KESKUSTELUT > RISTIKOT > PELIKAANIN KANSI-KEULAKUVA :)
790. Pelikaanin kansi-keulakuva :)
Auri18.3.2004 klo 20:39
Paksun Pelikaanin 2/2004 kannessa ihastuin Pelikaani-linnun ilmeeseen:katsokaapa, miten autuas katse sillä on... ja suupieletkin jännästi lommollaan!!
:)
2. Henry Haapalainen19.3.2004 klo 00:50
Tuliko minulle väärinkäsitys aiemmin kun odotin, että Paksu Pelikaani olisi nyt kokonaan värillinen? Mutta kehitys kuitenkin kehittyy, ja esimerkiksi Antti Viitamäen ristikko on tietokonetekstein paljon entistä houkuttavampi. Enää ei tarvitse luuppi kourassa tihrustella.Tulen näitä sivuja silloin tällöin lueskelemaan, mutta kirjoittajana tuskin enää vierailen, paitsi jos joku onnistuu todella hyvin provosoimaan. Tähän loppuun yksi synninpäästö: minulla ei ole todisteita siitä, että Viitamäki olisi nimimerkkejä käyttänyt. Sellaisia väitteitä kirjoitin osioon Keskinäisen kehumisen kerho. Se osio kannattaa lukea uudestaan, jos haluaa ymmärtää missä tilanteessa ja missä hengessä väitteitä silloin esitettiin.
3. Kaitsu19.3.2004 klo 01:13
HH:lleMenestystä tiellesi, miksi se muodostuukaan.
4. Henry Haapalainen19.3.2004 klo 01:34
Ai minäkö muka lopetin! Kiitos Kaitsulle monista kiperistäkin mittelöistä.
5. Eki19.3.2004 klo 01:44
Aurille... Tuo ilme ja asento tuo minulle mieleen Titanicin päänäyttelijäparin. Toivottavasti ei ole enne. Siis että Paksun menestys nousisi Titanic-elokuvan luokkaan...HH:lle... Jos vastaukseni ei tullut selväksi, toistan sen sanasta sanaan:
"Pelikaanien muuttuminen entistä värikkäämmiksi (sitä on tapahtunut kyllä viimeisinä kuukausinakin, oikeastaan koko ajan) johtuu osaksi teknisestä kehityksestä ja osaksi siitä, että niiden taitto on siirtynyt Oulusta tänne Hesaan päätoimittajan välittömään läheisyyteen. On paljon helpompi valvoa ja kehitellä pieniä yksityiskohtia, kun voi olla mukana taiton jokaisessa vaiheessa.
Joissakin ristikoissa ero on suuri, pari ristikkoa jäi esim. tässä Paksussa jokseenkin kokonaan ilman lisäväriä ja monet sivut olivat jo nyt tarpeeksi värikkäitä. Todella värikkäitä ovat viime aikoina olleet mm. lasten- ja nuortenristikot ja vaikkapa Punaisen Australia-teema. Lienevätkö jo liian värikkäitä?
Kuten sanottu, vaivaa ei värittömilläkään sivuilla ole säästetty, sillä päätökset on tehty sivukohtaisesti."
6. Henry Haapalainen19.3.2004 klo 02:04
Mistä tuo sitten löytyykään, sitä ennen samassa osiossa olit kirjoittanut, että seuraava Paksu Pelikaani on ensimmäinen kokonaan värillinen. Siihen vastasin, että hyvä idea...
7. Eki19.3.2004 klo 02:29
Kerroin silloin seuraavaa:"Kokonaan nelivärisiä Pelikaanit ovat Kryptoa lukuunottamatta olleet jo 10 vuotta. Tulevien Pelikaanien kaikki ristikot ovat kuitenkin aiempaa värikkäämpiä. Vähävärisille sivuille lisätään väriä. Olisi helppo panna värit vaikka jokaiseen mustaan kohtaan, mutta (kuten pitkälti Kirpuissakin), värejä lisätään tyylikkäästi ja hillitysti. Värien määrä on täysin makukysymys ja Pelikaaneissa jatkamme niiden kehittämistä, mutta on helpompi nähdä lehti käsissään ja katsella tulosta kuin tutkia sitä päätteeltä sivu sivulta. Ensimmäinen tällainen täysvärillinen Pelikaani on Paksu Pelikaani, joka ilmestyy 15.3."
Nyt se ensimmäinen on käsissä ja jatkan taittajan kanssa värimaailman kehittämistä. Musta ja Krypto lähtivät tällä viikolla painoon. Musta lienee astetta uutta Paksua tyylikkäämpi. Seuraava Punainen varmaan taas tätä Mustaa...
8. Henry Haapalainen19.3.2004 klo 02:42
Varmaan seuraava kiistelyn aihe olisi se, että eivät Kirputkaan ole täysin värillisiä. Siellä on monia ruutuja, joissa on musta teksti valkoisella pohjalla.
9. Eki19.3.2004 klo 02:52
Mielestäni en ole provosoinut sen enempää kuin kiistellytkään, kun olen siteerannut aiempia sanomisiani.
10. Floora19.3.2004 klo 09:06
Anteeksi nyt viisaat, mikä ihmeen tarve ristikolla on olla värikäs? Uusi Pelikaani on mielestäni suorastaan riemunkirjava, mikä ei ainakaan minun ratkomisnautintoani lisää. Todella piristävä poikkeus on se ristikko, jossa ainoastaan yksi vihje on värillinen. Siinä suorastaan silmä lepää.
Värivalokuvien käyttöä en ymmärrä laisinkaan yhden ruudun kokoisissa vihjeissä. En haluaisi siirtyä suurennuslasin käyttöön ristikkoa ratkoessani. Hyvin piirretty vihje sitä paitsi voittaa lähes minkä tahansa valokuvavihjeen!
Kaikki kunnia Ekin Australia-sarjalle, ihan hyviä ristikoita, mutta minun silmääni pistää juuri liiallinen värikkyys ja valokuvien käyttö. Siinä mielessä Pelikaanit ovat ulkonäöllisesti muuttumassa enemmän ja enemmän Kirppujen kaltaisiksi. Riemunkirjava tilkkutäkki joka aukeamalla!
Onneksi Iisakki on vielä mustavalkoinen...
11. J Takala19.3.2004 klo 09:22
Tuo kirjavuuskin on varmaan mielipidekysymys pahimmasta päästä. Jotkut tykkäväät värillisistä ristikoista, jotkut eivät. Itselleni ei ole oikeastaan mitään väliä. Taitavasti väritetty ristikko voi olla kuitenkin mustavalkoista parempi. Huonosti väritetty taas huomattavasti huonompi.Kirppua ratkoessani itselleni toi mukavaa vaihtelua ihmisten naamataulujen kuvat tutuista ristikkonimistä, esim. Ami Aspelundista. Ei siinä, että olisin kuvasta Amin tunnistanut, kun en ole häntä ikinä nähnyt, vaan oli se kuitenkin mukavampi vihje kuin pelkkä AMI. Kuva ei tietenkään saa olla niin pieni, ettei siitä saa enää selvää.
12. Sakke19.3.2004 klo 09:24
Väreillä saavutetaan iloisempi ilme ja pelkän mustavalkoisuuden ehdoton suosiminen kuullostaa ainakin minun korvaani vanhoilliselta. Jos sisältö vielä vastaa värikkääseen ulkoasuun, niin silloinhan on kunnon paketti kasassa. Ja näinhän em. tapauksessa on käynyt.
13. tero19.3.2004 klo 10:21
Ei värillisessä mitään vikaa jos on siististi tehty. Mutta varsinaista lisäarvoa se ei ristikolle tuo. Saattaahan siihen jokju tarttua kaupassa helpommin kun kaikki muukin krääsä on väreillä kyllästetttyä, mutta ristikoita ratkoessa se on aivan se ja sama.Tulin ostaneeksi APUristikot ja nämä ovat ihan mustavalkoisia, muutamaa keltaista raitaa lukuun ottamatta ja se on ihan hyvä silmälle. Tosin vihjeiden kuvat on niin hyvin piirrettyjä että tulee helposti vain niitä katseltua ja unohtaa ristikon täytön kokonaan. No, sekin on toisaalta vain hyvä, muuten nämä täyttääkin liian nopeasti.
14. Anneli19.3.2004 klo 10:42
Markku Mäkelän piirtämiä ristikoita on Avussa täälläkin niin komean värisinä, etten viitsi ostaa niin harmaata lehteä kuin Apu-Ristikot. Lisää väriä, pojat!
15. Bert19.3.2004 klo 10:58
Väri on vain koriste niin kauan kuin vihjeet eivät perustu väreihin. Tottakai värejä käytetään kun niitä kerran on saatavilla kohtuuhintaan. Kun ristikot siirtyvät sähköiseen mediaan, saadaan tietysti äänivihjeitäkin. Vai joko niitä on nettiristikoissa?
16. jepsjuu19.3.2004 klo 11:22
Ei voimakkaat värit kyllä ristikkoa paranna yhtään, mutta eiväthän nuo nyt haitaksikaan asti ole, mutta mieluummin vaikka mustavalkoinen kuin riemunkirjava. Voimakas väritys tekee rauhattomuutta ja ratkontaankinhan pitäisi pystyä syventymään ja keskittymään, ja niissä ominaisuuksissa ei väriä tarvitse.
Joskus värilliset ristikot ovat kiiltävämmällä tai liukkaammalla papreillakin ja sekään ei ole aina paras paperi lyijykynälle.
Samoin teksti ei ole värillisenä aina tarpeeksi erottuva.
Lasten ristikot ovat eri juttu. Väreillä saadaan houkuttelevuutta ja värit innoittavat lapsukaisia.
17. Timppa19.3.2004 klo 11:41
Makuasioistahan täällä taas kiistellään, mistäpä muusta. Ehdottomista totuuksista kun on paha väitellä... No, omasta mielestäni kaikkein selkeimpiä ratkottavia on mustavalkoiset, mutta ei hillitty värien käyttökään ristikkoa pilaa. Pienet värivalokuvat eivät kyllä kuulu suosikkeihini, koska suurennuslasikaan ei auta saamaan niistä selvää. Esim. MM:n värikkäät piirrokset ovat hyvinkin selviä ja piristävät ristikkoa siltä kantilta katsottuna. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä...
18. Titta19.3.2004 klo 11:59
Minä en tykkää semmoisista naamankuvista, joista ei meinaa ihmistä tunnistaa. Varsinkaan kun olen niin huono tunnistamaan ihmisiä. Katson vähän telkkua, eikä minulle tule lehteä. Ärsyttää sellaiset pienet kuvat, joita nyt näemmä on kovasti tullut Pelikaaneihinkin. Joskus minulta on kysytty että mitä se ja se kuva Pelikaanin sivulla oikein esittää, kun ei saa selvää.
Meneehän semmoinen runsaasti kuvitettu ja värikäs ristikko silloin tällöin, kun se on niin erilainen... Mutta lehdellinen sellaisia on liikaa, oli lehden nimi mikä vaan.
Antti Viitamäki, älä sinä vaan rupea käyttämään kuvia, ethän...?!
19. Titta19.3.2004 klo 12:01
Niin, minä joudun yleensä täyttelemään Avun kryptonkin sokkona, koska siinä on aina jonkun julkkiksen kuva. En minä niitä aina tunnista isoistakaan kuvista... :)
20. Floora19.3.2004 klo 13:35
Äitini (61 v) täyttää mielellään kryptoja, ja kerran toi minulle tarkkaan täytetyn Krypto Pelikaanin, josta yksi krypto oli jäänyt täyttämättä. Yrittämisen jälkiä oli niin ettei sivu olisi monta kokeilua enää kestänyt. Äitiliini ei ollut tunnistanut kuvasta erästä kestosuosikkiani, nimittäin Eros Ramazzottia.
21. Eki19.3.2004 klo 13:50
On opettavaista kuulla tällaista. Samaa kuvaa olin kokeillut jo Sanaseppojen hallituksen kokouksessa ja yksikään sillä hetkellä paikalla olleista ei tunnistanut Erosta. Ei ollut samassa lehdessä keikistellyt Anne Mattilakaan kovin tuttu.
22. Pena19.3.2004 klo 13:52
Yksikään ei tunnistanut Erosta? Aika jännää, kyseessähän voisi olla myös Eronen.
23. Antti Viitamäki19.3.2004 klo 14:37
Titta:En käyttäisi valokuvaa vihjeenä, ellei se olisi hyvin perusteltua ja tilaa olisi vähintään neljän ruudun verran. Koska minulla ei ole minkäänlaista kuvapankkia tms, kuvalliset pyrkimykseni tyssäävät yleensä siihen, ettei jaksa ruveta järjestämään itselleen valokuvaa - piirrän sitten nekin vähät kuvat joita satun tarvitsemaan. Tekstivihjeet ovat kuitenkin aina minusta monta kertaa kiinnostavampia.
Henkkoht minua häiritsee jokikinen pienikokoinen valokuvavihje - hyvin usein kuva on epäselvä (esimerkiksi liian tumma tai liian värikylläinen), ja sitten jos se on sellainen että siitä tarpeellisen näkee, se ei kuitenkaan istu muuten ristikkoon. Samoin käy voimakkaiden värien, liian isojen fonttien, liian paljon kooltaan varioivien fonttien ja liian monen eri fontin käytössä. Itse asiassa minua häiritsee jopa se, että teksti ei ole siististi sijoitettu tai että ylempi rivi on tavuviivan takia väärin keskitetty alempaan riviin nähden. Kaiken edellä mainitun seurauksena ristikosta tulee lähinnä levoton.
Taiten käytettynä pieni määrä väriä voi tehdä ristikosta ehkä mukavammankin. Uuden Paksun ristikoista minun silmäni lepää Luukkalan tavuristikossa - värit ovat hennon hillityt. Omaan tavuuni olisin toivonut vähän selkeämpää väriä pääkuvan puhekuplaan. Nyt hätkähdin ensimmäisellä silmäyksellä, että väri on vahingossa PEITTÄNYT tekstin!
Mutta kuten sanottu - makuasioita viimeisen päälle, enkä halua tällä nyt muuta kuin ilmaista näkemykseni, jota saa vaikka kilvan ryhtyä huonoksi osoittamaan. :-)
24. ile19.3.2004 klo 17:47
Tapaan arkipäivinä työpaikallani usein uusia ihmisiä, joita en tunnista tavatessani heidät seuraavalla kerralla. Kun uusi työntekijä tulee aamulla ilmoittautumaan työmaatoimistoon, niin kirjoitan hänelle kulkuluvan, mutta seuraavana päivänä saatan työmaakierroksella kysyä äijältä, että mikäs ukko sinä olet? Kolmen, neljän kohtaamisen jälkeen alkaa jo naamataulu olla tuttu, mutta nimi tekee tiukkaa vielä pitkään.
Tältä pohjalta on selvää, etten ole naamoja sisältävien ristikoiden ystävä. Ratkon silti ristikot pääsääntöisesti loppuun saakka, koska useimmiten risteävien sanojen ratkominen paljastaa vihjeukkojen ja -akkojen nimet, mutta ei minulla silti useinkaan ole hölkäsen pöläyksen ajatusta siitä, keitä nämä mummot ja hemmot ovat.
Värikysymyksessä seison tanakasti mustavalkoisella pohjalla. Ja mielellään vielä niin, että teksti on mustaa ja tausta valkoista.
25. Sopuli20.3.2004 klo 12:17
Olen samaa mieltä Flooran, Jepsjuun, Timpan, Titan ja Antti Viitamäen kanssa. Punaisen Pelikaanin viimeistä aukeamaa olen katsellut aika kauan, pikkuhiljaa se täyttyy ja samalla täyttyy ratkojan mitta.
Visuaalinen ulkoasu on niin levoton ja räikeä, että se häiritsee itse pääasiaa. Kun joutuu tuijottamaan pieniä epäselviä ja tummiakin värikuvia niin aivan konkreettisesti alkaa silmiä särkeä.
Siinä tulee ärtyisäksi ja se taas haittaa ajatustyötä. Kyllä ristikon ratkojan ilo syntyy oivalluksesta eikä ristikon "iloisesta ilmeestä", millä Sakke värinkäytön perusteli.
26. Eki20.3.2004 klo 13:27
Kiitos mielipiteistä! Aluksi valokuvaristikoista tuli melkein pelkästään positiivista palautetta. Vielä Punaisen Australia-aukeamaakin sanottiin aluksi komeimmaksi koskaan juliaistuksi ristikoksi (olikohan se Kravattimies vai joku puolueeton, en nyt muista...).Nyt tulee sitten kunnolla lunta tupaan. Yritän löytää valokuvaristikoille uutta suuntaa kohti mahdollisimman monen miellyttämistä.
27. Ekku20.3.2004 klo 13:39
Lykkään minäkin lusikkani tähän soppaan ja sanon suoraan, etten tykkää värivalkuvista vihjeissä enkä tietokonetekstauksesta. Käsin piirretty (tyyliin MM ;-) ja tekstattu pitää ristikon olla. Värejä pitää käyttää tyylikkäästi, silmän iloksi, kuten PaP 2/04:ssä yleensä ottaen onkin mallikkaasti tehty.Ikävän poikkeuksen minun silmiini tekee keskiaukeaman räikeä valokuvaviritelmä lisättynä useilla eri tyypin fonteilla. Ulkoasu näyttää samalla kertaa levottomalta ja steriililtä. Siitä ikäänkuin puuttuisi EKI kokonaan.
Samoin käy valitettavasti Antti Viitamäen tavuristikossa, koska omakätinen tekstaus on vaihtunut konetekstiin. Antti, sinä tekstaat niin kauniisti itse, että toivottavasti et lähde enempää tuolle neutraalille linjalle.
Kun sulkee silmänsä näiden ristikoiden kohdalla, voi todeta Paksun olevan tyylikäs ja näyttävä ristikkopaketti kevätauringon paisteessa!
28. Ekku20.3.2004 klo 13:41
Voi ruttopahkina, taas Eki ehti ensin. Ei ollut tarkoitus enää räiskiä. Taidan sittenkin olla hämäläinen, vaikka satakuntalaisena olen tähän asti elellyt!
29. J Takala20.3.2004 klo 16:02
Eki, on syytä ottaa huomioon, että pelkästään tämän palstan kautta tulevien muutamien mielipiteiden perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä ristikkotyypin suosiosta puoleen tai toiseen.
30. Bert20.3.2004 klo 16:26
Ehkä väri houkuttelee ristikoiden pariin uutta väkeä. Sanasepoille väreillä ei kai ole niin väliä, selkeys ja siisteys on tärkeintä.Katselin tässä juuri perjantain Ilta-Sanomien väriristikkoa, se oli väriristikkojen aatelia. Hauskat piirrokset ja hillitty väriskaala. Jos ristikkoon tunkee väriä ihan vain värikylläisyyden vuoksi, tuloksena voi olla "hernemaissipaprikasalaatti".
Mustavalkoisuudesta ja väreistä muuten: pienten lasten mielestä lastenohjelmissa joskus uusitut vanhat kotimaiset animaatiot ovat pelottavia, koska ne ovat mustavalkoisia. Siis luonnottomia silmille, jotka ovat tottuneet syntymästä saakka väreihin.
31. jepsjuu20.3.2004 klo 17:17
Älä Eki aivan säikähdä. Pienihän tämä otanta täällä on ja ei varmastikaan kata koko ratkovaa väestöä. Yleinen käsityshän voi olla aivan muuta kuin mitä me "krantut", joka asiaan "puuttuvat" täällä. Ei värit aina huonosta ole, mutta värien käyttö on aina oma kenttänsä. Maalasi taloa tai taulua tai väritti ristikkoa, niin värit pitäisivät sointua keskenään ja mukautua ympäristöön - asia tietenkin erikseen, jos väreillä halutaa nimenomaan tiettyä vaikutelmaa.
Mutta jos ylivärikkäästä tulee mieleen, että lapsi on päässyt ensi kertaa väripurkille ja kaikkia värejä pitää kokeilla, niin silloin sanoisin, että väritys on epäonnistunut. Tosin en aivan huippuräikeätä ristikkoa ole nähnyt, mutta jokuhan sitäkin voi kokeilla. "Fakkisanat" ja murtamattomat värit laajassa skaalassa, niin siitähän ei enää ristikko "parane". No, joo, eihän tämä nyt niin vakavaa ole, eihän.
Hillityt, sointuvat värit, jotka kertaantuvat tyylikkäästi koko ristikon alueella on aivan ok, ja jos fontti pysyy vielä mustana tai hyvin tummana, erottuvana, niin antaa olla. Mutta on hyvä on muistaa, ettei mustavalkoinenkaan ristikko värinpuutteesta johtuen ruma ole, muista syistä kylläkin voi olla. Sama juttu kuin valokuvissakin. Mustavalkokuvalla saadaan tietty tunnelma ja vaikutelma - ja on täysin vertainen värikuvalle.
Miksi ristikoiden tuottajien pitää satsata rahaa värikkäiden ristikoiden tuottamiseen, on eri kysymys, johon en osaa arvatakaan syytä. Houkutukseksi lapsille ehkä, muuta muu syy?
Käsinkirjoitettu fontti? Siihen on täällä ennenkin tartuttu, mutta onko mahdollista (luulen niin), että käsiala-fonttikin voi olla tietokoneella tuotettu.
32. Bert20.3.2004 klo 18:45
Fonttiohjelmalla voi tehdä omasta tekstauksestaan fontin ja tekstata sen jälkeen näppiksellä. Tulos on kuitenkin säännöllisempi kuin käsintekstaus eikä siten yhtä elävä.Esimerkiksi perjantain Ilta-Sanomien ristikon pääkuvan tekstaus on näköjään tehty käsin, ruutuvihjeiden teksti tekstausfontilla.
33. MM20.3.2004 klo 19:06
Olet Bert oikeassa.Pääkuvan tekstit elävyyden ja sanapainotusten takia kirjoitan käsin. "Leipäteksti" on konefonttia jota olen muokannut tarpeisiini sopivammaksi. Esim. Ä- ja Ö-pisteet olen pudottanut alemmaksi ja yhdistänyt viivoiksi kuten käsintehdyssäkin.
34. Sanelma21.3.2004 klo 14:07
Värillä tai ilman, sama se. Vaan jos saisi aina sellaisia ristikoita, ettei tarvitsisi vihjeitä syynätä suurennuslasin kanssa. Toisinaan on Iltiksen ristikoiden kanssa suuria vaikeuksia, kun ei lounastauolle oikein kehtaa suurennuslasia ottaa matkaan, pitäisi niistä vihjeistä MINUN mielestäni selvitä samoilla eväillä kuin lehden muustakin tekstistä.Tämä pienipränttisyys ei varmaan ole yksistään Iltiksessä esiintyvää, niitä ristikoita vaan satun päivittäin ratkomaan.
35. jepsjuu21.3.2004 klo 20:17
Nyt vasta näin jälkijunassa perjantain IS:n saaneena voin sanoa, että tuollainen väritys, kuten tuossa edellämainittu AV/MM ristikko on aivan hyvä, jopa erinomainen. Selkeä ja ei silmäänpistävän kirkkaita värejä (johtuen ehkä sanomalehtivärikuvapainostakin) - mutta joka tapauksessa on hyvä.
KOMMENTOI