siinä on viisi tuommoista vihjettä ja muu osa ristikkoa on keskimäärin parempaa kuin olisi ilman myönnytyksiä, ketä haittaa?Ja ketä haittaa muutama symmetrinen ristikko kymmenien tuhansien vuosittaisten ristikkojen joukossa. Kuka kaipaa sitä yhtä pitkää sanaa, joka korvaa kaksi lyhyempää? Useimmissa symmetrisissä se ei edes tulisi kysymykseen. Yhden symmetrisen Metron ristikon tuolla tavalla teinkin epäsymmetriseksi.
37. Eki5.7.2009 klo 01:35
Voitaisiinko hyväksyä laatijan intuitio siitä, että vaikka ratkoja ei kaikkia hänen haasteitaan huomaakaan, hänellä on silti vakaa käsitys niiden olevan tärkeä osa hänen ristikoittensa identiteettiä. Kuten olen moneen kertaan sanonut, arvostan erilaisia sisältöjä (laatimukset), vihjeityksiä ja ulkoasuja. Kyllä minä joskus joillekin laatijoille sanon "älä nyt yritä liikaa sitten" ja toisaalta joillekin "yritä nyt sitten välttää sitä ja sitä heikkoutta". Tietyt puitteet ovat olemassa, mutta niissä on väljyyttä ja se tuottaa myös tulosta.
38. Eki5.7.2009 klo 17:08
Kuuntelen tässä työskennellessä samalla Ylen Areenasta Poptalk-ohjelmaa, jossa puhutaan Blues News -lehdestä. Päätoimittaja Pete Hoppula kertoo, että kirjoittajat menevät usein liiankin syvälle aiheisiinsa ja kertovat pieniä monien mielestä turhia yksityiskohtia, mutta toisaalta kerrotaan myös tärkeitä aktuelleja asioita. Haastattelussa kerrotaan mm., että jonkun lukijan mielestä lehti on hyvä, mutta tiedon määrä on uskomattoman suuri, jopa liiallinen. Toisaalta sisään päästyä se alkaa kiehtoa yhä enemmän. Hoppula kertoo, että tekijöille halutaan antaa varsin vapaat kädet niin, että he saavat tehdä juttuja niistä aiheista, jotka heitä kiinnostavat (tässä oli kyllä osasyynä se, että palkkio on nolla tai korkeintaan nimellinen).Tässä on jotain yhteistä niihin tekijöihin ja julkaisuihin, jotka eivät suolla ”lisää sitä samaa” ja jotka haluavat antaa käyttäjilleen vähän enemmän kuin mitä odotetaankaan.
39. Tamara5.7.2009 klo 20:28
Hei hei, kuka jaksaa lukea näin pitkiä juttuja? Nykyinen tekstiviestikansa haluaa viestien olevan korkeintaan viiden rivin mittaisia!
40. Jukkis5.7.2009 klo 20:59
Tekstiviestikansa voi lukea aina viisi riviä kerrallaan ja sitten aina huilata välillä.
41. Marco Poloinen5.7.2009 klo 21:18
Niin että kukako jaksaa? Minä ilmoittaudun!Kirjoitan itsekin silloin tällöin tekstareita, mutta eivät ne oikein sovellu pohdiskeluun.
Täällähän on käytännössä rajaton mahdollisuus osallistua (lukea, kirjoittaa) tai olla osallistumatta. Jokainen voi halutessaan avata uuden säikeen haluamansa asian käsittelemiseksi, ja avaaja jos kuka, voi kirjoittaa niin lyhyesti (usein = yleisesti) tai pitkästi (tarkentaen, eritellen) kuin haluaa.
42. Jukkis5.7.2009 klo 21:32
Minäkin ilmoittaudun. Eikä tässä kaikki, minä olen lukenut myös kokonaisen kirjan.
43. Miimu5.7.2009 klo 21:36
:-O
44. Maikki5.7.2009 klo 21:46
;-D
45. Eki5.7.2009 klo 21:52
Nyt me kaikki voidaan kertoa kavereille, että me tiedetään yks Jukkis, joka on lukenut kirjan.
46. RA5.7.2009 klo 22:00
Voiskohan tuolta Jukkikselta saada nimmarin?
47. Marco Poloinen5.7.2009 klo 22:09
Tekstiviestillä?
48. Jukkis5.7.2009 klo 22:51
Tässä:sites.google.com/site/crythe55/Home/j.gif
49. Eki5.7.2009 klo 22:54
Ja amatöörit kirjoittelee tunnin joka keikan jälkeen näitä. Jukkis hoiti koko kansan kerralla.
50. RA5.7.2009 klo 22:57
Kiitos! Mulla onkin jo kaksi ennestään: Toinen on mieheltä, joka väittää olevansa Ekin poika ja toinen mieheltä, joka väittää tuntevansa Eppujen Juha Torvisen.
51. Henry6.7.2009 klo 00:00
Kaikki varmaan tuntevat sen viisauden, että mitä vähemmän kirjaittajalla on harkittua sanottavaa, sitä pitempi kirjoitus.
52. ?6.7.2009 klo 00:09
Viisauden? Kas kun ei ihan totuuden.
53. -6.7.2009 klo 00:28
Pihlajamäki harrastaa ristikoissaan kansanviisauksia, mutta että sinäkin?
54. Antti Viitamäki6.7.2009 klo 02:44
"Kaikki varmaan tuntevat sen viisauden, että mitä vähemmän kirjaittajalla on harkittua sanottavaa, sitä pitempi kirjoitus."Kyllä. Kaikki tuntevat tämän viisauden. Ja kaikki tietävät että se pitää paikkansa. Kun vain mietinkin kaikkea Dostojevskin, Proustin, Joycen, Waltarin, Linnan ja muiden sepustamaa asiaköyhää turhuutta, niin melkeinpä kuvottaa.
;-)
55. Jukkis6.7.2009 klo 10:28
Tuo "Kaikki varmaan tuntevat sen viisauden, että mitä vähemmän kirjaittajalla on harkittua sanottavaa, sitä pitempi kirjoitus." on siitä mainio väite, että se saman tien kumoaa itse itsensä. Jokainen, jolla on hiukankin älliä päässä älyää. että väite noin kategorisesti esitettynä on ihan puuta heinää. Siteerattu lyhyt kirjoitus osoittaa, että sen kirjoittajalla ei ole paljoakaan harkittua sanottavaa tästä asiasta.Sen sijaan jos samaa asiaa pohdiskelee aika lailla pidemmin mm. esimerkkejä analysoimalla, voi harkitusti todeta, että joskus siteerattu väite pitää kyllä paikkansa. Jos nyt vaikka etsii jotain sattumanvaraisia nettisivuja, niin väitteelle on helppo aika nopeasti löytää vankkaa todistusaineistoa. Ihan satunnaisella haulla voi ihan sattumalta löytää vaikka tämän pitkän kirjotuksen
_http://www.wakkanet.fi/~fields/
jota lukiessa voi todeta, että kyllä alussa siteeratussa väitteessä joissakin tapauksissa aika paljon taitaa perääkin olla.
KOMMENTOI