KESKUSTELUT > RISTIKOT > TAIVUTUKSIA
2251. Taivutuksia
airisto31.12.2005 klo 20:18
Sanokaapa miksi tipun vääntäessä vipua on kyseessä tiput ja vivut?Muitakin vastaavia varmaan löytyy.
2. marjaana31.12.2005 klo 21:05
Juuri tästä syystä en haluaisi opiskella suomea, jos olisin muunmaalainen ,o)
3. tonimikael1.1.2006 klo 22:27
Arpa - Arvat (astevaihtelun alainen)Sirpa - Sirpat (ei astevaihtelun alainen)
Usein erisnimet, monet murteelliset ja puhekieliset ilmaisut ja monet lainasanat ovat astevaihtelun ulkopuolella.
Meillä kävi tässä vierailulla amerikkalainen (asunut Suomessa n. 5 vuotta ja osaa hyvin suomea) suomalaisine vaimoineen. Jenkkipoika tarvis hyvän suomen kielen opettajan, mutta vaimonsa ei hänelle paras mahdollinen ole. Puhui nimittäin "muesta", kun olisi pitänyt puhua mukista. ;)
4. Antti Viitamäki1.1.2006 klo 22:52
Jossain säikeessä tätä aikoinaan käsiteltiin varsin laajalti. Muistaisipa vain että missä... Ehkä joku löytää?Yksi suurimpia tekijöitä on se, mikä on sanan alkuperä - eli miten sana on kieleen joutunut tai syntynyt.
Sekin vaikuttaa, missä yhteydessä vieras laina on otettu käyttöön ja miten sitä on käytetty. "Tipu"-sanaahan käytetään kanaa tai sen poikasta kutsuttaessa: "Tipu tipu." Ehkä p-äänne on senkin puolesta jämähtänyt pysyväksi - ehkä sana on alunperin ollut kaksoiskonsonantillinen ("tippu" tai "tippe" tai "tippa"). Kuulostaa siltä, että sana on tullut lännestä päin, vaikkei sitä ruotsin kielessä olekaan - ainakaan enää, kun germaaninen "hen" on lainattu sinne muodossa "hön". Entäpä norja?
Nyrkkisäännöksi voisi sanoa vaikka niin, että mitä pitempään sana on suomen kielessä ollut, sitä TODENNÄKÖISEMMIN se on mukautunut astevaihteluun. Poikkeuksiakin on.
Joskus astevaihtelun poikkeukset myös selkeyttävät. Sanat ainakin PYRKIVÄT löytämään kielestä oman lokeronsa, jossa ne esiintyvät ainoina asukkeina. Voi olla esimerkiksi, että "pupu" ei ole vääntynyt monikossa heikkoon asteeseen, koska se menisi sekaisin "puku"-sanan monikon kanssa: "puvut".
5. Hui_hai2.1.2006 klo 09:24
Sanaristikot 'hakukone':
http://search.freefind.com/find.html?id=9251959&la
ng=fiKeskustelua nimien taivutuksista löytyy mm.näistä säikeistä: http://sanaristikot.net/keskustelut/index.php?ryhm a=0&p1=vast.php&p2=info_3.php&id=1152&alku=840&t=k 1
http://sanaristikot.net/keskustelut/index.php?ryhm a=0&p1=vast.php&p2=info_3.php&id=1854&alku=270&t=k 1
6. iso S2.1.2006 klo 10:40
Antti Viitamäki: pupu on löytänyt ikävän lokeron. Siellä on jo puppua! Pisteet kuitenkin yrityksestä, eihän kaninaivoilta voi liikaa vaatia (en tarkoita kaninaivoisella henkilöä joka osaa laatia, vaan sitä varattuun lokeroon päätynyttä pupua).puku - puvut
pupu - puput
puppu - puput
7. Antti Viitamäki2.1.2006 klo 12:24
Joo, tajusin kyllä jo siinä kirjoittaessani, että on vähän höhlä esimerkki. Laiskuus ja pieni hoppu iskivät. :-)Silti moista tapahtuu, uskokaa tai älkää!
8. iso S2.1.2006 klo 12:50
Uskon, vaikka älähdän!
9. Sikar2.1.2006 klo 14:17
Haluaisin puuttua koulujen luokkakokoihin. Miten voisin ilman kiertoilmauksia puhua niistä (koko - mon. elat.) ja niissä (koko - mon. iness.) olevista vaihteluista?
10. Sikar2.1.2006 klo 14:50
Siis koko - mon. akk.
11. Jaska2.1.2006 klo 15:24
Onkohan kukaan koskaan törmännyt missään tekstissä monikon inessiiviin substantiivista KOKO? Minä en ainakaan. Puheessa ko. pluraali kyllä luonnistuu: ko´oissa (ei koissa!). O-kirjainten välissä on siis pieni henkonen, sanasta tulee siis kolmitavuinen aivan kuin esim. haasta, ha-ois-ta. Näin se todella kuuluu (mielestäni) tavuttaa, koska suomessa ei ole ao-diftongia.
12. Sikar2.1.2006 klo 15:32
Kiitos Jaska. Taidanpa käyttää heittomerkkiä kirjoitusasussakin. Voinen puhua ja kirjoittaa luokkako'oista ja huomauttaa, kuinka luokkako'oissa on eroja.
13. Tsööts2.1.2006 klo 15:43
En jaksa kahlata vanhoja tekstejä läpi, joten seuraavaa on voitukin pohtia näillä sivuilla: Omaan korvaani särähtää, jos esim. erisnimi Satu taivutetaan genetiivissä muotoon Sadun -mitäs mieltä muut ovat, eikös joidenkin sääntöjen mukaan erisnimen vartalo ei taivu em. tapauksessa? Itse suosin muotoa Satun.
14. Jaska2.1.2006 klo 15:43
Kiitos kiittämästä. Vielä täsmennys, jotta kenenkään ei tarvitsisi älähtää: suomessa ei siis ole ao-diftongia nominatiivissa (lainasanat esim. maori erikseen). Taivutusmuodot äännettynä erikseen, esim. vako - vaon, samoin kuin eo-vokaaliyhdistelmä keko - keon. Tavutuksessa mielestäni nominatiivin pitäisi ratkaista, va-on ja ke-on (mutta käytännön syistä esim. Leo - Leon ilman tavutusta).
15. iso S2.1.2006 klo 15:58
Sikar, eikö olekin mielenkiintoista: jos eroja ei olisi, ei olisi ongelmaakaan. Olisi vain yksi kokoluokka ja luokkakoko!
16. Sikar2.1.2006 klo 16:15
Näinhän se olisi. On kuitenkin aivan eri asia opiskella 10 oppilaan luokassa kuin 35:n. Koko ratkaisee, ko'oissa on eroja. :(Lasten nimiä tavutettaessa on käytössä Mark-ku, Le-a, Le-o, Kai (suomalainen diftongi ai), Le-ol-le, Ti-al-ta.
Ilman muuta korva sanoo Satun, Tuomaksen, Eliaksen jne, mutta taivutussäännöt käskevät kysymään nimen omistajalta (tai vauvan vanhemmilta) oikeaa muotoa. Tämän päivän ulkomaalaisperäisten muotinimien taivutuksessa ollaan kyllä jo melkoisessa ryteikössä
17. Matti2.1.2006 klo 16:38
Vieläkö muistatte Giovannin Veljen?
18. Sikar2.1.2006 klo 16:42
Veli on niitä Vesannon Pojan kavereita.
19. Jaska2.1.2006 klo 17:19
Matti, en tosiaan muista. Muistan kyllä Giovannin Velin alias L.M. Viherjuuren. Muistan myös Vesannon Pojan (en h......ssä Poikan...), mutta kuka muu muistaa A. Tawitzin?
20. Matti2.1.2006 klo 22:13
Veli VelinPoika Pojan
Repikää siitä.
21. Eki7.7.2021 klo 09:46
Meinasipa päästä väärä taivutus lehteen, mutta tarkastaja-Liisa onneksi huomasi. Kyse oli asema-sanan eräästä monikosta. Se tuli pääkuvasta. Hetki epätoivoa ja sitten välähdys. Korjaukseen meni kolme minuuttia. Pääkuva leveni, mutta viereinen kohta ei tullut pahaksi laatia.Näissä tulee semmoinen helpotuksen huokaus. Hävetti vähän, mutta korva ei kerta kaikkiaan hälyttänyt.
KOMMENTOI