KESKUSTELUT > RISTIKOT > LAAJA BRITTITUTKIMUS: SANARISTIKOIDEN RATKOJILLA ON MUITA NUOREMMAT AIVOT
9337. Laaja brittitutkimus: Sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot
Auri17.7.2017 klo 20:19
https://yle.fi/uutiset/3-9727384 Laaja brittitutkimus: Sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot
Sanojen kanssa pelailu näkyy huomio- ja päättelykyvyssä ja lyhytkestoisessa muistissa.
2. Pr17.7.2017 klo 20:39
Olipa saatu dramaattinen presentaatio pylväsdiagrammiin. Mutta ihan ok juttu sinänsä, ja aika uskottavakin.
3. pelaaja17.7.2017 klo 20:45
Kauheeta. Ollaan siis vasta pikkulikan tai -pojan tasolla. Missähän nuoruusiässä sitten laatijoitten aivot mahtavatkaan pysytellä? Pitkäkestoisempaa muistia ootellessa.
4. O17.7.2017 klo 21:20
pelaaja.Olemme oletettavasti ja toivottavasti nuoria keski-ikäisiä ja kauan. ;)
5. Ari17.7.2017 klo 21:28
Kun katson taulukkoa, mielestäni pylväät onvat hyvinkin tasaisia. Alin pylväs n. 4.40 ja korkein n. 4.56. Hyvin on harhautettu katsojia taulukon rakenteella. Alhaalla ei todellakaan ole nollakohta.
6. Ari17.7.2017 klo 21:37
Matalin ja korkein pylväs vaakatasossa näyttäisivät kokonaisuudessaan siis tältä, olisiko tasainen?:.................................................. ......................................
.................................................. .........................................
7. ++juh17.7.2017 klo 21:42
Taas on saatu tulos, joka on tiedetty jo kauan: sanaristikoiden ratkonnalla ja aivojen kunnolla on yhteys.Mutta vieläkään ei saatu selville eikä edes tutkittu, parantaako sanojen kanssa pelailu huomio- ja päättelykykyä sekä lyhytkestoista muistia vai onko niin, että sanojen kanssa pelailevat yleensä ne, joilla on parempi huomio- ja päättelykyky sekä lyhytkestoinen muisti.
8. Tyhmä17.7.2017 klo 21:55
Mutta onko kukaan miettinyt sitä, että miksi toiset ratkovat vain ristikoita ja toiset taas pitävät vain sudokuista?
9. iso S17.7.2017 klo 22:01
Juu, tämä on ehdottomasti selvitettävä ja tästä Ristikkoakatemia ja yliopistot voisivat ottaa kopin. Otetaan joukko koehenkilöitä ja mitataan heiltä huomio- ja päättelykyky sekä lyhytkestoinen muisti. Sitten pannaan osa koehenkilöistä ratkomaan sanaristikoita ja osa lumeristikoita, minkä jälkeen mitataan, kummalla ryhmällä aivojen kunto on säilynyt paremmin!
10. Tutkijalle17.7.2017 klo 22:11
????????
11. Rampe18.7.2017 klo 06:33
Parantaakohan koripalloharrastus pelaajien pituuskasvua? Olen pannut merkille, että parhaat koripalloilijat ovat yli kaksimetrisiä.
12. joskus18.7.2017 klo 09:16
Joo joo, jälleen on korrelaatio tulkittu syy-yhteydeksi. Rampen huomautus on oikea.
13. Jukkis20.7.2017 klo 09:39
Taas pitää ymmärtää, että kun on kyse tutkimuksesta, niin se, mitä uutisessa sanotaan, ei välttämättä ole se, mitä tutkijat on sanoneet. Alkuperäisessä jutussa tutkija sanoo: "We can’t yet say that crosswords give you a sharper brain – the next step is to assess whether encouraging people to start playing word games regularly could actually improve their brain function."Sinänsä minusta on aika lailla itsestään selvää, että jos päivästä toiseen käyttää aivojaan erilaisten ongelmien ratkomiseen, niin pakko sillä on olla jotain positiivista vaikutusta aivotoimintaan.
Mutta sitten toisaalta, lienee todistettu, että liikunnalla on roooli esim. demantian ehkäisyssä. Joten, olisko parempi, että ristikoihin käyttämänsä ajan käyttäisi liikuntaan? Hmmm.
14. kaplas20.7.2017 klo 10:11
Hyötyjä lienee kyllä. Joskus tuntuu,,että HS-ristikot aktivoivat aika paljon samoja virtapiirejä. Ainakin Aulis-veteraanilla!
15. Jondalar20.7.2017 klo 11:32
Sanaristikoiden ratkonnasta on varmasti hyötyä työelämässä. Ainakin minulla on ollut. Kun on ongelma, pitää löytää oikea tai mielellään paras mahdollinen ratkaisu. Sama ajattelutapa toimii työpaikalla kuin myös ristikon ratkaisemisessa. Oma kokemus ja muisti selvittää pienet ongelmat. Isommassa pulmassa mielikuvitus alkaa laukata. Mieleen tulee monia eri vaihtoehtoja. Katso sieltä, tarkista täältä, hylkää mahdottomat. Lopputulema on sitten yleensä oikea ratkaisu.
16. Matti20.7.2017 klo 20:03
Suunnistus on yhtäaikaa sekä ruumiin että aivojen käyttämistä. Ristikot sivuun ja metsään mars! Viimeksi suunnistin intissä.
17. matts20.7.2017 klo 20:30
Viimeksi suunnistin eilen.
18. iso S20.7.2017 klo 20:55
[Juu, suunnistaminen parantaa muistia paremmin kuin ratkonta. Vielä 47 vuoden jälkeenkin muistan silloiseen tilanteeseen nasevasti osuneet virren sanat:"Ah, ensin juoksin ylväsnä ja rohkealla miellä,
mä luulin, että pysyä osaisin Herran tiellä,
vaan omin voimin hairahduin ja aina kaaduin, kompastuin.
Ja häpeään mä jouduin."
Juoksin RUK:n suunnistusmestaruuskilpailussa ulos kartalta joka oli ajat sitten vanhentunut. Kuusi muutakin samasta komppaniasta joutui keskeyttämään, kuka mistäkin syystä. Komppanioiden väliseen kilpailuun laskettiin mukaan tietty prosentti muonavahvuudesta. Meidän komppaniamme sattui olemaan järjestelyvuorossa, joten meillä oli hädin tuskin tuo prosenttiosuus mukana kisassa, joten meidän seitsemän sankarin vuoksi komppaniamme jäi ilman tulosta. Se oli krh-komppanialle ensimmäinen kerta RUK:n 50-vuotisen historian aikana ja komppanianpäällikkö ilmeisesti katsoi että siihen katkesi hänen kenraaliputkensa (johonkin se katkesikin, mikä ei minua sureta). Koskaan minua ei ole haukuttu yhtä perusteellisesti kuin silloin. Me, yhteiskunnan pohjasakka, meidän vanhempamme, jotka istuvat puunoksalla ja syövät banaania, sekä jälkeläisemme, joita olemme kykenemättömiä hankkimaan, saimme totisesti kuulla kyseenalaisen kunniamme. Puolustautua emme saaneet. Sama mies toimi syyttäjänä, tuomarina ja olisi varmaan mielellään toiminut pyövelinäkin.
Tuo siteeraamani säkeistö osui sattumalta silmiin seuraavan iltahartauden yhteydessä, kun jokaisen piti avata sotilaan virsikirja ja olla olevinaan hurskas. Silloin tuppasi naurattamaan, mutta nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, vakuutan että ainakaan minä en istunut kannolla ja syönyt mustikoita (huhtikuussa!) vaan keskeyttämiseni johtui taitoihin nähden liian kovasta yrittämisestä, sen ainoan kerran kun sellaiseen sorruin intin aikana. Moinen räyhääminen ja väärin syin tuomitseminen varmaan kuuluu koulutukseen, mutta en koe saaneeni siitä mitään positiivista, varsinkaan positiivisia tunteita tuota sinänsä tarpeellista laitosta kohtaan.
Tämä oli tietenkin moiselle avautumiselle täysin väärä paikka, mutta pitäkää hyvänänne ja muistakaa: jos tuomitsette, pitäkää huolta että siihen on pitävät perusteet. Muuten osananne saattaa olla ikuinen närä, vaikka ette siitä itse saisikaan tietää.]
19. Ari20.7.2017 klo 21:05
Sienestäminen on kuulemma sanaristikonratkonnan veroista aivojumppaa. Siinä kun koitetaan yhtäaikaa liikkuen pysyä pystyssä ja miettiä mikä sieni on kerättävä ja mikä jätettävä.http://sanaristikot.net/keskustelut/?id=281&alku=3 240
20. TJV20.7.2017 klo 22:50
Ihan mieleenpainuva kokemus sinulla iso S, mutta vikahan varsinaisesti ei ole suunnistuksen.Minulta vääpeli kysyi, käynkö suunnistuskilpailuissa kuntoisuuslomien toivossa. Totesin, etteivät ne pahitteeksi toki olisi, mutta kyllä metsässä juokseminen kasarmiolot voittaa. Sain jatkossakin käydä noissa soitilaspiirin kisoissa aina halutessani.
21. eol20.7.2017 klo 22:54
iso S, tervehdys kurssin 174 krh-komppaniasta. Meillä ei tuollaista suunnistuskilpailua ollut, ehkä talven takia, tai sitten onnistuin muuten vain välttämään sen. (Kirkkojärven marssi oli.) Komppanianpäällikköjen suhteen erinomainen tuuri koko armeija-ajan.
22. Lauri Kultti21.7.2017 klo 07:16
Sitähän voisi kehitellä ristikon, jota ratkoittaisiin vaikka puistossa (vrt. puistoshakki). Ristikko olisi tosi iso, ja sitä ratkottaisiin 5/10/20 (kukin kuntonsa mukaan) kilon valurautakynällä! Liikuntaa ja sanallista aivojumppaa! (Saa käyttää, jos joku haluaa Niksi-Pirkasta palkkion!)
23. Eki21.7.2017 klo 08:21
Sanaseppojen kesäpäivillä on ainakin Yyterissä ja Kuusamossa ollut (luonto)polku, jonka varrella on tehtäviä.
24. Rampe21.7.2017 klo 08:53
Niksi-Pirkan palkkio olisi varmempi jos valurautakynän asemesta/lisäksi voisi käyttää käytöstä poistettuja sukkahousuja.
25. Ari21.7.2017 klo 09:29
Onnistunee. Valurautakynän asemesta voisi niistä sukkahousuista muotoilla kirjaimet.
26. Tyhmä21.7.2017 klo 12:00
Nuo 22, 24 ja 25 ehdotukset ovat siinä ja siinä, mutta nyt on aika mukavaa lukea sivuston säikeitä. Ilme on positiivinen.
27. Jondalar21.7.2017 klo 14:35
Voisin kertoa oman kokemukseni armeijan suunnistuskilpailusta ja siinä aivojen käytöstä. Olin silloin kertausharjoituksissa Riihimäen Viestirykmentissä. Metsään lähdettiin minuutin välein rasteja kiertämään. Edelläni lähtenyt reserviläinen oli jäänyt pusikkoon odottamaan, sillä hän piti minua sangen viisaana miehenä ja uskoi pärjäävänsä kilpailussa hyvin pysyttelemällä kannoillani. Mutta hän erehtyi. Eihän minulla ollut minkäänlaista paloa pärjätä kilpailussa. Käveltiin rauhallisesti metsässä harhaillen. En tosiaan pitänyt mitään kiirettä ja kun vihdoin tultiin maaliin, olivat kaikki muut jo lähteneet tuntia ennen sunnuntailomalle, Toimitsijoina toimineet varusmiehet olivat hyvin vihaisia, kun myöhästyivät meidän takia kyydeistänsä.Toinen huono suoritus sattui luokka-ammunnassa. Kiväärini takatähtäimen kiinnitys oli pettänyt, joten se pääsi liikkumaan sivuttain. En siitä kenellekään kertonut, vaan siirsin tähtäintä joka laukauksen jälkeen ja yritin löytää oikeaa kohtaa. Ei löytynyt. Maalitauluun ei tullut kymmenellä laukauksella yhtään reikää.
Huonoista suorituksista ei kuitenkaan ollut haittaa "sotilasuralleni". Lisää natsoja antoivat. Radiosähköttäjänä olin sentään ykkösluokkaa.
28. matts21.7.2017 klo 14:56
Voisin kertoa aika monta sataa tarinaa suunnistuksista mutta en kerro.Kerron vaan, että juuri kun luulee oppineensa suunnistamaan huomaa että ei sittenkään. (Jos joku katsoi MM-kisoja pari viikkoa sitten sai sen todeta kun maailman parhaat olivat ihan hukassa)
29. Tyhmä21.7.2017 klo 15:09
Suunnistuksesta kun nyt on puhe, kerronpa oman tarinani. Aikaa tapahtuneesta on jo noin 60 vuotta. Osallistuin opettajani pitämään suunnistuskurssiin. Teoria oli jo käyty läpi ja oli aika lähteä käytännön harjoituksiin. Saimme jokainen kartat ja kompassit ja tehtävän. Katsoin itse, kuinka suunnistaa kohti määräpaikkaa. Lähdin etenemään, mutta kun muu ryhmä lähti toiseen suuntaan, arvelin olevani väärässä ja lähdin muun joukon mukana. Lopputulos oli, että "mentiin metsään" ja opettaja kertoi kohdepaikan olevan sen, jonka itse olin määritellyt. Tämä on kalvanut mieltäni kaikki nämä vuodet aina, kun on tullut puhe suunnistamisesta. Tyhmä olin siinä mielessä, että laumasieluna seurasin väärin suunnistaneita kurssitovereitani.
KOMMENTOI