Piilosanat Suomessa 50 vuotta, osa 1

En tajunnut helmikuussa 1975 lainkaan, miten koko elämäni saisi vahvan lisävalaistuksen piilosanojen syntymisen myötä. Nyt 50 vuotta myöhemmin se on helppo todeta.

Ristikoitani oli helmikuussa 1975 julkaistu neljän vuoden ajan. Olin koulun ohella niitä laatinut mm. Iisakin lehtiin, Suosikkiin, Hopeapeiliin ynnä moniin muihin. Meille tuli kotiin Suomen Kuvalehti, mutten mitenkään syöksynyt tuon uuden tehtävätyypin kimppuun. Kun serkkuni Maarit oli meillä vierailulla, hän ehdotti kimpparatkontaa ja se vei meidät piilosanan salojen maailmaan. Ratkoimme tehtävää innolla ja hämmennyksen vallassa. ”Wau” ja ”oho” olivat tavallisia kommentteja. Tavasimme Risto Pitkäsen kirjoittamia ohjeita tiiviisti omaksuaksemme kaikki perusideat. Suhtauduin kuitenkin piilosanaan ihan ratkojana enkä ajatellut niitä laativani.

Kun Iisakki perusti Piilosana-lehden, minun oli pakko itsekin kokeilla ja laatiminenhan olikin vähintään yhtä hauskaa. Myös Iisakkiin niitä tuli tietenkin. Kun tarjosin Suomen Kuvalehden Osmo Kailalle kuvaristikoita, hän pyysi myös piilosanoja. Näin pääsin laatimaan niitä myös paraatipaikalle. Pitkään piilosanat olivat näiden lehtien varassa. Jokainen tehtävä oli siis faneille tärkeä.

Oli tämä aika minulle muutenkin aivan erityinen. Joulukuussa 1974 olin tavannut tulevan ja nykyisen vaimoni Eevan (tuolloin toisen nimensä mukaisesti Kirsti eli Kii) ja oheisessa kuvassa poseeraamme itsenäisyyspäivän yksityispippaloissa.

Vuonna 2005 tapasin viimein myös Risto Pitkäsen, jonka ansiota tämä kaikki on. Hän oli Briteissä asuessaan seurannut cryptic crossword -nimistä tehtävätyyppiä ja ajatellut, että se ehkä toimisi Suomessakin. Kuinka oikeassa hän olikaan! Juttu keskusteluistamme ja Riston kuva löytyvät tämän sivuston artikkeleista.

Jatkuu.

Erkki Vuokila